Lupailin viime vuoden puolella uusia kujeita tulevaan, ja paljastetaan ne nyt. Tällä blogilla on nyt muutto edessä!  A-lehdet ja Suomen suurin puutarhalehti Viherpiha ehdottivat yhteistyötä blogin merkeissä, ja mielelläni siihen kivan porukan kanssa lähdinkin. Sen myötä Sonjan puutarha siirtyy nyt ihan uuteen, mielenkiintoiseen kodin ja asumisen portaaliin.

Portaalin nimi on meilläkotona.fi, ja blogi löytyy siellä osoitteesta blogit.meillakotona.fi/sonjanpuutarhassa. Jos kaikki menee kuin Strömsössä, myös blogin vanha osoite ohjaa automaattisesti sinne, ettekä (toivottavasti :D) joudu hakoteille.

Meillakotona.fin:n avajaiset ovat 20.1.2016 eli sivusto on toiminnassa viimeistään silloin. Tervetuloa silloin kaikki, tutustutaan uuteen paikkaan yhdessä!

Lunta tulla tupruttaa tänne Etelä-Suomeen, mutta postilaatikosta löytyi kuin löytyikin lohdutusta talven viimaan kyllästyneelle tarhurille. Uudet siemenluettelot ilmestyvät näin tammikuussa kiihottamaan viherpeukaloiden mieliä ja multaan syyhyäviä sormia! Nyt lehteiltävänä on Hyötykasviyhdistyksen ansiokas luettelo, jota selatessa menee helposti tunteja.

Mutta ennen kuin voi hemmotella itseään haaveilemalla kesästä ja kylvösuunnitelmista, täytyy hoitaa kasvihuoneharrastajan talviset velvoitteet. Lumet on siis käytävä pudottamassa kasvihuoneen katolta. Olen kirjoittanut kirjan nimeltä Kotipihan kasvihuone, ja siinäkin muistuttanut (suorastaan jankuttanut, myönnetään) tästä tärkeästä asiasta. Liian moni kasvihuone sortuu talvella lumikuormansa alle, ja liian moni aloitteleva kasvihuoneharrastaja luopuu harrastuksesta sen takia.

Hyvä kikka on myös laittaa kasvihuoneeseen hetkeksi auton sisätilalämmitin puhaltamaan. Pienempi kasvari lämpiää muutamissa minuuteissa niin tehokkaasti, että lumet putoavat katolta ihan itsekseen.

Mutta sitten uutuussiemeniin ja yrttiosastolle ensimmäiseksi! Lakritsikasvia tekisi mieli kokeilla, tosin se on talvenarka, ja olen vähän huono talvettaja. Huiskuvuoriminttua täytyy saada jo ihan hurmaavan nimen takia! Missähän sijaitsee Huiskuvuori? Limettibasilikaa pitää hankkia eksotiikan takia. Nukulaakaan en ole kasvattanut aikaisemmin ja uusi, kullankeltainen sitruunamelissa ’Gold Leaf’ kuulostaa ihanalta.

Tomaatti-intoilijalle on lajikkeita paljon, tosin täytyy tunnustaa, että omista varastoista löytyy jo niin monta sorttia, ettei uusia enää paljon paranisi hankkia. Suurin osa siemenluettelon lajikkeista onkin jo olemassa, mutta uutuus ’Sibirjak’ vaikuttaisi lupaavalta meidän epävakaaseen kesäämme. Yleensäkin Suomen olosuhteisiin tuntuvat sopivan erityisen hyvin lajikkeet, joiden nimissä mainitaan ”Arctic” tai ”Siperia”. Mistähän mahtaa johtua… Mutta ehkäpä ensin pitäisi tosiaan tehdä inventaario jo varastossa olevista tomskujen siemenistä. ;)) Onneksi tomaatinsiementen itävyys säilyy tosi pitkään.

Mitä ihanuuksia te, rakkaat lukijat, olette kaavailleet kasvattavanne ensi kesänä?

Ja kauniiksi lopuksi: kuten olen uhkaillut, blogi saattaa joskus pitää sisällään myös puutarhaan kuulumattomia aineksia. Niin nytkin, sillä Helsingin Savoy-teatterissa nähdään tulevalla viikolla konsertti, josta en malta olla mainitsematta.

Laulaja ja lauluntekijä Dolly Parton täyttää 70 vuotta 19.1.2016, ja sitä juhlistetaan täällä meilläkin konsertilla tuona kyseisenä päivänä klo 19.00. Dollyn musiikille omistetussa konsertissa nähdään lavalla allekirjoittaneen lisäksi Erin, Johanna Iivanainen ja Uncle John Band. Luvassa countrymusiikin parhaita kappaleita ja ihania hittejä vuosien varrelta. Nyt siis tupeeraus törrölleen ja hakemaan Savoy-teatterista piristystä talveen ja kantrin kaipuuseen!

”Joulu loppuu vaikkei kenkään sois…” Lapsena mietin ankarasti noita laulun sanoja: miten on mahdollista, että kenkä soisi, ja miten se liittyy jouluun? Noloa. Onneksi tuli vuosia lisää, ja suomen kielenkin monimuotoisuus siinä samalla avautui.

Jouluaattona olin muutaman tunnin vapaaehtoisena laulamassa joululauluja hoivakodissa muutamalla osastolla. Vähän erilainen tapa viettää aattoa, ja sen takia joulupöytä ei illalla ollut ehkä niin viimeisen päälle laitettu kuin yleensä. Mutta mieli oli kyllä kiitollinen ja hyvä, kun sai vihdoin istuutua rakkaittensa kanssa pöytään kynttilöiden loisteessa. Päivän hyvä työ ja silleen.

Toinen hyvä työ tuli tehdyksi ihan vahingossa. Tai olikohan se edes hyvä? Myöhään syksyllä pehtoori kaatoi pihalta vanhan omenapuun. Runko laitettiin paloiksi, mutta oksat jäivät niille sijoilleen odottamaan silppuamista savustuspuruksi, Omenapuusta tulee erinomainen savustuspuru, joka antaa pehmeän, makeahkon savun maun. Vanhan vuoden viimeisenä päivänä vilkaisin ikkunasta ulos, ja näin pihan perällä maassa aavemaisen näyn, kuin kasan valkeita luita. Omenapuun oksathan ne siellä, mutta citykanit ja kollegansa olivat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen! Oksista oli jyrsitty kuori siististi ja tarkkaan kuin koneella joka paikasta, minne nököhampaat olivat yltäneet. Vastalahjaksi oli sitten jätetty hervoton kasa papanoita oksien ympärille.

Täytyy sanoa, että tunnelma on ristiriitainen. Olenko nyt huomaamattani ruokkinut kaneja niin, että ne jättävät muut kasvit rauhaan, vai olenko vain saanut ne kiinnostumaan puutarhastamme entistä enemmän? Ja mitä sitten, kun oksista loppuu jyrsittävä kuori? Mitä sitten syödään?

Täytyy toivoa vähälumista talvea, se kuulemma hillitsee kani-invaasiota. Toisaalta puutarhalle lumeton maa ja nyt ennustettu paukkuva pakkanen ovat kova koettelemus. Toistaiseksi on vielä säästytty hangilta, mutta meteorologit ovat lupailleet lumitöitä tänne eteläänkin.

Hyvää alkanutta vuotta, olkoon se satoisa, menestyksekäs ja vähäkaniininen meille kaikille!