Kevät on puutarhamessujen luvattua aikaa, ja tänäkin vuonna tulen kiertämään niitä runsaasti työn merkeissä. Minut voi bongata pitämässä esitelmiä mm. Turun, Tampereen, Porin ja Haapajärven messuilla, ja  Forssan seudulla asuvat löytävät minut kukkamarkkinoilla toukokuussa. Tuusulassa tavataan huhtikuussa, ja yksittäisiä puutarhatapahtumia on runsaasti kevään mittaan.

Tämä viikonloppu on kiireinen, Messukeskuksen Kevätpuutarha-messuilla minut tavoittaa Kirjapörssin osastolta la-su klo 13-14. Olen siellä esittelemässä tuoretta kirjaani Sonjan yrttitarha (Tammi 2015), ja osastolta saa tietysti nimmarilla mukaan myös edelliset teokseni Kotipihan kasvihuone (Tammi 2014) ja Satoa saunan takaa (Tammi 2012). Kivoja lahjoja vaikka äitienpäiväksi ja muihin kevään juhlaan, wink, wink…

 

Puutarhamessuilla on kiva käydä, näkee uutuudet ihan konkreettisesti, tapaa tuttuja ja saa vertaistukea muilta harrastajilta. Tänä vuonna onnistuimme

Pehtoorin kanssa piipahtamaan Tukholmassa saakka messuilemassa, Nordiska Trädgårdar tuli nähdyksi torstaina 26.4. Väittävät olevansa Pohjoismaiden suurin puutarhamessutapahtuma, ja se on kyllä helppo uskoa. Jo torstaina puolenpäivän seutuun kävijöitä oli kuin meren mutaa, ja kyllähän mekin siellä seassa pyörimme peräti seitsemän tuntia!

Nähtävää ja ihmeteltävää riitti runsaasti, ja täytyy kyllä vähän kateellisena todeta, että ruotsalaiset satsaavat huomattavasti meitä suomalaisia enemmän kauniiseen turhuuteen. Sen huomasi sekä myynnissä olevien tuotteiden että osastojen koristelun ja yleisen somistuksen perusteella. Oikeastaan sellaiset laajat yleiskoristelualueet, joita mm. Helsingin messuilla on totuttu näkemään, puuttuivat Tukholmasta lähes kokonaan. Mutta se ei tahtia haitannut, melkeinpä päinvastoin. Näytteilleasettajat olivat satsanneet kaunisteluihin sitäkin enemmän, ja kekseliäästi, hauskasti sekä persoonallisesti koristellut osastot toimivat kyllä varsinaisina katseenvangitsijoina!

Täytyy tehdä vielä erillinen postaus Tukholman ihanista kuvista, niitä tuli räpsittyä runsaasti. Nyt täytyy rynnistää Messukeskukseen. Mukavat kengät ja iloinen mieli, niillä pärjää hyvin messuruuhkassakin. Tulkaa ihmeessä juttelemaan, jos osutte messuille tänä viikonloppuna, on aina mukava vaihtaa ajatuksia muiden viherintoilijoiden kanssa!

Puutarhassa kukkivat jo krookukset, mutta ikkunanlaudallakin nautitaan kukkaloistosta. Tai ei kai tämän kokoluokan kukkien kohdalla voi varsinaisesti kukkaloistosta puhua, mutta rosmariini on kuitenkin kevään kunniaksi ryhtynyt kukkimaan suloisin, vaaleansinisin kukin. Kukinta riippuu talven olosuhteista, nyt on kastelu ja lämpötila sen puolesta osunut kohdalleen ja muistuttanut ilmeisesti tarpeeksi kotiseudun talvea.

Rosmariinin talvettaminen sisätiloissa onnistuu parhaiten viileässä ja valoisassa, niukalla mutta säännöllisella kastelulla. Pehtoori kasvatti yhtenä vuotena rosmariinia siemenestä, ja se ei olekaan kärsimättömän hommaa se. Ensimmäisenä vuotena on turha toivoa yrtistä lammaspaistin maustetta, kasvu on ensimmäisenä vuonna erittäin hidasta. Syksyllä versossa taisi olla mittaa jopa lähes 10 cm. Pikku rosmariini talvetettiin sitten asianmukaisissa olosuhteissa. Koska Pehtoorissa on hieman insinöörin vikaa, laittoi hän itselleen talven ajaksi kännykkään viikottaisen muistutuksen kastelusta. Hätävarjelun liioittelua, sanoin minä, mutta pysyihän pikku yrtitys hengissä seuraavaan kevääseen.

Kasvit ovat kummia epeleitä, ne saattavat joskus selvitä lajilleen hyvinkin epätyypillisissä ääriolosuhteissa

Rosmariinin talvehtimisestä puutarhassa ei näillä leveysasteilla ole varmaa tietoa, joku hurjimus lienee saanut rosmariininsa selviytymään talvesta ulkosallakin. Kasvit ovat kummia epeleitä, ne saattavat joskus selvitä lajilleen hyvinkin epätyypillisissä ääriolosuhteissa, jos ovat tarpeeksi karaistuneita. Siksikin pitäisi jaksaa kanniskella kasvivauvoja keväällä ulkoilemaan ja kärsimään välillä vähemmän suojattua elämää. Silläkin uhalla, että naapurit nauravat kummallista kasvinkuskaajaa. Ja omituiselta se varmaan näyttääkin, jos syytä ei tiedä. Kai ne miettivät, että sisään ja ulos taimia roudaava puutarhuri ei vain osaa päättää, missä kasvinsa kasvattaisi.

Esikasvatusaika on kuumimmillaan ja ikkunanlauta täynnä purkkeja, mutta vielä ajattelin ryhtyä yhteen uuteen puuhaan. Keijupuutarhaksi kutsutaan isoon ruukkuun tehtyä miniatyyrimaailmaa, ja sellainen on seuraavaksi suunnitelmissa.

Tässä vaiheessa kevättä on hyvä aika tarkistella monivuotisten talvehtineiden puutarha-asukkien tilaa. Luntahan ei ole enää kuin siellä täällä pikku länttejä, joten inventaariota on helppo tehdä.

Timjamit, salviat, mäkimeiramit, sitruunamelissa, ranskalainen rakuuna ja muut monivuotiset yrtit kurkistelevat jo mullasta. Pientähän se vielä on, mutta kyllä sieltä noustaan! Köynnöspinaatin punaiset nuppuset ovat myös näkyvissä, näin aikaisin en muista niiden aikaisemmin lähteneen kasvuun. Täytyy toivoa, etteivät kovat pakkaset enää yllätä, maan ollessa paljas voi pikkuisille käydä huonosti.

Ikkunanlaudalla talvehtinut kuolemattomien yrtti ei näytä oikein kuolemattomalta, enemmänkin haljun vaaleanvihreältä ja hentoiselta. Mutta kunhan valoa tulee lisää ja köynnös saa uutta multaa juurilleen, on se varmaan taas nimensä veroinen. Ehkä se viettää ensi talven puutarhassa, vaikka näyttääkin sinnittelevän pimeän talven myös sisätiloissa minimaalisella hoidolla.

Yhden kookkaan salvian nostin varmuuden vuoksi syksyllä ruukkuun sisätiloihin viileään ja valoon talvehtimaan. Se näytti jossain vaiheessa aika onnettomalta, mutta nyt versonpäihin on ilmestynyt vaaleanvihreätä lehteä, jee!

Kasvihuoneessa ainakin muratti näyttää talvehtineen komeasti ilman kummempia peitteitä, kasvi näyttää elinvoimaiselta ja vihreältä. Oikeastaan ihan samanlaiselta kuin syksyllä sisään vietäessä. Vaan yleensä se kriittinen kohta onkin ollut siinä vaiheessa, kun talvilevon jälkeen pitäisi heräillä uuteen kevääseen. Yllättävän moni kasvi on heittänyt henkensä siinä tohinassa, joten maltti on valttia. Ei siis järkytyksiä heräilevälle liialla kastelulla ja lannoituksella. Kun eihän sitä yleensä ihmisillekään pippuripihviä heti aamiaiseksi…

Aamiaisesta puheenollen, huomenna onkin sitten aikainen herätys. Olen Ykkösen Aamu-tv:n suorassa lähetyksessä kertomassa yrteistä ja Sonjan yrttitarha-kirjastani klo 6.50, joten Pasilassa ollaan silmä sirkeänä jo kuuden maissa. Aamuvirkut viherpeukalot siis ruudun ääreen keskiviikkona!

lauloi Juice kappaleessaan Marilyn. Tuo säe tuli kyllä elävästi mieleen tänään ajellessa Pohjanmaalta kotia kohti. Taivaalta sataa… noh, jotain epämääräistä valkoista töhnää nenäliinan kokoisina kappaleina. Eilinen ilta kului oikein mukavissa tunnelmissa Kurikassa, jossa paikallinen POP Pankki tarjosi naisasiakkailleen Naisten päivän kunniaksi rautaisannoksen puutarhatietoutta. Pyysivät minut sinne kertomaan yrtti-, kasvihuone- ja taimikasvatusasioista, ja mikäs siinä oli kertoillessa, kun paikalla oli 140 innokasta kuulijaa.

Tällaiset yhteiset tilaisuudet ovat ihan parhaita, niissä tunnelma on leppoisa, juttu luistaa ja vinkkejä vaihdellaan. Vihot täyttyvät muistiinpanoista ja kotiin lähdetään täynnä puutarhaintoa!

Mä taivalsin läpi tuulen ja tuiskun, lauloi Juice kappaleessaan Marilyn

Yrteistä kertoessani tein näytiksi helpon yrttiherkun, jonka reseptiä kovasti toivottiin. Tuumasin, että kätevintä on laittaa se tänne blogiin, täältä se on helppo poimia sitten omaan reseptiarkistoon. Eli tässä, hyvät kurikkalaiset puutarhaharrastajat ja tietysti ihan kaikki muutkin, on ohje täytetyille kirsikkatomaateille. Herkullisia, terveellisiä ja raikkaita pikkutarjottavia kevään ja kesän juhliin tai muuten vain naposteltavaksi.

Pestotäytteiset kirsikkatomaatit

Tarvitset näihin ihanan yrttisiin makupaloihin:

• pestoa
• kirsikkatomaatteja
• ruis- tai saaristolaisleipää muruina

Tee ensin pesto. Basilikasta ja persiljasta tulee se perinteisin, mutta oikein hyvää syntyy myös rucolasta, lehtikorianterista tai muista lehtevistä, maukkaista yrteistä. Yrttien lisäksi tai sijaan voi käyttää myös aurinkokuivattua tomaattia, silloin pestosta tulee punainen. Määrät ovat hieman summittaisia,   kannattaa ensimmäisellä kerralla lisätä aineksia pikkuhiljaa, jotta koostumuksesta ja mausta tulee oman suun mukainen.

Pesto (n. 2 dl):

1 ruukku basilikaa
(½ ruukkua persiljaa, ei välttämätön)
½ dl pinjansiemeniä (tai manteleita tai kuorittuja auringonkukansiemeniä)
1 dl raastettua parmesaanijuustoa (tai muuta kovaa juustoa, pecorinoa, grana padanoa, mustaleimaa tms.)
½ valkosipulinkynsi
¾ dl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Voit hienontaa peston ainekset yleiskoneella, morttelissa tai ns. cutterilla (masiina, jossa leikkuuterä hienontaa ainekset nopeasti kulhossa). Peston voi jauhaa karkeammaksi tai hienommaksi käyttötarkoituksen ja oman maun mukaan. Hienonna ensin kaikki ainekset öljyä ja mausteita lukuunottamatta. Lisää sitten öljyä hiljalleen, samalla sekoittaen, kunnes koostumus on mieleisesi. Kastikkeen pitäisi pysyä lusikassa.

Tomaattien täyte ja täyttäminen:

Raasta tai jauha noin 2 viipaletta ruis- tai saaristolaisleipää. Tähän määrään pestoa tarvitset leivänmuruja noin 4 rkl. Sekoita murut pestoon.

Leikkaa kirsikkatomaateista laelta pois noin vajaan sentin paksuinen ”hattu”, ja koverra sisus pikkulusikalla pois. Jos tomaatit ovat tasaisen pyöreitä eivätkä pysy kauniisti pystyssä, voit leikata myös pohjasta ohuen siivun kuoresta pois. Näin tomaatit pysyvät pystyssä tarjoilulautasella.

Täytä tomaatit pesto-leipäseoksella, käytä apuna pientä lusikkaa, Paina tarvittaessa lusikan varren päällä tai veitsen kärjellä täyte pikku tomaatin sisään. Koristele tomaatit vielä halutessasi juustoraasteella tai yrttisilpulla.

Pesto ihan itsellään maistuu tietysti myös pastakastikkeena, varhaisperunoiden kanssa, höyrytettyjen kasvisten ohessa, salaattikastikkeena tai voileivissä maustekastikkeena. Ohut viipale patonkia tai pala näkkileipää, päälle siivu mozzarellajuustoa ja pestoa sekä tomaattilohko on mahtava makupala ja kiva tarjottava!