Kotiviinille kyytiä

Jo viime kesänä päätin, että kasvihuoneeseen täytyy saada enemmän tilaa tomaateille. Onhan sitä tietysti kohtalaisen mukavasti jo nytkin, mutta aina se kuitenkin loppuu kesken. Koska isompaa huonetta tai toista kasvaria ei kaupunkitontille voi ajatella, täytyy tilankäyttöä järkevöittää tässä jo olemassa olevassa.

´Zilga´

Päätin siis kirvelevin mielin antaa kenkää viineille. Kolmisen vuotta sitten heivasin kasvarista pihalle ’Zilgan’, joka kasvoi siellä ihan hillittömästi ja valtasi koko ajan isompaa aluetta leikkauksista huolimatta. Nyt se tuottaa satoa ja kukoistaa siirrettynä talon eteläseinustalle.

Jotenkin ajattelin, että aito viini arempana olisi hillitympi, ja laitoin kasvariin Zilgan tilalle jalompaa lajia. ’Bianca’ siellä jo oli, ja nyt istutin vielä  ’Muscat Bleun’. Viiniköynnösten myyjä vakuutti niiden olevan hyvänmakuisia ja makoisia naposteltavaksi sellaisenaan.

´Bianca´

Mutta ei ja ei. Ei ollut sen hillitympi, ja makukin on ehkä sittenkin parempi viiniin. Varsinkin ’Bianca’ on kasvanut kasvihuoneessa hillittömiin mittasuhteisiin, ja satoisakin se kyllä on. Vihreät pienehköt rypäleet eivät ainakaan minun suussani ole oikein tuoreina maistuneet. Ja kun kotiviiniä en valmista, rypäleet ovat yleensä jääneet käyttämättä. ’Muscat Blue’ ei ole oikein koskaan päässyt kunnon kasvuun, on vain kituuttanut ja tuottanut muutaman onnettoman rypäleen.

Joten nyt päätimme Pehtoorin kanssa antaa viineille kyytiä. ’Bianca’ harasi vastaan paksuilla juurillaan, jotka oli sitten vain yksinkertaisesti poikkaistava, niin kauaksi ne luikersivat kasvarin ulkopuolellekin. Kasvihuoneen alla on kallio, joten juuret ovat hakeutuneet sen myötäisesti metrien päähän. Pientä väkivaltaa käyttäen köynnös kuitenkin irrotettiin paikaltaan ja laitettiin reilusti leikattuna isoon saaviin. Saapa nähdä, toipuuko.

’Muscat Blue’ nousi mullasta melkein nykäisemällä, jostain syystä sen juuristo taas oli jäänyt pieneksi. No, siinäpä tietysti syy huonoon kasvuun ja satoon.

Mutta nyt tuli reilusti lisää tilaa kasvihuoneeseen, ja ilta-aurinkokin pääsee paistamaan, kun isot viininlehdet eivät varjosta. Viiniköynnös oli kauniin ja eksoottisen näköinen, mutta kieltämättä aikamoinen tilanviejä. Toivottavasti se kuitenkin kotiutuu pihan perälle.

Itse tehdyt viininlehväkääryleet ovat kyllä niin herkullisia.

Viini taitaa muuten olla niitä harvoja hyötykasveja, jonka hedelmä ja kasvi eivät kulje samalla nimellä. Tomaattihan on myös tomaattikasvi, samoin mansikka, luumu, mustaherukka ja monet muut. Mutta viinin kohdalla se kasvi on viini tai viiniköynnös, ei viinirypäle, joka on tietysti se hedelmä. Jopa jossain hiljattain ilmestyneessä puutarhakirjassa olivat termit hukassa, ja puhuttiin ”viinirypäleen” hoidosta ja istutuksesta. :)) Samassa teoksessa puhuttiin myös tarhajuolukkaviinistä – jota ei tietenkään ole olemassakaan, vaan tarkoitettiin varmaankin tarhaojukkaviiniä. Vähän näin tietokirjailijana harmittaa, kyllä lukijan pitäisi pystyä luottamaan puutarhakirjan tietoihin.