Köynnöspinaatti kasvussa

Tuskastuttavan hitaasti etenee kevät, mutta eteneepä kuitenkin. Kasvimaalla köynnöspinaatti nousi jo muutama viikko sitten, mutta eipä kovasti venytä vartta näillä lämpötiloilla. Viime vuonna kylvääntyneitä, yhden kesän ja talven vanhoja siementaimia löytyy taas sieltä täältä emokasvien ympäriltä, täytyy nostella ne ruukkuihin, kun eivät vielä ole lähteneet köynnöstelemään.

Köynnöspinaatin versot ovat jo näin pitkällä tässä emokasvissa.

Köynnöspinaatti (Hablitzia tamnoides) on korkeaksi ja tuuheaksi kasvava monivuotinen syötävä köynnös, josta olen kirjoittanut aikaisemminkin täällä ja täällä. Koska lisäys on vähän haasteellista, kasvi on meillä aika harvinainen. Nimestään huolimatta se ei ole pinaatti vaan enemmänkin revonhäntiin kuuluva, mutta sitä käytetään samaan tapaan kuin pinaattia.

Itsestään kylväytynyt köynnöspinaatti on talvehtinut viereisen laatikon nurkassa, ja nyt sillä alkaa siis toinen kesä.

Viime keväänä yksi siemen oli itänyt viereisessä valkosipulipenkissä, jossa tietysti oli valkosipulien tarpeiden mukainen vahva lannoitus. En raaskinut ottaa käenpoikaa poiskaan, kun se oli varkain päässyt siihen kasvamaan, mutta sen kasvuvauhti oli aivan järkyttävä! Se teki heti ensimmäisenä vuotenaan monen metrin versot ja vielä kukkikin. Olin ihan varma, että tuo lannoituksen määrä ja sen mukanaan tuoma hillitön kasvu aiheuttaisi sen, että kasvi ei talvehdi. Vaan mitä vielä! Sieltä se on noussut tänä keväänä isona ja rehevänä.

Tällaiseksi pehkoksi kasvoi karkulainen jo ensimmäisenä kesänään. Nyt se saa siirron, ja ympärille nousseet valkosipuliversot (miten lienevät jääneetkään penkkiin) istutetaan uudestaan.

Koska kasvi ei ole meillä kovin yleinen, köynnöspinaatin lannoitus on ollut aina vähän arvoitus. Itsekään en ole uskaltanut juuri tehdä kokeiluja vaan pysynyt hyvin maltillisissa ravinnemäärissä,  kun sen talvehtiminen parina ensimmäisenä vuotena on yleensä vähän herrassaan. Mutta näyttäisi siis siltä, että muheva multa ja reilu lannoitus olisikin köynnöspinaatille hyväksi. Taidanpa tehdä nyt nostamillani taimilla vähän ravinnekokeilua.

Tältä se näytti nostettuna! Juuret hieman katkeilivat tuossa rytäkässä, ne kun ovat puolimetriset ja ylikin. Köynnöspinaattia ei voi jakaa, vaan ainakin emokasvi kuolee siinä puuhassa.

Reilun lannoituksen puolesta puhuisi kyllä tietysti myös kasvin luontainen kasvutapa. Köynnöspinaatti on rehevä ja lehtevä kasvi, ja syksyn tullen lehtimassa putoaa köynnöksen juurille. Siinä maatuessaan se varmasti myös lannoittaa kasvia reilusti.

Viime syksynä varisseet siemenet ovat jo osin itäneet pinaattien alla, siemenet siis itävät keväällä reilusti myöhemmin kuin emokasvit lähtevät kasvuun.

Tänä keväänä itäneet viime syksyn siemenet.

Tomaatintaimet ovat huvittavia, kun eri lajikkeilla on niin erilainen ulkomuoto. Ja kasvuvauhtikin! Samana päivänä samaan multaan kylvetyt saattavat olla ihan eri korkuisia. Erilaiset ja eriväriset lehdet erottuvat näin taimivaiheessa hyvin.

´Blush´ ja ´Citrina´, kovin erinäköiset lehdiltään.

Pensastomaatit ´Siniy´ ja ´Maglia Rosa´. Jälkimmäinen on ´Blushin´ vanhemmista toinen, minkä voi huomata lehden muodosta. Toista vanhempaa ei tietenkään ole paljastettu…

Samana päivänä kylvetyt ´Bajajan´ taimet ovat varttuneet kovin eri tahtiin. ´Bajaja´ tulee isossa ruukussa kookkaakksi patiotomaatiksi, ja kasvaa pienemmässä hillitymmin. Sen kirsikkatomaatit ovat ihania kypsennettyinä.

Onneksi kylvin tomskut vasta maaliskuun lopulla, näin kylmänä keväänä olisin tämän taimimäärän kanssa helisemässä, jos taimet olisivat nyt isompia. Kasvihuoneeseen on nyt kuitenkin rakennettu pienempi huone eli kuplamuoviviritys ja taimet pääsevät/joutuvat sinne, vaikka tulisi rakeita ja pakkasöitä. Pikkuisten on aika lentää pesästä.

Kelta-ansa pyydystää tehokkaasti harsosääskiä.

Olen muuten Espoon Entressen kirjastossa kertomassa tomaattikasvatuksesta ja kasvihuoneasioista tiistaina 16.5. klo 18.00, tervetuloa sinne. Otan noita erilaisia taimiakin mukaan näytille. 🙂 Tilaisuus on maksuton.

Osa tämän kevään kasvateista.

Kylvöjen ja taimien juhlaa

Olen usein todennut, että tämä vaihe puutarhakaudesta on yksi lemppareistani. Suunnitelmat ja ajatukset myllertävät päässä, ja koko tuleva kesä on yhtä suurta optiota. Kaikki on vielä mahdollista!

Kylvöjä on tietysti tehty pitkin kevättä, mutta vielä on monta ihanuutta pussissa odottamassa. Vaikka puutarhanhoito ei olekaan mitään välineurheilua, yhdestä en tingi. Kylvömullan täytyy aina olla parasta, mitä markkinoilta löytyy. Kuohkeaan ja keveään, puhtaaseen pussimultaan on ihana työntää näppinsä ja samalla tietää antavansa siemenille ja taimille parhaat mahdolliset eväät kasvuun.

Siksi ilostuin kovasti viime keväänä, kun kokeilin ensimmäistä kertaa Biolanin uudistettua Kylvö- ja taimimultaa. Olen sitä ylistänyt näillä sivuilla aikaisemminkin, ja tänä keväänä en edes muuta harkinnut. Eikä tavara kyllä pettänyt tälläkään kertaa! Jokaisessa neljässä tomaattikylvössä ensimmäiset vihreät silmukat nousivat pintaan kolmessa vuorokaudessa, ja sirkkalehdet ponnahtivat auki seuraavan vuorokauden aikana.

1.4. kylvetyt tomaatit ovat 11.4. tässä vaiheessa, juuristoa muodostamassa jo hyvää vauhtia.

On se kylväjällekin palkitsevaa, kun siementen itämistä ei tarvitse odottaa viikkotolkulla. Mutta ennen kaikkea koko taimikasvatusaika on lyhyempi ja kylvöt on helpompi ajoittaa, kun tietää siementen itävän nopeasti ja varmasti.

Taikasanat Biolanin Kylvö- ja taimimullassa ovat uudet tehoaineet, Gliocladium ja mykorritsa. Ne ovat luonnon omia tuotteita kasvua kiihdyttämään, kuinkas muutenkaan, onhan koko multakin luomua. Gliocladium-hyötymikrobit edistävät taimettumista ja juurten kasvua, parantavat taimien stressinsietokykyä ja antavat taimille paremman vastustuskyvyn. Mykorritsa on sienijuuri, jossa kasvin juuri ja sieni muodostavat symbioosin, ja mykorritsan avulla taimet saavat mullasta helpommin vettä ja ravinteita. Taimivaiheessa muodostunut sienijuuri jatkaa kasvuaan ja säilyy kasvin koko eliniän eli mykorritsa myös suojaa kasvin juurta erilaisilta taudinaiheuttajilta sitten myöhemminkin, kun kasvi siirretään kylvömultaa vähemmän puhtaaseen puutarhamaahan. Ammattiviljelijät ovat käyttäneet näitä luonnon apukeinoja jo pitempään, ja mahtavaa, että tällaisia tuotteita on nyt tarjolla meille kotipuutarhureillekin!

Ensimmäiset tomaatit ovat koulintavaiheessa. Kunhan ovat juurtuneet koulimisen jälkeen viikon, pari, upotan taimen koosta riippuen multaan ruukun reunaan ½-1 Biolanin Luonnonravinnepuikkoa. Kastelulannoitekin tietysti toimii, mutta tykkään tästä varastolannoituksesta, se on niin huoleton.

Nyt kylvöön pääsevät ruusupavut, kesäkurpitsat (vähän ajoissa, mutta menevät sitten toukokuun puolivälissä katettuun lavaan) ja rohto- sekä kääpiösamettikukat (vähän myöhässä, mutta kokemuksen mukaan ehtivät hyvin). Persiljan kylvän suoraan ulos nyt, mutta ajattelin laittaa sillekin siemeniä ympäröimään kerroksen Kylvö- ja taimimultaa. Ei se ainakaan pahaa voi tehdä! Saattaapa lyhentää persiljan pitkää itämisaikaa, liotettunakin siemenet itävät yleensä tuskastuttavan hitaasti.

Ihana koulia ja tehdä kylvöjä kevätauringon lämmittäessä selkää!