Avainsana /Tomaatti!

Sonja

Uutta puutarhaharrastajille

Biolanilla on tapana näin vuoden alussa ja uuden kasvukauden lähestyessä julkistaa uudet tuotteensa puutarhaharrastajien iloksi. Eilen oli tuo paljastusten päivä Helsingissä ravintola Sue Ellenin tiloissa.

Uusia ravinteita tulee Biolanilta kauppoihin useampiakin: Orkidearavinne, Kesälannoite, Kastelulannoite sekä Tomaatti- ja vihanneslannoite. Olen jo pitkään kaivannut Biolanilta täsmälannoitetta tomaateille, ja nyt se on vihdoin olemassa. Tomaatti- ja vihanneslannoitteen ravinnesuhteet ovat NPK 6-2-9, eli optimaaliset satoa tuottaville tomaateille, kurkuille, chileille, paprikoille ja kesäkurpitsalle.

Itse asiassa pääsin jo viime kesänä testaamaan tätä uutta Tomaatti- ja vihanneslannoitetta, mutta koska tuote oli silloin vasta kokeilussa ja salaisuus, en voinut siitä tässä blogissa inahtaakaan. Mieli kyllä teki! Mutta nyt voin kertoa kokemukseni, ja nehän olivat hyvin myönteiset.

Kuva: Biolan

Annoin ravinteen ohjeen mukaan varastolannoituksena kahteen otteeseen, ensimmäisen kerran istutettaessa ja toisen kasvukauden puolivälissä. Jauhemainen tuote tuntui alkuun oudolta rakeistettuun tottuneelle, mutta yhtä helppoahan tämän käytto oli.

Tein vertailevaa tutkimusta saman lajikkeen samaan aikaan kylvetyillä ja istutetuilla taimilla. Osan lannoitin normaaliin tapaan (varastolannoitus) luotettavaksi havaitsemallani Biolanin kanankakkapohjaisella Luonnonlannoitteella. Toiset saivat uutta tomaattilannosta. Uudella tuotteella ravitut kasvoivat vähintään yhtä rotevina ja terveinä kuin vanhalla tutullakin ruokitut, ja sato oli erinomainen. Syksypuolella uutta lannosta saaneet jaksoivat vielä kypsyttää tertun verran enemmän hedelmiä kuin verrokkiryhmä. Tomaatit kiittivät!

Kuva: Biolan

Kiinnostava uutuus kotipuutarhureille on myös uudenlainen kasvualusta, rahkasammaleesta valmistettu Kasvusammal. Sammal tulee tilaisuudessa puhuneen professori Risto Tahvosen mukaan olemaan tulevaisuuden kasvualusta ammattikäytössä, ja miksei siis meillä kotipuutarhoissakin. Rahkasammal on ilmavaa ja kuohkeata, ja sillä on erityisen hyvä kyky pidättää vettä. Toisin kuin turpeen, sen pinta ei homehdu eikä kuorru, ja se imee kasteluveden hyvin. Rahkasammalta nostetaan muuhun käyttöön kelvottomilta ns. kitusoilta, ja se on nopeasti uusiutuva luonnonvara.

Tilaisuudessa tapetilla oli myös erinomainen tuote, josta olen kirjoittanut aikaisemminkin: Biolanin Istutusmulta on valittu vuoden puutarhatuotteeksi. Onnittelut, ja ansaitut sellaiset! Olen käyttänyt Istutusmultaa jo parin vuoden ajan kasvihuoneessani tomaattien istutuksen yhteydessä, ja olkoon syynä sitten sen sisältämä mykorritsa tai biohiili, mutta kasvit ovat juurtuneet nopeasti ja viihtyneet koko kasvukauden hyvin. Tästä tuotteesta en luovu.

Keskellä kuvassa Istutusmullassa kasvava tomaatti, ja oikeassa laidassa tavallisessa mullassa kasvava. Istutusmultaan istutettu on juurtunut nopeammin, ja on siksi kehityksessä edellä.

Mukavia uutuuksia (ja vanhoja tuttujakin) siis luvassa meille viherpeukaloille kunhan puutarhakausi pääsee alkuun!

Sonja

Tomaatit lokakuussa

Lämpötilat ovat öisin hiipineet jo lähelle nollaa, ja puutarhassa alkavat perennapenkit loistaa keltaisina. Yrttimaalla timjamit ja kyntelit kukoistavat, ne ovat jaksaneet rehottaa tällaisenakin kesänä. Kasvihuoneen tomaatit alkavat vedellä viimeisiään, mutta kyllähän satoa vielä syntyy.

Kävin poimimassa kuutisen kiloa kypsiä ja kypsytettäviä. Tässä vaiheessa on hyvä tehdä inventaariota siitä, mitkä lajikkeet kestävät surkeitakin oloja. Ne, jotka kuluneesta kesästä ovat voittajina selvinneet, ovat kyllä sitten taatusti kestäviä.

’Citrinaa’ olen ylistänyt kirjassani Tomaatti! satoisaksi ja kestäväksi, ja sitä se kyllä onkin. Tuossa kuvassa on tänään poimittuja hedelmiä, osa kypsiä, osa vielä raakileita. Nämä kaikki ovat yhdestä ainoasta tertusta! Ei siis vain yhdestä kasvista, vaan yksi tertunranka kannatteli tuollaista määrää. Kaikkiaan yksi ’Citrina’ teki tänä vuonna kolme samanlaista terttua, joten siinä tomaatteja riitti huonosta kesästä huolimatta. Maultaan tämä venäläinen perinnelajike on erinomainen, hieman sitrusarominen.

´Citrina´, nämä yhdestä tertusta. Hedelmä on keskikokoinen tomaatti.

’Tolstoi’ F1 on erittäin hyvänmakuinen, satoisa ja terve hybridilajike, kuvassa tänään kerättyä satoa. Harmi, että siemeniä ei oikein kannata kerätä, hybridin siemenestä kasvatettu kun ei ole takuuvarmasti vanhempansa kaltainen. Ainahan sitä voi kokeilla, mahdollisuus on fifty/fifty, mutta mielestäni tomaatin kasvatusaika on turhan pitkä moiseen lottoon.

´Tolstoi´ F1 on osoittautunut terveeksi ja tuottoisaksi.

’Blush’ on myös vastustuskykyiseksi ja satoisaksi osoittautunut. Sitä olen kasvattanut siemenestä, jonka toin New Yorkin matkalta, Euroopassa en ole tätä lajiketta nähnyt. Se on erittäin herkullinen ja hurmaavan kaunis, ison taatelin kokoinen punaraitainen keltainen tomaatti.

´Blush´ on Amerikan tuliainen.

Juuri sen kohdalla tein tänä kesänä kokeen. Olen aina ollut sitä mieltä, että tomaattien latvominen ei kypsytä hedelmiä yhtään sen nopeammin, ja siksi jätän sen tekemättä. Latvominen ja leikkaaminen yleensä altistavat kasvin homeille ja sienitaudeille, kun taudit pääsevät haavapinnan kautta kasvin solukkoon. Tänä kesänä kokeilin kahdella vierekkäin kasvavalla ’Blushilla’ teoriani paikkansapitävyyttä.

Kasvit olivat täsmälleen saman kokoisia ja niissä oli saman verran terttuja elokuun puolivälissä, kun latvoin niistä toisen. Toiseen jäi raakileiden lisäksi vielä kukkaterttukin. Latvotun hedelmät eivät kypsyneet yhtään sen nopeammin kuin toisenkaan, melkeinpä päinvastoin. Jossain vaiheessa latvottuun kasviin iski harmaahome, ja nyt se lyyhistynyt taudin alla. Latvomattomasta sen sijaan olen korjannut satoa koko ajan, tänään nämä kuvan hedelmät, ja kasvi on edelleen terve. Onpa se jaksanut tehdä niistä elokuun kukista vielä raakileetkin, jotka todennäköisesti kypsyttelen keittiön pöydällä.

Eli satoa latvomattomasta saa ihan yhtä aikaisin kuin latvotustakin, jopa enemmän ja kasvi myös pysyi terveempänä. Kotikutoinen kokeeni ei tietenkään täytä minkään valtakunnan sääntöjä, mutta itselleni se on ainakin jonkinlainen vahvistus siitä minkä olen aikaisemminkin havainnut.

´Rambling Red Striped´

Nyt alkavat päivät pimetä ja valo olla sen verran vähissä, että loputkin hedelmät otan tällä viikolla  sisälle kypsymään, ja sitten laitetaan kasvihuone talviteloille.

Ei siis mennyt ihan kuin Strömsössä säiden puolesta tämä satokausi, mutta puutarhuri ei olisi puutarhuri, jos ei jo seuraavaa kevättä tähyilisi. Ja siihen liittyen: tomaattiasiaa on luvassa kurssillani Helsingissä Annalassa (Hämeentie 154) maaliskuussa 2018. Sitä ennen helmikuussa on vuorossa yrttikurssi ja jo tammikuun lopulla käsitellään kasvihuoneasioita kasveista kasvihuoneen valintaan ja huoltoon. Kurssit järjestää Hyötykasviyhdistys, ja niille voi ilmoittautua heidän sivujensa kautta kunhan kurssit sinne ilmestyvät.

Sonja

Tomaattipäivitystä

Kasvihuone kukoistaa, ja taas sitä huomaa istuttaneensa aivan liian tiheään. Ei mikään yllätys kylläkään. Yhden taimen laitoin selkeästi erikseen keväällä, ideana oli seurata, miten kasvuun vaikuttaa se, että tomaatti saa kasvaa väjässä, koskematta muihin.

´Sweet 100´

Tässä vaiheessa on vaikea huomata eroa. Ehkä on lajikekohtainenkin juttu, mutta tämä ’Azoychka’ näyttää kasvavan ihan samassa tahdissa kuin muutkin, eikä sen terveempänä tai sairaampana kuin hieman tiheämmässä kärvistelevät lajitoverinsa. Tai itse asiassa juuri tästä yksilöstä jouduin poistamaan ensimmäisen harmaahomeen vaivaaman raakileen. Muissa ei sitä ongelmaa ole vielä ollutkaan.

´Lemon´

Ruiskutin kasvuston kuitenkin ennaltaehkäisevästi harmaahometta vastaan Prestopilla, erityisesti haavapaikat, joista on poistettu varkaita tai oksia, ne ovat erityisen alttina homeelle . Prestop sisältää Gliocladium-hyötymikrobia, jota käytetään myös kasvualustoissa. Sillä on paljon hyviä kasvia suojelevia ominaisuuksia, multaan sekoitettuna tai kasteluna se suojelee kasvia juuristotaudeilta, ja lehdille ruiskutettuna se valtaa omalla kasvustollaan lehtien pinnan, joten haitalliset homeet ja sienitaudit eivät saa jalansijaa.

´Blue Ridge Mountain´. Sen kukka on mukavan pörheä.

´Blue Ridge Mountain´ raakileita.

 

Samaa mikrobia ja ainetta käytetään mansikkaviljelmien yhteydessä mehiläispesien suulla. Menemättä sen tarkemmin teknisiin ratkaisuihin mehiläiset astuvat mikrobipölyyn pesästä lähtiessään ja vievät sitä mansikankukkiin, joissa se torjuu harmaahometta. Täytyy sanoa, että olen lähestulkoon liikuttunut tällaisen innovaation edessä! Luonto auttaa luontoa, ja kerrankin ihminen ei ole siinä välissä haitaksi.

´Citrinaan´ tulee yhteen terttuun hillitön määrä keltaisia, sitruunan muotoisia hedelmiä.

Prestopin ostaminen vaatii kasvinsuojeluainetutkinnon suorittamista, vaikka kyse on käsittääkseni ihan vaarattomasta luonnontuotteesta, jota esiintyy peltomaassamme. Ehkäpä se voi aiheuttaa jotain ärsytystä väärin käytettynä.

´AAA Sweet Solanon´ kukka on aprikoosin värinen.

Harmaahomeen lisäksi toinen harmituksen aihe ovat tuholaiset. Olen minimoinut niiden mahdollisuuden pitämällä kaikki muualta tuodut kasvit poissa kasvihuoneesta. Kesäkuun alkupuolella hankin vain kaksi kasvihuonekurkun tainta luotettavaksi sanotusta myymälästä, kurkut kun kevään tuoksinassa jäivät kylvämättä. Mutta eilen huomasin kurkuntaimien ylälehdillä ansarijauhiaisia. Niissä oli ollut siis sittenkin niiden munia, ja neljä, viisi viikkoa on ilmeisesti nyt riittänyt porukan aikuistumiseen. Melkein itku pääsi, kun tiedän kuinka vaikeita hävitettäviä ne pirulaiset ovat ja miten tuhoisaa niiden erittämä mesikaste ja sen aiheuttama nokihärmä on!

´Faelan´s First Snow´. Jännittävän näköinen lajike on mutaatio, jossa on keltaista, valkoista ja vihreätä lehdissä.

Sakset käteen ja kurkut poikki juuresta samantien. Vein ne lämpökompostorin uumeniin, kärvistykööt tulevat sukupolvetkin siellä. Mutta tietysti jokunen valkosiipi oli jo ehtinyt tomaatteihinkin. Liima-ansoissa näin pari, joten todennäköisesti niitä on kasvustossa ainakin kymmenkertainen määrä, muniakseen jokainen parisataa munaa. Pöh!

´Korol Gigantovin´ kukatkin ovat isot.

´Korol Gigantovin´ raakileita.

 

Tänä aamuna pistin siis tilauksen Biotukselle jauhiaiskiilukaisista. Jos Suomen Posti suo, kiilukaiskotelot saapuvat kylmäpakkauksessaan loppuviikosta, ja levitellään sitten ansariin kuoriutumaan ja loisimaan aikanaan jauhiaisten munia. Eroon niistä ei pääse, mutta säännöllisellä torjuntahyönteisten levittämisellä kannan saa pysymään aisoissa.

´Cello F1´ tuottaa tasaisen kokoisia ja herkullisia miniluumutomaatteja.

Laitoin kiukkuisen viestin taimimyymälään, ja kerroin tapahtuneesta. Sieltä tietysti vastattiin, ettei heillä ole ollut ko. tuholaisista mitään havaintoa. Eipä tietenkään, mahdolliset saastuneet kasvithan on jo myyty asiakkaille tai heitetty pois ennen öttiäisten lentoon lähtöä, joten niitä helpommin havaittavia aikuisia yksilöitä tuskin myymälässä on. Myymäläthän harvoin kasvattavat taimensa, joten taimet jauhiaismunineen ovat todennäköisesti tulleet heillekin muualta. Jauhiaiset eivät selviä ulkona meidän talvessamme, joten talvilämmin kasvihuone on niiden ainoa mahdollinen lähde.

´Karkiano´ on espanjalainen harvinainen lajike, jolla on isot kukat. Jäämme odottamaan hedelmiä.

Täytyy toivoa parasta. Tänään Aamu-tv:n Lumpeen kukissa annettiin vinkkejä siihen, miten puutarhastaan saa hieman helppohoitoisemman. Asfaltille vain koko piha, hah!😂 No ei, onhan niitä muitakin pikku juttuja. Valmistettiin myös tee-se-itse-altakasteluruukku. Ohjelma on tietenkin tavalliseen tapaan katsottavissa Areenasta.

Sonja

Keskikesän kukkeutta 

Köynnöshortensia kukkii, ja sen kukissa käy valtava kuhina. Se on kimalaisten erityissuosiossa, ja ne pörräävät valkoisilla terälehdillä niin, että ohi kulkiessa kuulee koko köynnöksen surisevan varsin kuuluvasti. Vieressä kasvavan punalehtisen lännenheisiangervon ’Diablon’ kanssa köynnöshortensia muodostaa kauniin kontrastin – tosin lännenheisiangervo kasvaa tuolla paikalla niin rehevästi, että moneen metriin nousevat versot on pakko leikata alkukesästä. Se vie osan sen kukinnasta, mutta on pakko tehdä, muuten ympärillä kasvavat kasvit jäisivät kaikki pensaan varjoon.

Ensi tiistaina Ylen Aaamutv:n Lumpeen kukissa aiheenani on perennojen jakaminen ja pistokaslisäys. Omat kuunliljapenkitkin ovat tosiaan jakamisen tarpeessa. Rakastan kuunliljoja, ne ovat näyttäviä, vähään tyytyviä ja terveitä kasveja, ja isoilla lehdillään tukahduttavat rikkaruohoja tehokkaasti.

Kuunlilja ´Alba´ kukkii

Mutta kasvusto tiivistyy aika nopeasti, ja silloin kukinta lakkaa. Periaatteessa en kukkia juuri kaipaakaan, lehdet ovat niin kauniit, mutta kasvin oman hyvinvoinnin ja naapurikasvien takia jakaminen on tarpeen. Kuunliljan kaunis ruusukemainen kasvutapa ei myöskään pääse esiin liian tiivissä kasvustossa.

Nyrkkisääntö on se, että kevätkukkijat jaetaan syksyllä ja syyskukkijat keväällä. Silloin seuraavaan kukintaan jää mahdollisimman paljon aikaa toipua. Jaetut jaksavat harvoin kukkia samana vuonna. Mutta milloin sitten jakaa keskellä kesää kukkivat kuten esim. kuunliljat? Ihanteellisin aika olisi varmaankin keväällä, kun lehdet ovat vielä vain pienet tötteröt, mutta toisaalta kuunlilja tuntuu sietävän jakamisen melkeinpä milloin vain.

Kuunliljakasvuston jakaminen on totisesti hikistä puuhaa! Lapiota ja veistä saa käytellä tosissaan, jos aikoo saada tiiviisti toisissaan kiinni kasvavat taimet erilleen. Kun kasveja on todella runsaasti ja istutustilaakin on riittämiin, joskus vain pilkon paakun lapiolla pienempiin paloihin ja istutan ne uuteen penkkiin.

Sää saisi jakaessa olla mielellään pilvipoutainen, pieni tihkusadekin on eduksi. Silloin juuret eivät pääse kuivumaan niitä irrotellessa. Aurinkoisella säällä juuripaakku kannattaa pitää märän sanomalehden alla odottamassa jakoa.

Kirahvikukka

Kirahvinkukkaa haluaisin lisääkin, mmutta se ei taas tunnu juurikaan leviävän. Sen valtavan pitkät, kirahvin kaulan ja koipien lailla huojahtelevat kukkavarret ovat viehkot tuulessa heiluessaan, varren päässä killuva kukka sen sijaan on vaatimaton.

Kasvihuoneessa tomaatit kasvattavat varkaita sillä tahdilla, että mukaan on vaikea ehtiä! Tänä vuonna kasvu tuntuu olevan erityisen rehevää ja varret paksuja. Ensimmäiset tomaatit on jo syöty, ja voi miten ne olivat makeita! Maku on kyllä lyömätön. Elämystä tietysti parantaa myös lämpimässä kasvihuoneessa leijuva tomaatintaimien ihana, raskas vihreä tuoksu. Se on kesän tuoksu.

Sonja

Se on sitten kesä

Kyllä vanha kansa vissiin tietää! Kesä tuli Kustaan päivänä 6.6., ja sehän on se päivä, jonka jälkeen perimätiedon mukaan halloja ei enää ole. Ulkotomaatit pääsivät pihalle, en muista milloin niitä olisin vasta tällä päivämäärällä istutellut. Vaan aikaisemmin ei kertakaikkiaan uskaltanut. Mutta nyt kukkivat omenapuut valtoimenaan ja voikukkien keltaiset auringot täplittävät nurmikkojen vihreyttä, ja sehän on kesän merkki!

Kustaan päivänä alkoi myös Ylen Aamu-tv:ssä oma joka tiistai esitettävä puutarhaosioni Lumpeen kukat. Ei siis Lumpeenkukka, niin kuin erheellisesti tiedotin, keksivät Ylellä nimen, joten en ollut ihan varmaksi siitä selvillä. Osuus alkaa varttia ennen aamuyhdeksän uutisia, ja ensimmäisen aiheena olivat tomaatit. Ensi viikolla kerron kesäkukista, ja juhannusviikolla käsittelyyn pääsevät tietysti yrtit, eivät kuitenkaan tyynyn alla vaan puutarhassa.

Suorassa lähetyksessä on aina oma tunnelmansa, ja kun en koskaan puhuessani papereita käytä, saattaa juttu rönsyillä välillä kuin puutarha ikään. Toimittajalle ohjaamosta tietysti kerrotaan käytettävissä olevat minuutit korvanappiin, mutta minä vain yritän aihetta käsitellessäni arvioida, miten pitkään on aikaa jäljellä. Vartti tuntuu ajatuksena lyhyeltä, mutta kyllä siihen yllättävän paljon juttua tarvitaan ja mahtuu, kun se on koko ajan puhetta eikä välillä näytetä musiikin säestämiä maisemakuvia. Niitähän nauhoitetuissa puutarhaohjelmissa taas on paljon. Kaupallisen eli mainoskanavan puolen tunnin ohjelman nettokesto ilman mainoksia on noin 22 minuuttia, joten Lumpeen kukat on jo kaksi kolmasosaa siitä.

Paljon kysellään, onko tulossa uutta puutarhaohjelmaa. Eipä suomalaisia puutarhaohjelmia nykyään juuri ole, ja siihen on oikeastaan vain yksi syy: tv-kanavat ja mainostajat haluavat tehdä ohjelmia nuorille. Puutarhaohjelmia pidetään ”profiililtaan” liian vanhoina. Ei auta, vaikka kuinka kertoo puutarhanhoidon kiinnostavan myös nuorempia tai keski-ikäisten olevan hyvää ja mainostajia kiinnostavaa kuluttajaryhmää. Aikoinaan tv-tuottajille on tehty joku kummallinen aivopesu, jonka perusteella ainoa kiinnostava katsojakunta ovat 18-28-vuotiaat, ja ohjelmat suunnitellaan heille. Se on siis syy, miksi meillä on ainoina vaihtoehtoina TIS tai Posse. Tai siis ei onneksi ole, kun on siirtynyt kokonaan kaapelikanaville niin kuin me. Suomen kanavilta meillä katsotaan vain ajankohtaiset ja uutisohjelmat.

Pitäisi siis ryhtyä kapinaan, ja vaatia televisioon puutarhaohjelmia painokkaasti ja jatkuvasti. Sillä tavalla ne asioista päättävät ehkä saataisiin ymmärtämään, että istutuskauhan varressa on aktiivinen, runsas ja eläväinen joukko potentiaalisia kuluttajia. Ruotsalaiset ja englantilaiset ohjelmat ovat toki ihania ja isolla rahalla tehtyjä, mutta niiden ohjeet eivät aina päde meillä. Mutta ennen kuin kokonaisia puutarhaohjelmia taas jonain päivänä Suomessa tehdään, lupaan tehdä Lumpeen kukkia täysipainoisesti ja intohimolla koko kesän. Nyt on muuten myös hyvä tilaisuus ehdottaa kiinnostavia aiheita ja aihealueita ohjelmassa käsiteltäväksi!

Sonja

Istutusurakka

Rakkaat lukijat! Blogin kävijämäärä yllätti kiireisen mullantonkijan, ja siitä johtuen sivustolle ei päässyt toukokuun viimeisinä hetkinä. Pahoittelut siitä! Nyt kaiken pitäisi taas toimia normaaliin tapaan.

Kasvihuone on pesty ja huollettu, kastelujärjestelmä kytketty ja luukunavaajat paikallaan. Kasvari odottelee puhtoisena taimia. Kasvualusta vaihdettiin viime vuonna, joten nyt sitä ei tehdä, lisätään vain vähän uutta multaa päälle ja istutuskuoppiin.

´Bajaja´ ja taustalla pari muuta lajiketta.

Etualalla kirjavalehtinen ´Faelans First Snow´.

Kasvihuoneesta häädön saaneet viinit lykkäävät paljuissaan lehtiä. Täytyy tunnustaa, että ehkä jossain syvällä sielussani toivoin, että ne eivät siirrosta selviäisi. Ovat nimittäin sen verran isoja, että niille voi olla vaikea löytää sopiva paikka, mutta kai se on sitten etsittävä. Sitkeä yritys täytyy palkita.

Viini ei ollut siirrrosta moksiskaan.

Operaatio tomaattien istutus on jokakeväinen urakka, josta ei ihan tunnissa selviä. Olisin toivonut saavani taimet lopulliselle paikalleen jo aikaisemmin, mutta kevät on ollut niin kylmä, etten ole aikaisemmin uskaltanut niitä istuttaa. Toisaalta, tänään satoi rakeita ja mittari näyttää kuutta plusastetta, joten ei tässä nyt kiirettäkään ole ollut.

Kesän lämpimiä säitä odotellessa…

Kasvihuoneeseen mahtuu noin 50-60 runkotomaatin tainta (nyt kun viinit ovat poissa tilaa viemästä), ja muutama kymmenen pensasta menee ulos ja ruukkuihin. Helppoahan se olisi, jos vain kaivaisi kuopan ja istuttaisi, mutta operaatioon kuuluu tietysti myös tuentanarujen kiinnittäminen, nimiliuskojen kirjoittaminen ja kiinnittäminen, varastolannoituksen teko ja kauhein kaikista: valinta.

Niin kuin ei olisi ollut jo tarpeeksi vaikea valita kylvövaiheessa lajikkeita. Nyt joutuu taas miettimään, mitkä näistä pääsevät kasvihuoneen lämpöön ja mitkä joutuvat ulos suomalaisen suven armoille. Jälleen täytyy kerrata kaikkien lajikkeiden ominaisuudet ja korkeudet. Ja koska haluan katsella kaunista satoa, täytyy lajikkeet sijoitella niin, että vierekkäisissä taimissa on sitten loppukesästä erivärisiä ja -muotoisia hedelmiä. Vaan onhan tämä ihan oma valinta. 🙂

Istutin alkuviikosta Keski-Suomessa asuvan ystävän kasvihuoneeseen 24 tomaatintainta. Pakkanen oli yllättänyt yöllä, ja kaikki paleltuivat. Eipä olisi uskonut enää kesäkuussa moista tapahtuvan, mutta nyt ei auta kuin istuttaa uudet taimet. Kerrankin voi olla iloinen, että on ylimääräisiä.

Tiistaina 6.6. klo 8.45 alkaa Ylen Aamu-tv:ssä puutarhaohjelmani, joka jatkuu koko kesän ajan joka tiistaiaamu. Hauskan nimenkin ovat ohjelmalle keksineet: Lumpeenkukka. Ensimmäisen jakson aiheena on, kuinkas ollakaan – tomaatti!

Sonja

Köynnöspinaatti kasvussa

Tuskastuttavan hitaasti etenee kevät, mutta eteneepä kuitenkin. Kasvimaalla köynnöspinaatti nousi jo muutama viikko sitten, mutta eipä kovasti venytä vartta näillä lämpötiloilla. Viime vuonna kylvääntyneitä, yhden kesän ja talven vanhoja siementaimia löytyy taas sieltä täältä emokasvien ympäriltä, täytyy nostella ne ruukkuihin, kun eivät vielä ole lähteneet köynnöstelemään.

Köynnöspinaatin versot ovat jo näin pitkällä tässä emokasvissa.

Köynnöspinaatti (Hablitzia tamnoides) on korkeaksi ja tuuheaksi kasvava monivuotinen syötävä köynnös, josta olen kirjoittanut aikaisemminkin täällä ja täällä. Koska lisäys on vähän haasteellista, kasvi on meillä aika harvinainen. Nimestään huolimatta se ei ole pinaatti vaan enemmänkin revonhäntiin kuuluva, mutta sitä käytetään samaan tapaan kuin pinaattia.

Itsestään kylväytynyt köynnöspinaatti on talvehtinut viereisen laatikon nurkassa, ja nyt sillä alkaa siis toinen kesä.

Viime keväänä yksi siemen oli itänyt viereisessä valkosipulipenkissä, jossa tietysti oli valkosipulien tarpeiden mukainen vahva lannoitus. En raaskinut ottaa käenpoikaa poiskaan, kun se oli varkain päässyt siihen kasvamaan, mutta sen kasvuvauhti oli aivan järkyttävä! Se teki heti ensimmäisenä vuotenaan monen metrin versot ja vielä kukkikin. Olin ihan varma, että tuo lannoituksen määrä ja sen mukanaan tuoma hillitön kasvu aiheuttaisi sen, että kasvi ei talvehdi. Vaan mitä vielä! Sieltä se on noussut tänä keväänä isona ja rehevänä.

Tällaiseksi pehkoksi kasvoi karkulainen jo ensimmäisenä kesänään. Nyt se saa siirron, ja ympärille nousseet valkosipuliversot (miten lienevät jääneetkään penkkiin) istutetaan uudestaan.

Koska kasvi ei ole meillä kovin yleinen, köynnöspinaatin lannoitus on ollut aina vähän arvoitus. Itsekään en ole uskaltanut juuri tehdä kokeiluja vaan pysynyt hyvin maltillisissa ravinnemäärissä,  kun sen talvehtiminen parina ensimmäisenä vuotena on yleensä vähän herrassaan. Mutta näyttäisi siis siltä, että muheva multa ja reilu lannoitus olisikin köynnöspinaatille hyväksi. Taidanpa tehdä nyt nostamillani taimilla vähän ravinnekokeilua.

Tältä se näytti nostettuna! Juuret hieman katkeilivat tuossa rytäkässä, ne kun ovat puolimetriset ja ylikin. Köynnöspinaattia ei voi jakaa, vaan ainakin emokasvi kuolee siinä puuhassa.

Reilun lannoituksen puolesta puhuisi kyllä tietysti myös kasvin luontainen kasvutapa. Köynnöspinaatti on rehevä ja lehtevä kasvi, ja syksyn tullen lehtimassa putoaa köynnöksen juurille. Siinä maatuessaan se varmasti myös lannoittaa kasvia reilusti.

Viime syksynä varisseet siemenet ovat jo osin itäneet pinaattien alla, siemenet siis itävät keväällä reilusti myöhemmin kuin emokasvit lähtevät kasvuun.

Tänä keväänä itäneet viime syksyn siemenet.

Tomaatintaimet ovat huvittavia, kun eri lajikkeilla on niin erilainen ulkomuoto. Ja kasvuvauhtikin! Samana päivänä samaan multaan kylvetyt saattavat olla ihan eri korkuisia. Erilaiset ja eriväriset lehdet erottuvat näin taimivaiheessa hyvin.

´Blush´ ja ´Citrina´, kovin erinäköiset lehdiltään.

Pensastomaatit ´Siniy´ ja ´Maglia Rosa´. Jälkimmäinen on ´Blushin´ vanhemmista toinen, minkä voi huomata lehden muodosta. Toista vanhempaa ei tietenkään ole paljastettu…

Samana päivänä kylvetyt ´Bajajan´ taimet ovat varttuneet kovin eri tahtiin. ´Bajaja´ tulee isossa ruukussa kookkaakksi patiotomaatiksi, ja kasvaa pienemmässä hillitymmin. Sen kirsikkatomaatit ovat ihania kypsennettyinä.

Onneksi kylvin tomskut vasta maaliskuun lopulla, näin kylmänä keväänä olisin tämän taimimäärän kanssa helisemässä, jos taimet olisivat nyt isompia. Kasvihuoneeseen on nyt kuitenkin rakennettu pienempi huone eli kuplamuoviviritys ja taimet pääsevät/joutuvat sinne, vaikka tulisi rakeita ja pakkasöitä. Pikkuisten on aika lentää pesästä.

Kelta-ansa pyydystää tehokkaasti harsosääskiä.

Olen muuten Espoon Entressen kirjastossa kertomassa tomaattikasvatuksesta ja kasvihuoneasioista tiistaina 16.5. klo 18.00, tervetuloa sinne. Otan noita erilaisia taimiakin mukaan näytille. 🙂 Tilaisuus on maksuton.

Osa tämän kevään kasvateista.

Sonja

Viimeiset tomaatit multaan

No höh! Krookukset ja lumikellot olivat jo kevään kunniaksi nostaneet päänsä – ja sitten satoi uudet lumet! Toivottavasti ne kestävät tämän yllättävän käänteen nuupahtamatta.

 

Vielä ehtii kylvää, jos mielii kasvattaa omat tomaatit siemenestä saakka. Kahdeksan viikkoa on sopiva esikasvatusaika, ja sen ehtii saada sopivasti juuri touko-kesäkuun vaihteeseen, jolloin tomskut voi istuttaa ulos.

Sorsatkin odottavat jo kevättä.

Tiedän, että monilla ovat jo taimet isoja ja kasvatus pitkällä, mutta kylvöjä on tässä keväällä niin runsaasti, että on pakko hieman jaksottaa. Onneksi on olemassa tämä Kylvö- ja taimimulta (Biolanin), jolla tomaatit nousevat hetkessä. Aikaisemminkin olen tätä hehkuttanut, eikä se kyllä petä. Gliocladium-hyötymikrobeja ja mykorritsaa sisältävä kasvualusta idätti tällä kertaa siemenet huippunopeasti, vihreätä pilkotti jo 2,5 vuorokauden kuluttua kylvöstä! Alla oli lämpömatto, tietysti kylppärin lattialämpö antaa saman efektin.

Kolme vuorokautta kylvöstä.

Tomaatti!-kirjani on nyt saatavana Suomalaisessa Kirjakaupassa, Akateemisessa, lukuisissa nettikaupoissa sekä joissakin Sokoksissa. Tässä vielä vähän maistiaisia kirjan sivuilta.

Siementen keräämisestä ja säilyttämisestä kirjassa on pari aukeamaa.

Lähestulkoon kaikki kuvat on otettu omassa puutarhassa.

Itse kasvatetut tomaatit maistuvat tietysti lapsillekin ihan toisella lailla kuin marketin hedelmät.

Sonja

Maaliskuun viimeinen viikko käyntiin ja arvonnan voittajat

Näin pyörähti maaliskuun viimeinen viikko käyntiin! Uskomatonta, että ollaan kevässä jo näin pitkällä. Eilinen föhn-tuulikin sulatteli mukavasti pihalta lunta sekä jäätä, ja ensimmäiset lumikellot jo kurkistelevat.

Tomaatti!-kirjan arvonta on nyt suoritettu ja tällä kertaa onni potki nimimerkkiä

Kivipellon Saila

Koska kivoja kommentteja ja osallistujia oli niin paljon, päätin arpoa vielä lohdutuspalkinnon eli kolme pussia tomaatinsiemeniä. Tämä palkinto meni nimimerkille

Päivi

Laittaisitteko osoitteitanne tulemaan (blogin Ota yhteyttä-sivun kautta), niin pistän palkinnot pikimmiten postiin, ovathan ne nyt kovin ajankohtaiset. 🙂

Lämpimät ja tomaatintuoksuiset onnittelut voittajille!

Sonja

Uusi hyötykasvi puutarhaan ja muistutus arvonnasta

Tämän kevään muotiväri on kuulemma vihreä. Meille mullassa möyryävillehän se on ollut muotiväri joka kevät, kesä, syksy ja hieman talvellakin, mutta mukava kuulla, että ollaan kerrankin kuumimmassa muodissa mukana!

Puutarhuri ei olisi puutarhuri, jos ei kaikki uusi kiinnostaisi. Siksipä olin erityisen iloinen, kun Rekolan puutarhalta tuli lähetys, joka sisälsi okan mukuloita (Oxalis tuberosa). Koskaan en ole tätä Andelta peräisin olevaa kasvia aikaisemmin kasvattanut, mutta nyt lähtevät okat ruukkuun. Kasvi vaatii pitkän kasvukauden, joten esikasvatus on aloitettava nyt, ja satoa korjataan vasta talven kynnyksellä.

Rekolan puutarha toivoo kasvattajilta kokemuksia, ja on siksi lähettänyt mukuloita muutamille onnellisille kokeiltavaksi. Ensi vuonna okaa tulee heiltä toivottavasti myyntiin saakka.

Raportoin teille kokemuksiani ja toimenpiteitä kasvatuksen edistyessä, tässä sitä ollaan ikään kuin kaikki ensi kertaa asialla. Hienoa kasvattaa jotain täysin uutta. Tosin täytyy nyt ensin opiskella ja perehtyä aiheeseen huolella, ettei tule möhlineeksi harvinaisten mukuloiden kanssa. Sormet syyhyävät…

Vielä ehtii osallistua kirja-arvontaan! Uunituore kirjani Tomaatti! on arvonnan palkintona, ja aikaa osallistua on vielä sunnuntaihin 26.3. klo 17.00 saakka. Arvonnan tarkemmat tiedot löytyvät edellisestä postauksesta.