Taas kävi kuin joka syksy: jossain vaiheessa tulee kylmä jakso, muutaman asteen pakkasetkin, ja sen jälkeen leutoa taas ties kuinka pitkään. Nyt ensimmäinen pakkasyö tuli ilmeisesti meteorologeillekin yllätyksenä, sillä eivät vielä ihan niin kylmää luvanneet, mutta niin vain aamulla olivat ruusupavut paleltuneet.

Sitkeimmät hyötykasvit puutarhassa selvisivät muutaman asteen pakkasista ja rehottavat edelleen. Lehtikaalit nyt tietysti, mutta myös paksoit ja muut aasialaiset ovat ihan iskussaan. Ja yrtit! Koko kesän kauniisti kukkinut hunajamelonisalvia otti kyllä nokkiinsa ja basilikat tietysti paleltuivat jo aikapäiviä, mutta muut eivät ole moksiskaan.

Erilaiset timjamit, talvikynteli, mäkimeiramit, persilja ja ryytisalviat kukoistavat kuin olisi kaunein kesä. Ihana hakea vielä puutarhasta tuoreita yrttejä patoja ja keittoja ryydittämään.

Maa-artisokat ovat tänä syksynä ehtineet pulleiksi. Osa jää vielä talveksi maahan kevään herkuttelua varten. Ihania, varsinkin grillattuina.

Jättisipulini eivät sitten olleet tänäkään vuonna nimensä veroisia. Meillä ei sipuli vain kasva!

Sipuleista puheenollen, talvivalkosipulit pääsivät multiin. Istukkaina olivatkin Isöäidin kasveilta saamani ihan hervottoman isot kynnet! Itse en tuon kokoisia saa aikaiseksi, mutta jospa nyt tänä vuonna, kun sain oikein näiden kasvattajan yksityiskohtaiset ohjeet. Tukholman puutarhamessuilla keväällä John Taylor (ruotsalaisesta Puutarhatorstai-ohjelmasta, tiedättehän) puhui samasta aiheesta, hänenkin valkosipulinsa jäivät niitä jättiläisiä pienemmiksi. Hän kertoi istuttavansa aina kynnet turhan tiheään, kun yrittää saada paljon sipuleita – mutta häviää sitten niiden koossa. Sama vika täällä. Nämä istutin nyt kyllä 20 cm:n päähän toisistaan, joten ehkäpä ensi vuonna… Päälle vielä kunnon kerros olkia peitteeksi.

Bataatti unohtui ruukkuun koko kesäksi, eikä päässyt koskaan kunnon multiin. Se kukkikin jossain vaiheessa, ja nyt ruukkua tyhjennettäessä löytyi pikkuinen bataatti! Ei oikein riitä keittoon tämä, mutta soma se on kuin sika pienenä.