Lehtikorianterista voisi sanoa, että se on yrttimaailman sinihomejuusto. Se totisesti jakaa mielipiteet. Toiset inhoavat sitä yli kaiken ja toiset eivät voi ajatella aasialaista ruokaa ilman sitä.
Korianterin (Coriandrum sativum) voimakas tuoksu on se, joka saa sen vihaajat takajaloilleen. Kieltämättä se on aika erikoinen. Onko joku muukin saanut lapsena metsäluteen suuhunsa marjametsässä tai ketunleipiä syödessään? Sillä siltä korianteri tuoksuu – tai haisee, kuten sanovat monet.
Itse asiassa tämän ovat huomanneet jo ne kuuluisat muinaiset kreikkalaisetkin aikoinaan, sillä korianterin nimi tulee kreikan kielen sanasta koris, joka merkitsee – juuri niin, metsäludetta. Siemenet ovat sitten ihan toista maata, niissä on hedelmäinen maku, jossa ei ole muistumaakaan lehtikorianterin aromista.
Viime vuonna kasvatin ensimmäistä kertaa vietnamilaista korianteria. Se ei ole sukuakaan korianterille, vaan aivan toisenlainen yrtti. Se toinen nimi on vihannestatar, ja tatarta se muistuttaakin kasvutavaltaan ja lehdiltään. Maku on vähän raikkaampi ja miedompi kuin lehtikorianterilla, joten vietnamilainen korianteri on hyvä yrtti korianteriin totuttelijalle.
Kasvimaalla vietnamilainen korianteri kasvoi kuin heinä! Maahan istutettuna sen versot kasvoivat noin 70-senttisiksi, ja puskasta tuli yhtä leveä. Sen versot eivät juurikaan haaro, vaan niitä nousee kasvin tyvestä koko ajan uusia. Pakkasyö vei syksyllä vietnamilaisen korianterin heti, mutta siihen asti se tuotti satoa valtavasti käytännössä ilman mitään hoitoa.
Viikko sitten löysin marketin yrttihyllystä vietnamilaista korianteria, joten ilmeisesti yrttiviljelijätkin ovat huomanneet kasvin elinvoimaisuuden. Ostin sen pois kuleksimasta, ja istutin isompaan ruukkuun. Se vaikuttaa hanakalta juurtumaan, joten täytyy laittaa jokunen verso vesilasiinkin niin nähdään, kuinka käy.