Olet löytänyt blogini ja sen ensimmäisen postauksen. Lämpimästi tervetuloa, toivottavasti tulet viihtymään sivullani. Olen suunnitellut blogia jo pitempään, mutta hyvät aikomukset ovat tähän mennessä jääneet muiden kiireiden keskellä aikomuksen tasolla. Vaan nyt, uuden puutarhakauden kynnyksellä olen vihdoin täällä, Sonjan puutarhassa!
Oman kevääni avasi aiemmin tällä viikolla ilmestynyt kolmas puutarhakirjani Sonjan yrttitarha. 
Ajatus sen tekemiseen syntyi, kun tajusin markkinoille tulleen paljon yrttejä, joiden kasvatuksesta tai käytöstä ei kotitarhureilla juurikaan ollut tietoa. Suolayrtti, sitruunaverbena, kuolemattomien yrtti, samettirakuuna ja monet muut saivat kirjassa paikkansa, ja tutummatkin yrtit on käsitelty.
Kaksi aikaisempaa kirjaani ovat puutarhan tietoteoksia nekin, Satoa saunan takaa (Tammi 2012) käsittelee puutarhan hyötykasveja, ja Kotipihan kasvihuone (Tammi 2014) on tietoteos kasvihuoneharrastajalle.
Kuvat näihin kaikkiin kolmeen teokseen on ottanut Pehtoorini, ja kauniita ne ovatkin! Myös tämän blogin kasvikuvat tulevat olemaan pääsääntöisesti hänen ottamiaan.
Talvi on ainakin täällä pääkaupunkiseudulla ollut hyvin leuto – ja hyvä niin! Inhoan talvea ja pakkasta, ja tulisin ihan hyvin toimeen ilman luntakin. Makuasia, tiedän. Mutta aina lukiessani englantilaisia puutarhakirjoja mielessä ailahtaa kateudensekainen läikähdys, kun niissä puhutaan talviajan puutarhanhoidosta. Leudon sään maassa tämäkin on mahdollista, kun lumi on harvinainen vieras eikä kunnon pakkasista (ainakaan suomalaisen mielestä) voi juuri puhua. Tokihan olen itsekin kaivanut lehtikaalia lumen alta joulupöytään, mutta ei sitä rehellisyyden nimissä voi varsinaiseksi puutarhanhoidoksi väittää!
Mutta nyt ilmastokateus pois, sillä kevät on jo täällä Pohjolan perilläkin. 
Malttamattomana olen hypistellyt siemenvarastoja, ja kylvömullatkin on jo hankittu. Jokohan sitä ensi viikolla ryhtyisi tomaattikylvöihin? Esikasvatuksen kanssa on aina oma tasapainoilemisensa, pitäisi kylvää ajoissa, mutta toisaalta taimet eivät saisi päästä hallitsemattoman isoiksi ennen kuin ne saa ulos lopullisille kasvupaikoilleen. Joka tapauksessa jossain vaiheessa kevättä huomaa, että tuli taas ahnehdituksi. Kun jokainen liikenevä taso on täynnä taimia ja uusia kasvatushyllyjä väsäillään, tietää että olisi pitänyt käyttää malttia niiden siementen kanssa….
En vanno, etteikö tässä blogissa silloin tällöin tulisi juttua myös toisesta rakkaasta työstäni, musiikista ja teatterista. Kirjoituksilla on taipumus rönsyillä, mutta rönsyileehän se puutarhakin. Ruoanlaittokin on lähellä sydäntäni, ja joskus saatan laittaa tänne postauksen puutarhani sadon hyödyntämisestä kyökin puolella. Ja syksypuolella tulee takuuvarmasti sienimetsän kuulumisia!
Tällaista tänään. Mutta nyt täytyy ryhtyä valmistautumaan illan esitykseen, Hyvinkääsalissa nähdään tänä iltana musiikkikomedia Diivan divaani – ja diivalla on vielä tukkakin kampaamatta!
www.diivandivaani.com