No nyt on kevät jo pitkällä! Minulle varma merkki on pihallamme scilloista ja kiurunkannuksista siniseksi värjäytyvä rinne, ja se on nyt sinistäkin sinisempi. Kauan tuo ihanuus ei kestä, mutta ne muutamat päivät ovat niin elähdyttävät.

Viikonloppu meni Porissa messuillessa, oli hauska tavata porilaisia puutarhaharrastajia. Maanantaina oli sitten vuorossa Tammen tiloissa Viherpihan puutarhailta. Luennoin yrttiasioista, ja olin ottanut yrttejä myös mukaan, niissä kun tuo tuoksu ja tuntu on tärkeä osa elämystä. Esitelmän päätteeksi kerroin leikkaavani African Blue-basilikasta pari pistokasta ikään kuin näytteeksi, ja halukkaat saisivat ne matkaansa. No, lavan eteen tulikin sitten toistakymmentä innokasta omaa pistokasta hakemaan! Parturoin basilikakaunottaren niin nysäksi kuin uskalsin, ja kyllä niitä versonpätkiä taisi siitä seitsemisen kappaletta irrota. Loput saivat sitten greippimintun ja sitruunaverbenan oksia. Toivottavasti lähtevät kasvuun. Jos olette kuulolla, raportoikaa, olisi mukava kuulla!

Yrtithän olivat vain mielissään reippaasta leikkelystä, nyt pari päivää myöhemmin tuskin edes huomaa, mistä on parturoitu. Lehteä ja versoa pukkaa. Ihmeellinen on luonnon voima!

Porin piha- ja puutarhamessuilla viikonvaihteessa oli muun ihanan lisäksi Vakka-Taimen osasto, jonne oli tietysti pakko suunnistaa toivioretkelle. Sieltä mukaan tarttuivat tällä kertaa iki-ihanat erikoisvuokot, esimerkiksi upea kertokeltavuokko.

Punavalkovuokko on ollut hankintalistalla jo pitkään, nyt löytyi!

Ihastuttava nappivalkovuokko tekee Vakka-Taimen Vesa Muurisen mukaan isoja kukkivia mättäitä, maltan tuskin odottaa. Vesa rakastaa kasvejaan, sen näkee selvästi. Olen iloinen, etten ole ainoa, joka hivelee ja silittelee kasveja niistä puhuessaan…

Vuokkojen lisäksi valitsin pöydältä mukaan metsäalppikellon, köynnöstäviä ukonhattuja ja monivuotisia gladioluksia, joita ei tarvitse nostaa talveksi maasta. Vaikka mitä ihanaa jäi vielä odottamaan seuraavaa kohtaamista – kun on vain kaksi kättä!

Muutama vuosi sitten löysin ihastuttavan lisän yrttitarhan valikoimaan. Purppurasävyinen, monivuotinen basilika African Blue (Ocimum kilimandcharicum x Ocimum basilicum ’Dark Opal’) kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta, mutta totta se vain on. Tämä basilika kukkii koko kesän uskomattoman pitkin kukkavanoin, kestää jopa kohtuullisesti kylmää, pärjää auringossa ja vähän varjoisammassakin. Afrikan Sininen ei säikähdä edes pientä kuivumista, ja voi kasvaa isossa ruukussa yli metriseksi puskaksi.

Purppuraruotiset syvänvihreät lehdet ovat syötäviä, mutta koristekasvina tämä basilika taitaa olla käytetympi. Se on steriili risteymä, joten itävää siementä ei ole tarjolla, mutta pistokkaat juurtuvat helposti. Sen kamferin tuoksun sanotaan jopa häätävän peuroja. Meillä ei ole niin isoista elukoista haittaa, joten onneksi ei tarvitse testata niitä tehoja. Pörriäiset sen sijaan rakastavat African Bluen ihania sinipunaisia kukkahuiskiloita. Kasvi on monivuotinen, hyvissä olosuhteissa viileässä ja valoisassa sen voi talvettaa sisätiloissa. Itse en ole vielä onnistunut, tosin yrityskin on kyllä ollut vähän puolihuolimaton. Onneksi olen yleensä löytänyt keväällä taimen, vaikkakin tänä vuonna sain hakea omani vähän kauempaa. Mutta on se vaivan arvoinen!

Tämä viikonloppu on varsinaista matalalentoa. Perjantaipäivä menee Tuusulassa kasvihuoneasioista kertoessa. Perjantai-iltana on vuorossa vierailu Kotkan Kairoon musikaalikomedialla Diiva divaani, tervetuloa nauramaan! Lauantain sekä sunnuntain olen Porissa puutarhamessuilla. Siellä on ohjelmassa paljon mielenkiintoista puutarha-asiaa, kesäkokkausta ynnä muuta, ja itse kerron yrteistä sekä ruukkupuutarhasta. Kannattaa siis suunnata Porin Karhuhalliin, jos hollille osutte.

Muistakaapa muuten kirja-arvonta tuossa edellisessä postauksessa, vielä ehtii osallistua!

Perjantain ja lauantain olin messuilemassa Tampereella. Hauskaa oli, mutta jestas, miten jalat ovat muusina betonilattioita mittaillessa! Huomaamattaan tulee kävelleeksi päivän mittaan yllättävän paljon, aina pitää käydä vielä yhden pöydän ääressä… No, sehän on vain osoitus runsaasta tarjonnasta. Paljon kiinnostuneita oli myös kuuntelemassa esitelmiäni yrteistä ja kesäkukista, terveiset vain teille kaikille! Ei ollut katsomossa tyhjää tuolia, mikä aina ilahduttaa kovasti. Oheiset kuvat ovat Tampereen Supermessujen puutarhapuolelta.

Viime vuosi meni yrtteihin paneutuessa, niitä kasvattaessa, maistellessa ja niiden elämänmenoa tarkkaillessa. Tuloksena tästä kaikesta ilmestyi maaliskuussa kolmas puutarhakirjani, Sonjan yrttitarha (Tammi 2015). Kuvat kirjaan on jälleen ottanut pehtoori Arne Nylander. Täytyy tunnustaa, että yrttimaailma vei kyllä totaalisesti mennessään. Kirjaa varten luin myös kansantarinoita ja folkloristiikkaa aiheeseen liittyen, ja hurjia voimia yrteillä on uskottu olevan! Esimerkiksi jossain Amerikan osavaltioissa persiljan liiton paholaisen kanssa uskotaan olevan niin väkevän, että yrtin siemenet on puhallettava maahan oikein raamatun päältä.

Vaan pääsääntöisesti yrttien kanssa mellastaminen oli rauhallisempaa, ihanaa ja antoisaa. Olen aina rakastanut yrttejä, mutta tämä kirjan kirjoittamisen myötä tunne vain syveni. Tutustuin myös paremmin moniin yrtteihin, joiden olen toki tiennyt olevan olemassa, mutten ole aikaisemmin oikein osannut kunnolla käyttää. Ruokahalu myös kasvaa syödessä, ja yrttejä laitetaan meillä nykyään ruokiin entistäkin reilumpia kourallisia. Ja ihana tuoksu leviää keittiöön…

Kirjasta löytyvät kasvatusohjeet, käyttöehdotukset ja vähän triviatietoakin noin kolmestakymmenestä yrtistä ja niiden lukuisista lajikkeista. Ruoditaan muun muassa ananassalviat, oliiviyrtit ja suklaamintut, suolayrtit, karhunlaukat ja väinönputket. Lisäksi kirjassa käsitellään syötäviä kukkia luvussa Maista kukkanen! Oman lukunsa ovat saaneet salaattikasvien, koristeiden ja yrttien välimaastoon putoajat sekä villiyrtit. Myös yrttien säilöntää on käsitelty, ja sitä mielenkiintoista kansantarustoakin. Seitsemän yrttiä tyynyn alle ja sitä rataa.

Ja nyt siis arvotaan tuo kirja, Sonjan yrttitarha, kiitos vain Tammelle.

Olet mukana yhdellä arvalla jättämällä viestin tähän postaukseen.

Toisen arvan saat liittymällä/olemalla blogini tilaaja ja jättämällä siitä viestin.

Anonyymit laittakaa ystävällisesti nimimerkki mukaan! Arvonta alkaa tänään 20.4. ja päättyy 7.5. klo 18.00.

Onnea kaikille arvontaan!

P.S. Ensi viikonloppuna messuilen Porin Karhuhallissa, laittakaa jo merkintä kalenteriin ja tulkaa paikan päälle.

Sateinen sunnuntai meni sopivasti messuilla keväisiä näkymiä ihastellen. Töissähän minä siellä Turussa varsinaisesti olin, jos nyt yrteistä puhumista voi työksi kutsua, sen verran mukavaa puuhaa se on. Hieman ehdin kierrellä messuosastojakin, ja tutustua kevään uutuuksiin. Tomaattiperuna tai perunatomaatti TomTato® tuntui olevan varsinainen hitti. Se on siis perunan varteen ympätty tomaatti, jonka maanalainen osa tekee perunaa ja varsi taas tomaatteja. Kaikkea ne keksivät! Saattaa olla hyväkin ajatus, jos tilaa on vähän esim. parvekkeella.

Perunatomaatti, kaikkea ne keksivät!

Suloisessa Kanelia ja kardemummaa-blogissa on meneillään arvonta kirjastani Sonjan yrttitarha, sinne pääset tästä. Jossain vaiheessa keväällä laitan tähänkin blogiin arvonnan kirjoistani, pysykääpä kuulolla.

Ai niin, kommentit ilahduttavat aina! Kysyäkin voi askarruttavista puutarha-asioista, miksei tietysti muustakin. Ensi perjantaina ja lauantaina olen Tampereen Supermessuilla kertomassa yrteistä ja ruukkupuutarhasta, tulkaahan moikkaamaan.

Tässäpä vähän näkymiä Turuust!

Tänään jo selvästi lupailee kesää. Aurinko paistaa ja kasvihuoneen lämpötila nousee välittömästi lähelle kolmeakymmentä. Ihanaa, ihan kohta pääsee täyttämään huonetta tomaatintaimilla! Tomaattikasvuston paksu, intensiivisen vihreä tuoksu on minulle ehdoton kesän merkki.

Pikku tomaattivauvat kasvavat alussa tuskastuttavan hitaasti. Tällaisina lämpiminä päivinä tomaattitarhuri ulkoiluttaa lapsiaan toivoen, että lempeä tuulenvire ja raikas ulkoilma karaisevat hentoja taimia. Pitää vain muistaa tarkkailla hoidokkeja päivän mittaan, sillä auringossa ja tuulessa pienten ruukkujen multa kuivuu nopeasti ja taimet saattavat olla yllättäen hätää kärsimässä.

Kasvihuoneeseen istutetut taimet ihmettelevät olosuhteita viikon, pari, mutta sen jälkeen taimet vankistuvat ihan silmissä. Pituuttakin tulee helposti 20-30 cm viikossa. Ja varkaita ilmestyy sitä vauhtia, että saisi olla kerran päivässä niitä nyppimässä! Kaikki tomaattilajikkeet pyrkivät pensastumaan, toisen innokkaammin ja toiset hillitymmin, mutta kaikilla niillä se on verissä. Kasvihuoneen rajallista tilaa ei ainakaan meillä käytetä pensaslajikkeisiin, vaan pensas- ja runkotomaattilajikkeen välillä häilyvät lajikkeetkin trimmataan tarkasti varkaista, siis runkomuotoon. Tai ainakin niin tarkasti kuin mukaan ehditään…

Ruskehtavat tomaatit ovat ihania, ja yksi parhaista on mielestäni ’Purple Calabash’

Ruskehtavat tomaatit ovat ihania, ja yksi parhaista on mielestäni ’Purple Calabash’. Se on enemmänkin purppuranvärinen, ei siinä mielessä ruskea kuin monet venäläiset lajikkeet, joiden nimessä on usein mukana sana musta. Esimerkiksi ’Black Krim’, ’Black Russian’ ja ’Black Prince’ (Virossa ’Must Prints’). ’Purple Calabash’ on kuuluu ns. heirloom-tomaatteihin, avoimen pölytyksen kautta syntyneisiin vanhoihin perinnelajikkeisiin.

 

Omassa puutarhassani kasvaa yleensä noin 50 tomaattilajiketta per vuosi, niistä kymmenkunta on sellaisia, joita kasvatan joka vuosi. Syyksi käy hyvä maku, erikoinen ulkonäkö tai avomaakasvatukseen päätyvillä hyvä säänkestävyys. Loppuja lajikkeita vaihtelen ja kokeilen uusia. Yksi vakilajikkeista on ’Sungold’, monen muunkin suosikki. Se on oranssi kirsikkatomaatti, ja makea kuin mikä! Kasvutapa sillä on aika tilaavievä, siitä tulee kookas runkotomaatti, joka kasvattaa varkaita herkästi. Hedelmät ovat ihanan makuisia, mutta hyvin arkoja halkeilulle. Halkeilu on lajikeominaisuus, jota voi hillitä sillä, että vähentää kastelun loppukesästä minimiin. Meillä kasvihuoneessa on yhteys maahan, joten elokuussa kastelen tomaatteja ainoastaan jos on ehdottomasti pakko. Kuivemmassa kypsyneistä hedelmistä tulee makeampia, ja muutenkin siinä vaiheessa kasvi kuluttaa huomattavasti vähemmän vettä kuin satoa muodostaessaan.

Suosikkien ohella vaihtoehtoja täytyy silti olla! Ihanuuksia nimittäin riittää, lajikkeita on tuhansia. Täytyy palata tähän lajikeasiaan tarkemmin vielä myöhemmin.

Huomenna minut löytää Turun Puutarha- ja Piha-messuilta, kerron yrttien kasvattamisesta ja käytöstä sekä uusista yrteistä kahteen otteeseen, kello 13 ja 15. Tulkaa ihmeessä ottamaan hihasta kiinni, jos satutte paikalle!

Nyt puutarhaan, sillä vuohenputket on nujerrettava pieninä. Tosin taitaa olla toiveajattelua siinä taistelussa voitolle pääseminen, mutta yrittää voi aina.

Keskellä takatalvea ihminen tarvitsee vakuutuksen siitä, että kesä ja uusi puutarhakausi ovat ihan nurkan takana. Parhaiten siitä muistuttavat nämä kuvat Tukholman puutarhamessuilta. Näistä vasta taistelumoraali ja usko tulevaan kasvaa!