Sain keväällä Rekolan Puutarhalta okan mukuloita kokeiltavaksi. Oka (Oxalis tuberosa) on siis käenkaalin sukuinen kasvi, josta ravinnoksi käytetään maanalaiset mukulat. Sitä on viljelty pitkään Andeilla, ja siellä se on lähes yhtä yleinen kuin peruna. Meillä se on vielä aika tuntematon. Täytyy tunnustaa, etten ole itsekään mukuloita maistanut, joten jännityksellä odottelen sadon valmistumista.
Okat keväällä kasvihuoneessa.
Okan lehdet näyttävät ihan käenkaalilta eli siltä lapsuuden ketunleivältä, ja siltä ne myös maistuvat. Kasvi sisältää oksaalihappoa, siis sitä samaa, jota on myös raparperissa, suolaheinässä, pinaatissa ja juuri käenkaalissa.
Okaa on olemassa ainakin kahdenlaista lajiketta, punertavamukulaista ja kellertävää. Rekolan okat ovat sitä kellertävää sorttia, ja vertailun vuoksi hankin yhden valmiin taimen, jolla pitäisi olla punaiset mukulat. Se näyttäisi olevan vähän vaaleita rotevampi kasvultaan, tai sitten vain aikaisemmin istutettu.
Kiva, kun on vielä alkutalvestakin jotain jännää luvassa puutarhasta!
Pikkuruinen okan itu pilkisti maasta huhtikuussa.
Mielenkiintoinen kasviuutuus. Jään odottamaan loppuraporttia sadosta. 🙂
Toivottavasti satoa tulisi, jännä kasvattaa ihan uutta juttua. Maanpäällinen kasvu ei muistuta muita tutumpia mukulakasveja ollenkaan, joten senkin puolesta odotan lopputulosta minäkin kiinnostuneena. 🙂
No ei päivää, ettei jotain uutta… Minä en ole koskaan kuulutkaan moisesta.
Mutta lienee sitten makuelämysinfopostaus tulossa 🙂
Kesäillään nyt ensin 😀
Tovi vielä menee, ennen kuin oka on lautasella. 🙂 Ai niin, sittenhän pitääkin vielä selvittää, miten mukulat valmistetaan ruoaksi! Onneksi on aikaa selailla Andien emännän keittokirjaa koko kesä ja syksy. :))
Okaa on montaa eri lajia, mutta karkea jako tapahtuu Andien ja Uuden Seelannin okan välillä. Noissa erona myös päiväpituuden vaade. Sain Turun yliopistolta hieman oka tietoutta ja missään nimessä oka ei tarvitse kylmää kehittääkseen mukulia, vaan kyse on päiväpituudesta. Noh, täällä päiväpituus tai pitäisikö sanoa päivälyhyys ja kylmyys kulkevat käsikädessä. 😉
Blogissani muutamia kirjoituksia aiheesta, tuossa kaksi niistä.
chilitunari.blogspot.fi/2017/06/okaa-peltoon.html
chilitunari.blogspot.fi/2017/03/ituja-okissa.html
No niinhän se tietysti oli! Ei kylmää vaan lyhyttä päivää se oka kaipasi. Täytyy korjata erhe.
No tuo kylmätieto saapui siinä lähetteessä tai jossakin ja tässä luulossa olin itsekkin ennen kuin aloin hankkimaan lisää tietoa. Pitää nyt katsoa jaksanko aloittaa elokuun aikana pimeäsäätelyn. Eilen yksi oka päätyi 30 litran saaviin, kun oli kasvatellut 13 litran ruukusta niin innokkaasti juuria peltomaahan saakka.
Välillä tuntuu salapoliisin hommalta tämä puutarhanhoito, kun yrittää etsiä tietoa tuntemattomista lajeista ja lajikkeista. 🙂 Minulla taitaa mennä okat ilman pimeäsäätelyä, katsotaan mitä tulee. 30 litran saavi!? Aika kookas se juuristo ilmeisesti sitten on, meillä kasvaa neljä yhdessä lavakauluksessa, toivottavasti tila riittää.
Kaippa se tila riittää. Yritän kasvattaa noita hieman eritavoin. Tuo oli sen verran innokkaasti pukannut juuri ruukusta, että ajattalin sen haluavan suurempaan ruukkuun. Kasvihuoneessa on myös yksi 60-70cm korkea oka, joka varmaan tarvisisi ison saavin.
[…] Okakokeilustani kirjoitin keväällä, ja näyttää kyllä siltä, että tuo kasvi ei ihan meidän ilmastoomme ilman suojausta passaa. Pikku pakkanen yllätti jo lokakuussa ja vei okien maanpäälliset osat, ja ilmeisesti kasvu päättyi siihen. Joulukuussa nostin ”sadon”: muutama herneenkokoinen nappula. Taitaa olla enemmän kasvihuonetavaraa tämä mukulakasvi. […]