Ihmepavut

Marraskuussa Thaimaassa kävimme paljon ruokatoreilla ihmettelemässä erilaisia munakoisoja, monia kummia kurkuntapaisia, eksoottisia hedelmiä, tuttuja ja tuntemattomia yrttejä sekä mereneläviä. Pöydillä syyttävästi tuijottaneet kokonaiset sianpäät jätän tässä nyt vähemmälle käsittelylle.

Yhden kojun orressa roikkui jättimäisiä papupalkoja. Yhteistä kieltä myyjän kanssa ei niin paljon ollut, että olisin saanut selville palot kasvattaneen kasvin nimen, mutta ostin nipun kuitenkin matkaan.

Toin ne Suomeen, ja nyt ne ovat kuivuneet keittiön naulassa. Ajattelin kokeilla, josko näistä saisi jotain kasvatetuksi ensi kesänä, mutta mietin tietysti vähän huolissani, millainen jättikasvi tällaiset palot on mahtanut kasvattaa. Jos papu itää, peittyykö koko talo syksyyn mennessä tuon palkokasvin alle?

Mahtaakohan kukaan olla viisaampi? Onko jonkun tielle osunut tällainen hervoton palko? Pavut eivät itsessään ole mitenkään poikkeuksellisen isoja, mutta niiden kotina toimiva palko on hervoton! Pistää miettimään, olisiko sittenkin kyseessä oikein joku puu eikä palkokasvi ollenkaan? Miten mukavaa, että maailmassa on niin paljon kaikenlaista kummaa, josta pitää ottaa selvää.

Lupailee jo kevättä…

Tammikuu on alkanut niin kiireisenä, etten ole edes blogia ehtinyt päivittää! Tulevan kirjan tekstin ja kuvien toimittaminen on mukavaa puuhaa, mutta vie yllättävän paljon aikaa.

Kuvia pähkäillään luonnollisesti yhdessä Pehtoorin kanssa, ja hänenkin tiukka aikataulunsa on ollut hieman haasteellinen. Siipalle tuli yllättäen alkuvuodesta pikakutsu Kotkan Kaupunginteatteriin vierailemaan esitykseen, jonka harjoitukset ovat jo käynnissä. Samaan aikaan olivat meneillään vielä Aarresaaren esitykset Helsingissä, joten miestä ei paljon kotona ole tänä vuonna nähty. Ai niin, Kotkassa ensi-iltaan on siis tulossa Ronja Ryövärintytär. Ison miehen rooleja, merirosvosta rosvopäälliköksi.

Alkuvuoden lämpötilat ovat olleet puutarhan kannalta vähän turhankin vaihtelevat. Suojasää ja pakkanen vuorotellen pistävät luonnon koville, mutta kauniita jääkiteitä siitä muodostuu.

Vajan ikkunaan oli tullut kuurankukkia, vai olisikohan tämä kuuransammalta?

Mutta kevät on todistetusti tulossa! Sitruunaverbena, joka pudotti lehtensä syyspuolella ja asettui ainakin jonkinlaiseen talvilepoon, on herännyt eloon. Vaaleanvihreät lehdet ilmaantuivat jo loppiaisena. Viime vuonna sitruunaverbena heräsi vasta tammikuun lopulla, mutta silloin se olikin oleillut viileässä. Tämän talven kasvi on saanut olla lähes kastelematta huoneenlämmössä.

Kovin ilahduttavaksi huonekasviksi on osoittautunut persikkasalvia (Salvia dorisiana). Kuten kerroin viime vuoden puolella, ihanan tuoksuinen, isolehtinen kasvi tuoksuu hedelmiltä, ja kun lehtiä hipelöi, koko huoneeseen leviää raikas, persikkainen tuoksu. Kasvi on jaksanut rehottaa komeasti limenvihreänä talven niukassa valossa ikkunanlaudalla, ja voi melkein paremmin kuin kesällä puutarhassa. Kirjallisuus lupailee siihen kukkiakin keväällä, ja maltan tuskin odottaa!