Minipuutarha lasten kanssa

 

Ylen Aamu-tv:n Lumpeen kukat-osiossa heinäkuun lopulla tein keijupuutarhan kasveineen, keijuineen ja somisteineen. Pyysin myös katsojia lähettämään kuvia omista minipuutarhoistaan, ja niitä tulikin Ylen kuvapalveluun runsain mitoin. Oli kiva huomata, että keijupuutarhat ovat innostaneet ihmisiä hyvinkin erilaisiin rakennelmiin.

Erityisesti ilahduin, kun sain postia viime viikolla. Eija Vantaalta kertoi, että keijupuutarhani oli toiminut inspiraation lähteenä myös heidän perheessään. Sain kivoja kuvia Eijan lastenlastensa Elsan (5 v) ja Joonaksen (8 v) kanssa tekemästä miniatyyripuutarhasta, ja kylläpä siellä oli vaivaa nähtykin! Oikein ihmettelin, miten pienet kädet olivat saaneet pikkutarkkoja yksityiskohtia aikaiseksi ja miten kärsivällisyys on riittänyt moiseen väkertämiseen. Eija kiitti todella sydäntä lämmittävästi siitä, että olivat saaneet idean yhteiseen tekemiseen ohjelmastani.

Eijan luvalla julkaisen hänen ottamansa kuvat tässä blogissani. Kiitos Eija, Elsa ja Joonas ihanista kuvista!

 

Keijut puutarhassa

Miniatyyripuutarha eli keijupuutarha on ollut suunnitelmissani jo kauan. Ruukkukin on ollut katsottuna ja vain odottanut työhön ryhtymistä, mutta tuo normaalikokoinen puutarha on vaatinut sen verran huomiota ja keskittymistä, että keijujen hortonomia on saanut odottaa.

Ihmeellistä, mitä kaikkea kivistä, jäätelötikuista, askartelumassasta ja maalista saa aikaan. Niin, ja tietysti kasveista.

Mutta nyt päätin ryhtyä vihdoin toimeen. Halusin korkean, kerroksellisen puutarhan, ja siksi valitsin  ison ja korkean ruukun. Jotta puutarhaan tulisi tasoja, ruukkua naputeltiin varovasti kyljestä rikki. Se olikin hieman haasteellista, saviruukku kun ei aina lohkea juuri toivotusta kohdasta. Mutta onnistui se kuitenkin!

Salaojitukseksi ja jotta ruukusta ei tulisi valtavan raskas, laitoin pohjalle runsaasti ruukkusoraa sukkahousuihin tungettuna. Sukkahousuniksien määrä on rajaton, hah! Tässä tapauksessa soran pysyminen pussissaan olikin tarpeen, sillä muuten se olisi valunut rikotun reunan yli.

Käytin istutusmultaa, jossa on biohiiltä kosteutta pidättämään. Kasveiksi valitsin vähällä kastelulla toimeen tulevia minimehikasveja ja puutarhan ”isoksi” puuksi pienikokoisen varjoviikunan, sen pullisteleva juuri on hauskan näköinen ja sopii mainiosti satupuutarhaan.

Kasvien mallailussa meni tovi, joidenkin paikkoja sain vaihdella useampaankin kertaan ennen kuin lopputulos oli toivotun kaltainen. Katteina käytin erilaisia koristekiviä, ja keijujen talon rakensin sammaloituneesta puunoksasta. Metsästä löydetystä käävästä tuli oiva katto.

Keijujen koti.

Vaikka puutarha on pääasiassa luonnonmateriaaleista rakennettu, käytin siellä täällä rekvisiitassa askarteluliikkeen uunissa kovetettavaa polymerimassaa. Siitä tulivat talon ovi ja tietenkin keijunuket. Keijujen muotoilu ja maalaaminen olikin ylivoimaisesti aikaa vievin puuha! Siinä oli aikamoinen näpertely, kun en ole kuvataiteellisesti ollenkaan lahjakas, mutta koska kaupoissa oli heikonlaisesti keijuja tarjolla, päädyin kuitenkin valmistamaan ne itse.

Näyttää nukkekodilta puutarhassa, mutta näiden näpertely ei ole mitään lasten leikkiä. Ainakin allekirjoittaneen tekemänä vierähti tunti jos toinenkin.

Keijupuutarhan askartelu on kivaa ja rauhoittavaa, eikä kaiken tarvitse tulla heti valmiiksi. Aikaa viepää hommaa kaikkine näpertämisineen, mutta palkitsevaa. Ja satumaisemassa riittää katseltavaa, kuva muuttuu kun siirtää vähän katselukulmaa. Pikkuisia yksityiskohtia ja uusia ideoita voi sitten lisätä puutarhan siimekseen mielen mukaan ja vaikka vuodenaikojen mukaan.

Keijutyttö on vain viiden sentin mittainen. Näin pientä leninkiä en olekaan vielä koskaan tehnyt.

Jos omalla kasvimaalla on joskus sadossa toivomisen varaa, tässä puutarhassa kasvikset ovat esimerkillisen kauniita.

 

Talon pohjana toimi pikkuinen linnunpönttö, joka oli mielestäni aika heppoinen varsinaiseen tarkoitukseensa. Jätskitikuilla, askartelumassalla ja maalilla siitä tuli oiva koti keijulle.

Tiistain 25.7. Ykkösen Aamu-tv:n Lumpeen kukissa rakentuneen keijupuutarhan rekvisiitan (aidan, talon, vihannekset, kivipolun, eläimet) askartelin ja maalasin itse massasta. Kissa, pyörä, talikko ja lapio löytyivät valmiina. Aamu-tv:n facebook-sivulla pitäisi olla osoite, johon voi mielellään lähettää myös kuvia omista minipuutarhoista. Palautettakin sinne voi laittaa, niin saadaan sitten lisää puutarhaohjelmaa televisioon. 🙂

Tomaattipäivitystä

Kasvihuone kukoistaa, ja taas sitä huomaa istuttaneensa aivan liian tiheään. Ei mikään yllätys kylläkään. Yhden taimen laitoin selkeästi erikseen keväällä, ideana oli seurata, miten kasvuun vaikuttaa se, että tomaatti saa kasvaa väjässä, koskematta muihin.

´Sweet 100´

Tässä vaiheessa on vaikea huomata eroa. Ehkä on lajikekohtainenkin juttu, mutta tämä ’Azoychka’ näyttää kasvavan ihan samassa tahdissa kuin muutkin, eikä sen terveempänä tai sairaampana kuin hieman tiheämmässä kärvistelevät lajitoverinsa. Tai itse asiassa juuri tästä yksilöstä jouduin poistamaan ensimmäisen harmaahomeen vaivaaman raakileen. Muissa ei sitä ongelmaa ole vielä ollutkaan.

´Lemon´

Ruiskutin kasvuston kuitenkin ennaltaehkäisevästi harmaahometta vastaan Prestopilla, erityisesti haavapaikat, joista on poistettu varkaita tai oksia, ne ovat erityisen alttina homeelle . Prestop sisältää Gliocladium-hyötymikrobia, jota käytetään myös kasvualustoissa. Sillä on paljon hyviä kasvia suojelevia ominaisuuksia, multaan sekoitettuna tai kasteluna se suojelee kasvia juuristotaudeilta, ja lehdille ruiskutettuna se valtaa omalla kasvustollaan lehtien pinnan, joten haitalliset homeet ja sienitaudit eivät saa jalansijaa.

´Blue Ridge Mountain´. Sen kukka on mukavan pörheä.

´Blue Ridge Mountain´ raakileita.

 

Samaa mikrobia ja ainetta käytetään mansikkaviljelmien yhteydessä mehiläispesien suulla. Menemättä sen tarkemmin teknisiin ratkaisuihin mehiläiset astuvat mikrobipölyyn pesästä lähtiessään ja vievät sitä mansikankukkiin, joissa se torjuu harmaahometta. Täytyy sanoa, että olen lähestulkoon liikuttunut tällaisen innovaation edessä! Luonto auttaa luontoa, ja kerrankin ihminen ei ole siinä välissä haitaksi.

´Citrinaan´ tulee yhteen terttuun hillitön määrä keltaisia, sitruunan muotoisia hedelmiä.

Prestopin ostaminen vaatii kasvinsuojeluainetutkinnon suorittamista, vaikka kyse on käsittääkseni ihan vaarattomasta luonnontuotteesta, jota esiintyy peltomaassamme. Ehkäpä se voi aiheuttaa jotain ärsytystä väärin käytettynä.

´AAA Sweet Solanon´ kukka on aprikoosin värinen.

Harmaahomeen lisäksi toinen harmituksen aihe ovat tuholaiset. Olen minimoinut niiden mahdollisuuden pitämällä kaikki muualta tuodut kasvit poissa kasvihuoneesta. Kesäkuun alkupuolella hankin vain kaksi kasvihuonekurkun tainta luotettavaksi sanotusta myymälästä, kurkut kun kevään tuoksinassa jäivät kylvämättä. Mutta eilen huomasin kurkuntaimien ylälehdillä ansarijauhiaisia. Niissä oli ollut siis sittenkin niiden munia, ja neljä, viisi viikkoa on ilmeisesti nyt riittänyt porukan aikuistumiseen. Melkein itku pääsi, kun tiedän kuinka vaikeita hävitettäviä ne pirulaiset ovat ja miten tuhoisaa niiden erittämä mesikaste ja sen aiheuttama nokihärmä on!

´Faelan´s First Snow´. Jännittävän näköinen lajike on mutaatio, jossa on keltaista, valkoista ja vihreätä lehdissä.

Sakset käteen ja kurkut poikki juuresta samantien. Vein ne lämpökompostorin uumeniin, kärvistykööt tulevat sukupolvetkin siellä. Mutta tietysti jokunen valkosiipi oli jo ehtinyt tomaatteihinkin. Liima-ansoissa näin pari, joten todennäköisesti niitä on kasvustossa ainakin kymmenkertainen määrä, muniakseen jokainen parisataa munaa. Pöh!

´Korol Gigantovin´ kukatkin ovat isot.

´Korol Gigantovin´ raakileita.

 

Tänä aamuna pistin siis tilauksen Biotukselle jauhiaiskiilukaisista. Jos Suomen Posti suo, kiilukaiskotelot saapuvat kylmäpakkauksessaan loppuviikosta, ja levitellään sitten ansariin kuoriutumaan ja loisimaan aikanaan jauhiaisten munia. Eroon niistä ei pääse, mutta säännöllisellä torjuntahyönteisten levittämisellä kannan saa pysymään aisoissa.

´Cello F1´ tuottaa tasaisen kokoisia ja herkullisia miniluumutomaatteja.

Laitoin kiukkuisen viestin taimimyymälään, ja kerroin tapahtuneesta. Sieltä tietysti vastattiin, ettei heillä ole ollut ko. tuholaisista mitään havaintoa. Eipä tietenkään, mahdolliset saastuneet kasvithan on jo myyty asiakkaille tai heitetty pois ennen öttiäisten lentoon lähtöä, joten niitä helpommin havaittavia aikuisia yksilöitä tuskin myymälässä on. Myymäläthän harvoin kasvattavat taimensa, joten taimet jauhiaismunineen ovat todennäköisesti tulleet heillekin muualta. Jauhiaiset eivät selviä ulkona meidän talvessamme, joten talvilämmin kasvihuone on niiden ainoa mahdollinen lähde.

´Karkiano´ on espanjalainen harvinainen lajike, jolla on isot kukat. Jäämme odottamaan hedelmiä.

Täytyy toivoa parasta. Tänään Aamu-tv:n Lumpeen kukissa annettiin vinkkejä siihen, miten puutarhastaan saa hieman helppohoitoisemman. Asfaltille vain koko piha, hah!😂 No ei, onhan niitä muitakin pikku juttuja. Valmistettiin myös tee-se-itse-altakasteluruukku. Ohjelma on tietenkin tavalliseen tapaan katsottavissa Areenasta.

Kielot kukassa ja karhut laukalla

Ihana, valkosipulin makuinen karhunlaukka kukkii kuin heikkopäinen kasvihuoneen seinustalla.

 

Melkein samanlaiset lehdet ovat kieloilla, jotka nekin availevat tuoksuvia kellojaan. Laukkojen vieressä herkistelee vaaleanpunainen versio, se on Vakka-Taimen aarteita.

Mahtava tuoksujen sinfonia tässä penkissä, valkosipulia ja kielontuoksua, heh. Ihanaa aikaa!

Tiistaina 13.6. Ylen Aamu-tv:ssä ’Lumpeen kukat’ klo 8.45, aiheena on kesäkukkien valinta ja hoito.

Istutusurakka

Rakkaat lukijat! Blogin kävijämäärä yllätti kiireisen mullantonkijan, ja siitä johtuen sivustolle ei päässyt toukokuun viimeisinä hetkinä. Pahoittelut siitä! Nyt kaiken pitäisi taas toimia normaaliin tapaan.

Kasvihuone on pesty ja huollettu, kastelujärjestelmä kytketty ja luukunavaajat paikallaan. Kasvari odottelee puhtoisena taimia. Kasvualusta vaihdettiin viime vuonna, joten nyt sitä ei tehdä, lisätään vain vähän uutta multaa päälle ja istutuskuoppiin.

´Bajaja´ ja taustalla pari muuta lajiketta.

Etualalla kirjavalehtinen ´Faelans First Snow´.

Kasvihuoneesta häädön saaneet viinit lykkäävät paljuissaan lehtiä. Täytyy tunnustaa, että ehkä jossain syvällä sielussani toivoin, että ne eivät siirrosta selviäisi. Ovat nimittäin sen verran isoja, että niille voi olla vaikea löytää sopiva paikka, mutta kai se on sitten etsittävä. Sitkeä yritys täytyy palkita.

Viini ei ollut siirrrosta moksiskaan.

Operaatio tomaattien istutus on jokakeväinen urakka, josta ei ihan tunnissa selviä. Olisin toivonut saavani taimet lopulliselle paikalleen jo aikaisemmin, mutta kevät on ollut niin kylmä, etten ole aikaisemmin uskaltanut niitä istuttaa. Toisaalta, tänään satoi rakeita ja mittari näyttää kuutta plusastetta, joten ei tässä nyt kiirettäkään ole ollut.

Kesän lämpimiä säitä odotellessa…

Kasvihuoneeseen mahtuu noin 50-60 runkotomaatin tainta (nyt kun viinit ovat poissa tilaa viemästä), ja muutama kymmenen pensasta menee ulos ja ruukkuihin. Helppoahan se olisi, jos vain kaivaisi kuopan ja istuttaisi, mutta operaatioon kuuluu tietysti myös tuentanarujen kiinnittäminen, nimiliuskojen kirjoittaminen ja kiinnittäminen, varastolannoituksen teko ja kauhein kaikista: valinta.

Niin kuin ei olisi ollut jo tarpeeksi vaikea valita kylvövaiheessa lajikkeita. Nyt joutuu taas miettimään, mitkä näistä pääsevät kasvihuoneen lämpöön ja mitkä joutuvat ulos suomalaisen suven armoille. Jälleen täytyy kerrata kaikkien lajikkeiden ominaisuudet ja korkeudet. Ja koska haluan katsella kaunista satoa, täytyy lajikkeet sijoitella niin, että vierekkäisissä taimissa on sitten loppukesästä erivärisiä ja -muotoisia hedelmiä. Vaan onhan tämä ihan oma valinta. 🙂

Istutin alkuviikosta Keski-Suomessa asuvan ystävän kasvihuoneeseen 24 tomaatintainta. Pakkanen oli yllättänyt yöllä, ja kaikki paleltuivat. Eipä olisi uskonut enää kesäkuussa moista tapahtuvan, mutta nyt ei auta kuin istuttaa uudet taimet. Kerrankin voi olla iloinen, että on ylimääräisiä.

Tiistaina 6.6. klo 8.45 alkaa Ylen Aamu-tv:ssä puutarhaohjelmani, joka jatkuu koko kesän ajan joka tiistaiaamu. Hauskan nimenkin ovat ohjelmalle keksineet: Lumpeenkukka. Ensimmäisen jakson aiheena on, kuinkas ollakaan – tomaatti!