Puutarhamatka Latviaan

Matkustin Eckerö Linen mukavien puutarharetkeläisten kanssa viikonloppuna Latviaan, ja se olikin todellinen varaslähtö kesään! Reissu suuntautui ensin lahden yli Tallinnaan ja sieltä bussilla Riikaan. Perillä odottikin sitten mukava yllätys: ihana aurinko ja +25 asteen kesäsää!

Nousimme m/s Finlandiaan aamulla, ja laivan lähdettyä klo 9.00 pidin vajaan tunnin tietoiskun erilaisista puutarha-aiheista, mm. uusista innovaatioista kasvualustojen, hyötymikrobien ja lannoitteiden tiimoilta. Olen itse näistä niin innoissani, että olisin voinut puhua ja kertoilla asiasta vielä paljon pitempään, mutta meidän oli jo aika siirtyä runsaalle laiva-aamiaiselle.

Aamiaisen jälkeen oltiinkin jo Tallinnassa, ja bussiin siirryttyä alkoi matka kohti etelää. 

Bussimatkan aikana oli sitten vuorossa yleisiä tietoiskuja eri puutarha-aiheista ja henkilökohtaista puutarhaneuvontaa sitä haluaville. Matka menikin kuin siivillä puutarhajuttuja kuunnellessa ja ongelmia ratkoessa. On todella palkitsevaa koettaa etsiä ja saada löytääkin ratkaisuja erilaisiin puutarhapulmiin joita ihmisillä on, siinä saa itsekin vaivata sopivasti aivojaan koettaessaan tunnistaa kasveja ja vioituksia kertomuksien perusteella. Jokaisen puutarha on hieman erilainen, joten puutarhaklinikalle on aina tarvetta.

Ensimmäinen pysähdys tehtiin Pärnussa, jossa nautittiin kahvit kylpylän terassilla, hiekkarannan tuntumassa ihanassa kesäsäässä. Tunnelma oli kuin Espanjassa, ja kevät komeasti edellä suomalaista.

Riikaan päästyämme vuorossa oli kierros yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa uskomattomine magnolioineen, atsaleoineen ja alppiruusuineen. Käymisen arvoinen paikka!

Päivä päättyi kauniin Riian kiertoajeluun, jonka aikana suomea puhuva paikallisoppaamme kertoi kaupungin mielenkiintoisesta historiasta. Tuntui, että täällä voisi viettää useammankin päivän.

Illallisen ja pitkän päivän jälkeen kaikille maistui uni. Seuraavana aamuna lähdettiin sitten aamiaisen jälkeen kohti Baltezersin taimistoa, joka on valtava, hyvin hoidettu ja valikoimiltaan ehdottomasti yksi Baltian suurimmista. Täällä ”Viljelykasvien nimistö” oli hyvinkin avuksi taimia valitessa. Ja hintataso – se oli tosiaankin kohdillaan! Mukaan lähti mm. hedelmää tuottava kiinanlaikkuköynnös eli minikiivi, 2,50€ ja vaaleanpunainen pensashanhikki, 3€. Kassalla oli pakko katsoa kaksi kertaa, oliko hinta varmasti oikein, sen verran maltillinen oli loppusumma.

Kassit taimia täynnä lähdimme eteenpäin. Viron puolella Pärnun lähellä meitä odotti lämpimässä auringonpaisteessa Maie Aed, joka on vierailijoille avoin upea, englantilaistyyppinen yksityispuutarha. Maie itse oli kuin kaunis puutarhansa, herttainen ja yhtä hymyä. Puutarha oli näin huhtikuun loppupuolella vielä kesän odotuksessa, mutta erilaiset vuokot ja kylmänkukat kukkivat kauniisti, ja tuli tunne, että tänne täytyy tulla kesällä uudestaan. Maiella oli myynnissä oman puutarhan ”ylijäämää”, hyväkuntoisia ja isoja taimia edulliseen hintaan, ja kassit täyttyivät taas hieman lisää…

Erilaisia vuokkoja Maien puutarhassa.

Tallinnassa retkueemme pysähtyi vielä tunniksi Hortesin isossa puutarhamyymälässä, jossa pää menee pyörälle valikoimista. Taimikassien loput raot täytettiin vielä viimeisillä ostoksilla, minä täydensin yrttivalikoimiani komeilla hedelmäsalvioilla, oliiviyrtillä, mesinuppiolla ja hyppykurkulla. Onneksi siemenpussit mahtuivat laukkujen sivutaskuihin ja sinne tänne kassien laidoille pikku rakosiin.

Satamassa jäi vielä tovi ostosaikaa, ja sitten noustiin laivaan. Illallisen jälkeen oltiinkin jo Helsingin päässä. Satamassa toivotettiin kaikille aurinkoista kevään jatkoa ja pikaista kesän tuloa, halattiin ja sanottiin heit.

Tällainen oli reissumme pääpiirteissään ja hyvin lyhyesti kerrottuna. Matkalle oli osunut todella mukavaa ja leppoisaa, huumorintajuista porukkaa, ajatuksia vaihdettiin monenlaisista aiheista puutarhasta ja sen ympäriltä. Jälleen huomasi, kuinka kovin tärkeätä on saada uusia ideoita ja vertaistukea! Ne rikkaruohot ja kirvatkin on helpompi kestää, kun tietää, ettei ole ollenkaan yksin ongelmineen.

Kiitokset kaikille mukana olleille menevät ehkä myös tätä kautta perille, oli hauska ottaa varaslähtö kesään kanssanne tällä aurinkoisella ja antoisalla matkalla. Suuri kiitos myös aurinkoiselle matkanjohtajallemme, Eckerö Linen Pipsa Kyöstiölle, jonka idea koko reissu oli. Ja teille, jotka mietitte, että oi jospa oisin saanut olla mukana: eiköhän näitä järjestetä lisääkin, kun vain pistetään toivomukset vetämään…

Hyvää alkanutta vuotta 2018!

 

Luonto on ollut ihmeissään ainakin täällä Etelä-Suomessa, kun säät ovat vaihdelleet lämpöasteiden, sateiden ja muutaman pakkasasteen välillä jo pari kuukautta. Köynnöspinaatti luulee selvästi, että on jo toukokuu.

Kasvimaan kahdessa köynnöspinaatissa ovat versot jo punaisina nuppuina pinnassa. Koetin niitä vähän peitellä, mutta kyllähän pakkanen ne taitaa jossain vaiheessa viedä. Toivottavasti ainoastaan maanpäälliset osat.

Myös muutaman vuoden ikäiset köynnöspinaatin taimet ruukuissaan olivat heräilleet, yhdessä jopa lehti jo! Vein niitä kiirellä kasvihuoneeseen suojaan, täytyy varmaankin peitellä nuppuset talvipeitteellä. Tai sitten on otettava ne kylmälle kuistille nukkumaan puolitehoista talviunta.

Köynnöspinaatti versoo keskellä talvea.

Kasvien ennenaikainen herääminen joko sisällä talvetettaessa tai ulkona tuntuu olevan nykyisen säätyyppimme ongelma. Mitä tehdä monivuotiselle kasville, joka selvästi on jo virittäytymässä kasvuun, vaikka varsinaiset pakkaset ovat vielä edessä? Mitä kestävämpi, suomalaisempi ja vanhempaa kantaa oleva kasvi on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se selviää ainakin puutarhassa leudon alkutalven aiheuttamasta hämmennyksestä pelkällä säikähdyksellä. Ainakin jos vesi ei jää seisomaan juuristoon.

Sisätiloissa talvetettavat aremmat yrtit ovat sitten haasteellisempia. Harvalla on noin +10 asteen (tai viileämpääkin) tilaa, jossa kasvit voisivat rauhassa horrostaa. Sitruunaverbena taisi tänäkin vuonna heittää henkensä, ainakin se innostui jo joulukuun alussa pukkaamaan uutta lehteä, mutta pudotettuaan ne joulun tienoilla uutta ei ole ilmaantunut. Runkobasilika African Blue sinnittelee vielä ikkunanlaudalla, mutta uudet lehdet ovat aika valjuja. Persikkasalvia pärjäilee kyllä, se ei tunnu loukkaantuvan lämpimästä ja pimeästä olohuoneesta.

Mutta kohta päästään taas kylvöpuuhiin! Puutarhurin talvi on lyhyt ja kuluu siemenluetteloita selatessa, itsekin olen jo ensimmäiset siemenpussit tilannut viime vuoden puolella. Ja ensimmäisen puutarhakurssinikin pidän jo tammikuun 25. päivänä Annalassa, aiheena on kasvihuone. Sinne vain mukaan kaikki, jotka suunnittelevat kasvihuoneen hankintaa tai joilla jo sellainen on. Neuvoja ja hyväksi havaittuja niksejä, kasvivinkkejä ja kasvihuoneen hoito-ohjeita sekä puutarhanhoitoa helpottavaa tietoa luvassa!

Lupailee jo kevättä…

Tammikuu on alkanut niin kiireisenä, etten ole edes blogia ehtinyt päivittää! Tulevan kirjan tekstin ja kuvien toimittaminen on mukavaa puuhaa, mutta vie yllättävän paljon aikaa.

Kuvia pähkäillään luonnollisesti yhdessä Pehtoorin kanssa, ja hänenkin tiukka aikataulunsa on ollut hieman haasteellinen. Siipalle tuli yllättäen alkuvuodesta pikakutsu Kotkan Kaupunginteatteriin vierailemaan esitykseen, jonka harjoitukset ovat jo käynnissä. Samaan aikaan olivat meneillään vielä Aarresaaren esitykset Helsingissä, joten miestä ei paljon kotona ole tänä vuonna nähty. Ai niin, Kotkassa ensi-iltaan on siis tulossa Ronja Ryövärintytär. Ison miehen rooleja, merirosvosta rosvopäälliköksi.

Alkuvuoden lämpötilat ovat olleet puutarhan kannalta vähän turhankin vaihtelevat. Suojasää ja pakkanen vuorotellen pistävät luonnon koville, mutta kauniita jääkiteitä siitä muodostuu.

Vajan ikkunaan oli tullut kuurankukkia, vai olisikohan tämä kuuransammalta?

Mutta kevät on todistetusti tulossa! Sitruunaverbena, joka pudotti lehtensä syyspuolella ja asettui ainakin jonkinlaiseen talvilepoon, on herännyt eloon. Vaaleanvihreät lehdet ilmaantuivat jo loppiaisena. Viime vuonna sitruunaverbena heräsi vasta tammikuun lopulla, mutta silloin se olikin oleillut viileässä. Tämän talven kasvi on saanut olla lähes kastelematta huoneenlämmössä.

Kovin ilahduttavaksi huonekasviksi on osoittautunut persikkasalvia (Salvia dorisiana). Kuten kerroin viime vuoden puolella, ihanan tuoksuinen, isolehtinen kasvi tuoksuu hedelmiltä, ja kun lehtiä hipelöi, koko huoneeseen leviää raikas, persikkainen tuoksu. Kasvi on jaksanut rehottaa komeasti limenvihreänä talven niukassa valossa ikkunanlaudalla, ja voi melkein paremmin kuin kesällä puutarhassa. Kirjallisuus lupailee siihen kukkiakin keväällä, ja maltan tuskin odottaa!