Minipuutarha lasten kanssa

Sonja

Sonja

Sonja Lumme on laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä sekä puutarhatoimittaja ja -kirjailija. Mukana puutarhahommissa hääräilevät Pehtoori Arne Nylander ja Aino-kissa
Sonja

Latest posts by Sonja (see all)

 

Ylen Aamu-tv:n Lumpeen kukat-osiossa heinäkuun lopulla tein keijupuutarhan kasveineen, keijuineen ja somisteineen. Pyysin myös katsojia lähettämään kuvia omista minipuutarhoistaan, ja niitä tulikin Ylen kuvapalveluun runsain mitoin. Oli kiva huomata, että keijupuutarhat ovat innostaneet ihmisiä hyvinkin erilaisiin rakennelmiin.

Erityisesti ilahduin, kun sain postia viime viikolla. Eija Vantaalta kertoi, että keijupuutarhani oli toiminut inspiraation lähteenä myös heidän perheessään. Sain kivoja kuvia Eijan lastenlastensa Elsan (5 v) ja Joonaksen (8 v) kanssa tekemästä miniatyyripuutarhasta, ja kylläpä siellä oli vaivaa nähtykin! Oikein ihmettelin, miten pienet kädet olivat saaneet pikkutarkkoja yksityiskohtia aikaiseksi ja miten kärsivällisyys on riittänyt moiseen väkertämiseen. Eija kiitti todella sydäntä lämmittävästi siitä, että olivat saaneet idean yhteiseen tekemiseen ohjelmastani.

Eijan luvalla julkaisen hänen ottamansa kuvat tässä blogissani. Kiitos Eija, Elsa ja Joonas ihanista kuvista!

 

Keijut puutarhassa

Sonja

Sonja

Sonja Lumme on laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä sekä puutarhatoimittaja ja -kirjailija. Mukana puutarhahommissa hääräilevät Pehtoori Arne Nylander ja Aino-kissa
Sonja

Latest posts by Sonja (see all)

Miniatyyripuutarha eli keijupuutarha on ollut suunnitelmissani jo kauan. Ruukkukin on ollut katsottuna ja vain odottanut työhön ryhtymistä, mutta tuo normaalikokoinen puutarha on vaatinut sen verran huomiota ja keskittymistä, että keijujen hortonomia on saanut odottaa.

Ihmeellistä, mitä kaikkea kivistä, jäätelötikuista, askartelumassasta ja maalista saa aikaan. Niin, ja tietysti kasveista.

Mutta nyt päätin ryhtyä vihdoin toimeen. Halusin korkean, kerroksellisen puutarhan, ja siksi valitsin  ison ja korkean ruukun. Jotta puutarhaan tulisi tasoja, ruukkua naputeltiin varovasti kyljestä rikki. Se olikin hieman haasteellista, saviruukku kun ei aina lohkea juuri toivotusta kohdasta. Mutta onnistui se kuitenkin!

Salaojitukseksi ja jotta ruukusta ei tulisi valtavan raskas, laitoin pohjalle runsaasti ruukkusoraa sukkahousuihin tungettuna. Sukkahousuniksien määrä on rajaton, hah! Tässä tapauksessa soran pysyminen pussissaan olikin tarpeen, sillä muuten se olisi valunut rikotun reunan yli.

Käytin istutusmultaa, jossa on biohiiltä kosteutta pidättämään. Kasveiksi valitsin vähällä kastelulla toimeen tulevia minimehikasveja ja puutarhan ”isoksi” puuksi pienikokoisen varjoviikunan, sen pullisteleva juuri on hauskan näköinen ja sopii mainiosti satupuutarhaan.

Kasvien mallailussa meni tovi, joidenkin paikkoja sain vaihdella useampaankin kertaan ennen kuin lopputulos oli toivotun kaltainen. Katteina käytin erilaisia koristekiviä, ja keijujen talon rakensin sammaloituneesta puunoksasta. Metsästä löydetystä käävästä tuli oiva katto.

Keijujen koti.

Vaikka puutarha on pääasiassa luonnonmateriaaleista rakennettu, käytin siellä täällä rekvisiitassa askarteluliikkeen uunissa kovetettavaa polymerimassaa. Siitä tulivat talon ovi ja tietenkin keijunuket. Keijujen muotoilu ja maalaaminen olikin ylivoimaisesti aikaa vievin puuha! Siinä oli aikamoinen näpertely, kun en ole kuvataiteellisesti ollenkaan lahjakas, mutta koska kaupoissa oli heikonlaisesti keijuja tarjolla, päädyin kuitenkin valmistamaan ne itse.

Näyttää nukkekodilta puutarhassa, mutta näiden näpertely ei ole mitään lasten leikkiä. Ainakin allekirjoittaneen tekemänä vierähti tunti jos toinenkin.

Keijupuutarhan askartelu on kivaa ja rauhoittavaa, eikä kaiken tarvitse tulla heti valmiiksi. Aikaa viepää hommaa kaikkine näpertämisineen, mutta palkitsevaa. Ja satumaisemassa riittää katseltavaa, kuva muuttuu kun siirtää vähän katselukulmaa. Pikkuisia yksityiskohtia ja uusia ideoita voi sitten lisätä puutarhan siimekseen mielen mukaan ja vaikka vuodenaikojen mukaan.

Keijutyttö on vain viiden sentin mittainen. Näin pientä leninkiä en olekaan vielä koskaan tehnyt.

Jos omalla kasvimaalla on joskus sadossa toivomisen varaa, tässä puutarhassa kasvikset ovat esimerkillisen kauniita.

 

Talon pohjana toimi pikkuinen linnunpönttö, joka oli mielestäni aika heppoinen varsinaiseen tarkoitukseensa. Jätskitikuilla, askartelumassalla ja maalilla siitä tuli oiva koti keijulle.

Tiistain 25.7. Ykkösen Aamu-tv:n Lumpeen kukissa rakentuneen keijupuutarhan rekvisiitan (aidan, talon, vihannekset, kivipolun, eläimet) askartelin ja maalasin itse massasta. Kissa, pyörä, talikko ja lapio löytyivät valmiina. Aamu-tv:n facebook-sivulla pitäisi olla osoite, johon voi mielellään lähettää myös kuvia omista minipuutarhoista. Palautettakin sinne voi laittaa, niin saadaan sitten lisää puutarhaohjelmaa televisioon. 🙂

Tomaattipäivitystä

Sonja

Sonja

Sonja Lumme on laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä sekä puutarhatoimittaja ja -kirjailija. Mukana puutarhahommissa hääräilevät Pehtoori Arne Nylander ja Aino-kissa
Sonja

Latest posts by Sonja (see all)

Kasvihuone kukoistaa, ja taas sitä huomaa istuttaneensa aivan liian tiheään. Ei mikään yllätys kylläkään. Yhden taimen laitoin selkeästi erikseen keväällä, ideana oli seurata, miten kasvuun vaikuttaa se, että tomaatti saa kasvaa väjässä, koskematta muihin.

´Sweet 100´

Tässä vaiheessa on vaikea huomata eroa. Ehkä on lajikekohtainenkin juttu, mutta tämä ’Azoychka’ näyttää kasvavan ihan samassa tahdissa kuin muutkin, eikä sen terveempänä tai sairaampana kuin hieman tiheämmässä kärvistelevät lajitoverinsa. Tai itse asiassa juuri tästä yksilöstä jouduin poistamaan ensimmäisen harmaahomeen vaivaaman raakileen. Muissa ei sitä ongelmaa ole vielä ollutkaan.

´Lemon´

Ruiskutin kasvuston kuitenkin ennaltaehkäisevästi harmaahometta vastaan Prestopilla, erityisesti haavapaikat, joista on poistettu varkaita tai oksia, ne ovat erityisen alttina homeelle . Prestop sisältää Gliocladium-hyötymikrobia, jota käytetään myös kasvualustoissa. Sillä on paljon hyviä kasvia suojelevia ominaisuuksia, multaan sekoitettuna tai kasteluna se suojelee kasvia juuristotaudeilta, ja lehdille ruiskutettuna se valtaa omalla kasvustollaan lehtien pinnan, joten haitalliset homeet ja sienitaudit eivät saa jalansijaa.

´Blue Ridge Mountain´. Sen kukka on mukavan pörheä.

´Blue Ridge Mountain´ raakileita.

 

Samaa mikrobia ja ainetta käytetään mansikkaviljelmien yhteydessä mehiläispesien suulla. Menemättä sen tarkemmin teknisiin ratkaisuihin mehiläiset astuvat mikrobipölyyn pesästä lähtiessään ja vievät sitä mansikankukkiin, joissa se torjuu harmaahometta. Täytyy sanoa, että olen lähestulkoon liikuttunut tällaisen innovaation edessä! Luonto auttaa luontoa, ja kerrankin ihminen ei ole siinä välissä haitaksi.

´Citrinaan´ tulee yhteen terttuun hillitön määrä keltaisia, sitruunan muotoisia hedelmiä.

Prestopin ostaminen vaatii kasvinsuojeluainetutkinnon suorittamista, vaikka kyse on käsittääkseni ihan vaarattomasta luonnontuotteesta, jota esiintyy peltomaassamme. Ehkäpä se voi aiheuttaa jotain ärsytystä väärin käytettynä.

´AAA Sweet Solanon´ kukka on aprikoosin värinen.

Harmaahomeen lisäksi toinen harmituksen aihe ovat tuholaiset. Olen minimoinut niiden mahdollisuuden pitämällä kaikki muualta tuodut kasvit poissa kasvihuoneesta. Kesäkuun alkupuolella hankin vain kaksi kasvihuonekurkun tainta luotettavaksi sanotusta myymälästä, kurkut kun kevään tuoksinassa jäivät kylvämättä. Mutta eilen huomasin kurkuntaimien ylälehdillä ansarijauhiaisia. Niissä oli ollut siis sittenkin niiden munia, ja neljä, viisi viikkoa on ilmeisesti nyt riittänyt porukan aikuistumiseen. Melkein itku pääsi, kun tiedän kuinka vaikeita hävitettäviä ne pirulaiset ovat ja miten tuhoisaa niiden erittämä mesikaste ja sen aiheuttama nokihärmä on!

´Faelan´s First Snow´. Jännittävän näköinen lajike on mutaatio, jossa on keltaista, valkoista ja vihreätä lehdissä.

Sakset käteen ja kurkut poikki juuresta samantien. Vein ne lämpökompostorin uumeniin, kärvistykööt tulevat sukupolvetkin siellä. Mutta tietysti jokunen valkosiipi oli jo ehtinyt tomaatteihinkin. Liima-ansoissa näin pari, joten todennäköisesti niitä on kasvustossa ainakin kymmenkertainen määrä, muniakseen jokainen parisataa munaa. Pöh!

´Korol Gigantovin´ kukatkin ovat isot.

´Korol Gigantovin´ raakileita.

 

Tänä aamuna pistin siis tilauksen Biotukselle jauhiaiskiilukaisista. Jos Suomen Posti suo, kiilukaiskotelot saapuvat kylmäpakkauksessaan loppuviikosta, ja levitellään sitten ansariin kuoriutumaan ja loisimaan aikanaan jauhiaisten munia. Eroon niistä ei pääse, mutta säännöllisellä torjuntahyönteisten levittämisellä kannan saa pysymään aisoissa.

´Cello F1´ tuottaa tasaisen kokoisia ja herkullisia miniluumutomaatteja.

Laitoin kiukkuisen viestin taimimyymälään, ja kerroin tapahtuneesta. Sieltä tietysti vastattiin, ettei heillä ole ollut ko. tuholaisista mitään havaintoa. Eipä tietenkään, mahdolliset saastuneet kasvithan on jo myyty asiakkaille tai heitetty pois ennen öttiäisten lentoon lähtöä, joten niitä helpommin havaittavia aikuisia yksilöitä tuskin myymälässä on. Myymäläthän harvoin kasvattavat taimensa, joten taimet jauhiaismunineen ovat todennäköisesti tulleet heillekin muualta. Jauhiaiset eivät selviä ulkona meidän talvessamme, joten talvilämmin kasvihuone on niiden ainoa mahdollinen lähde.

´Karkiano´ on espanjalainen harvinainen lajike, jolla on isot kukat. Jäämme odottamaan hedelmiä.

Täytyy toivoa parasta. Tänään Aamu-tv:n Lumpeen kukissa annettiin vinkkejä siihen, miten puutarhastaan saa hieman helppohoitoisemman. Asfaltille vain koko piha, hah!😂 No ei, onhan niitä muitakin pikku juttuja. Valmistettiin myös tee-se-itse-altakasteluruukku. Ohjelma on tietenkin tavalliseen tapaan katsottavissa Areenasta.

Keskikesän kukkeutta 

Sonja

Sonja

Sonja Lumme on laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä sekä puutarhatoimittaja ja -kirjailija. Mukana puutarhahommissa hääräilevät Pehtoori Arne Nylander ja Aino-kissa
Sonja

Latest posts by Sonja (see all)

Köynnöshortensia kukkii, ja sen kukissa käy valtava kuhina. Se on kimalaisten erityissuosiossa, ja ne pörräävät valkoisilla terälehdillä niin, että ohi kulkiessa kuulee koko köynnöksen surisevan varsin kuuluvasti. Vieressä kasvavan punalehtisen lännenheisiangervon ’Diablon’ kanssa köynnöshortensia muodostaa kauniin kontrastin – tosin lännenheisiangervo kasvaa tuolla paikalla niin rehevästi, että moneen metriin nousevat versot on pakko leikata alkukesästä. Se vie osan sen kukinnasta, mutta on pakko tehdä, muuten ympärillä kasvavat kasvit jäisivät kaikki pensaan varjoon.

Ensi tiistaina Ylen Aaamutv:n Lumpeen kukissa aiheenani on perennojen jakaminen ja pistokaslisäys. Omat kuunliljapenkitkin ovat tosiaan jakamisen tarpeessa. Rakastan kuunliljoja, ne ovat näyttäviä, vähään tyytyviä ja terveitä kasveja, ja isoilla lehdillään tukahduttavat rikkaruohoja tehokkaasti.

Kuunlilja ´Alba´ kukkii

Mutta kasvusto tiivistyy aika nopeasti, ja silloin kukinta lakkaa. Periaatteessa en kukkia juuri kaipaakaan, lehdet ovat niin kauniit, mutta kasvin oman hyvinvoinnin ja naapurikasvien takia jakaminen on tarpeen. Kuunliljan kaunis ruusukemainen kasvutapa ei myöskään pääse esiin liian tiivissä kasvustossa.

Nyrkkisääntö on se, että kevätkukkijat jaetaan syksyllä ja syyskukkijat keväällä. Silloin seuraavaan kukintaan jää mahdollisimman paljon aikaa toipua. Jaetut jaksavat harvoin kukkia samana vuonna. Mutta milloin sitten jakaa keskellä kesää kukkivat kuten esim. kuunliljat? Ihanteellisin aika olisi varmaankin keväällä, kun lehdet ovat vielä vain pienet tötteröt, mutta toisaalta kuunlilja tuntuu sietävän jakamisen melkeinpä milloin vain.

Kuunliljakasvuston jakaminen on totisesti hikistä puuhaa! Lapiota ja veistä saa käytellä tosissaan, jos aikoo saada tiiviisti toisissaan kiinni kasvavat taimet erilleen. Kun kasveja on todella runsaasti ja istutustilaakin on riittämiin, joskus vain pilkon paakun lapiolla pienempiin paloihin ja istutan ne uuteen penkkiin.

Sää saisi jakaessa olla mielellään pilvipoutainen, pieni tihkusadekin on eduksi. Silloin juuret eivät pääse kuivumaan niitä irrotellessa. Aurinkoisella säällä juuripaakku kannattaa pitää märän sanomalehden alla odottamassa jakoa.

Kirahvikukka

Kirahvinkukkaa haluaisin lisääkin, mmutta se ei taas tunnu juurikaan leviävän. Sen valtavan pitkät, kirahvin kaulan ja koipien lailla huojahtelevat kukkavarret ovat viehkot tuulessa heiluessaan, varren päässä killuva kukka sen sijaan on vaatimaton.

Kasvihuoneessa tomaatit kasvattavat varkaita sillä tahdilla, että mukaan on vaikea ehtiä! Tänä vuonna kasvu tuntuu olevan erityisen rehevää ja varret paksuja. Ensimmäiset tomaatit on jo syöty, ja voi miten ne olivat makeita! Maku on kyllä lyömätön. Elämystä tietysti parantaa myös lämpimässä kasvihuoneessa leijuva tomaatintaimien ihana, raskas vihreä tuoksu. Se on kesän tuoksu.

Tuholaistorjuntaa

Sonja

Sonja

Sonja Lumme on laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä sekä puutarhatoimittaja ja -kirjailija. Mukana puutarhahommissa hääräilevät Pehtoori Arne Nylander ja Aino-kissa
Sonja

Latest posts by Sonja (see all)

Kotilo on muninut. Yäk!

Viime kesänä saatiin jopa säätutkassa nähdä valtavia hyönteisparvia, jotka ajautuivat tuulien mukana puutarhoihimme. Erilaista tuhohyönteistä riittikin sitten kyllä joka kasville. Kirvojen perässä tulivat sitten onneksi ihanat leppäkertut, joita viime kesänä oli enemmän kuin koskaan ainakin täällä pääkaupunkiseudulla.

Edelliseen suveen verrattuna tuholaisia on ollut puutarhassa tänä kesänä onneksi huomattavasti vähemmän. Kotiloita on kyllä jälleen runsaasti, mutta sitä nyt saattoi odottaakin sateisen alkukesän ansiosta. Rautafosfaattia vain reilusti, sillä keinolla kanta kyllä pienenee. Näin sateisena kesänä on aika turhaa yrittää pyydystää kotiloita ja etanoita olut- ja viiniansoilla, ne todennäkisesti vain tulvisivat yli. Muutenkin kyseiset ansat sopivat todennäköisesti vain pienen kotilomäärän vaivaamaan puutarhaan – meillä saisi sirotella kymmeniä ansoja pitkin puutarhaa. Manuaalinen kerääminen on tietysti yksi hyvä vaihtoehto, mutta ne peijakkaat piilottelevat tietysti tiheässä kuunliljakasvustossa.

Mutta ainahan sitä jotain porukkaa noissa kasveissa pyörii pahat mielessä. Nokkosvesi on säännöllisesti käytettynä tehokas keino, ilmeisesti sen sisältämä muurahaishappo on se taikasana. Nokkonen on lähes ehtymätön luonnonvara, ja nyt sitä taas puutarhassa piisaa, joten sitä täytyy kerätä ja kuivata ensi kevään tuholaistaisteluakin varten. Nokkonen on kyllä hyötykasveistamme se hyödyllisin! Sen koetan aina muistaa, kun pihalla tulen vahingossa iskeneeksi käteni polttiaispuskaan.

Ylen aamu-tv:n lähetyksen Lumpeen kukissa onkin tiistaina 4.7. puhetta tuholaistorjunnasta kotikonstein. Ryhdyn myös baarimestariksi ja perustan perhosbaarin. ;)) Tuholaisia vähentävät petohyönteiset ovat myös tapetilla, kun katsellaan katsojien lähettämiä hyönteishotellikuvia. Niihin majoittuvat petopistiäiset ja niissä päivisin piilossa lymyilevät harsokorennot hävittävät tehokkaasti kirvoja ja muita haitallisiä ölliäisiä. Ekoteko jos mikä, tuo pörriäispesän rakentaminen.

Nostalgiaa

Sonja

Sonja

Sonja Lumme on laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä sekä puutarhatoimittaja ja -kirjailija. Mukana puutarhahommissa hääräilevät Pehtoori Arne Nylander ja Aino-kissa
Sonja

Latest posts by Sonja (see all)

Mikä on sen nostalgisempaa kuin paluu lapsuutensa kotikaupunkiin? Lapsuusmaisemissaan edelleen aikuisenakin asustavat eivät samalla tavalla sitä muisteluretkeä voi tehdä, mutta meitä muualle muuttaneita on kuitenkin myös iso joukko, ja meille vierailu vuosikymmenien takaisiin kotimaisemiin tuo monenlaisia tunteita.

Tämä tuli mieleen, kun kävin sunnuntaina synnyinkaupungissani Kristiinankaupungissa. Pieni, unelias rannikkokaupunki herää eloon kesätapahtumien ajaksi, ja viime viikonvaihteessa siellä järjestettiin Avoimet portit-tapahtuma. Kristiinankaupungille ovat ominaisia idylliset, portein suljetut pikkukaupunkipihat, ja yhtenä viikonloppuna ne avataan kaikelle kansalle. Kirppiksiä, pihakahviloita, musisointia ja tapahtumaa riittää pienessä kaupungissa koko lauantain ja sunnuntain ajalle.

Puutarhat liittyvät tietysti olennaisesti pihoihin, ja kävinkin Kristiinankaupungissa juuri puutarha-asioissa. Sunnuntain aikana rakensimme Pehtoorin kanssa työnäytöksenä yrttiympyrän, pidin luennon satavuotiaan Suomen puutarhahistoriasta ja järjestimme hyönteishotelli-workshopin, jossa sai tulla rakentamaan oman keinopesän pihan hyönteisille.

Lapset ja aikuiset rakentamassa pörriäisille pesiä. Samalla on hyvä tilaisuus kertoa hieman luonnon monimuotoisuudesta ja hyönteisten tarpeellisuudesta.

Päivä oli siis tosi kiireinen, eikä nostalgiatrippailulle juuri aikaa jäänyt. Pikkukaupungissa tosin ehtii katsella myös lapsuutensa maisemia vaikka ei erityisesti sitä lähtisi tekemäänkään, kaikki tutut paikat ovat melkein reitin varrella joka tapauksessa. Koulutien varsi ei pikkukaupungissa ole juurikaan muuttunut, rippikirkko on edelleen paikallaan ja Pitkänsillan kivinen silhuetti tuo aina mieleen ne talviaamut, jolloin vastatuulessa puskettiin läpi viiman ja tuiskun yläasteelle. Silloin ei koulukyyti kuljettanut sitä kolmen kilometrin matkaa.

´Magic Mountain´-basilika menossa yrttiympyrään.

Vähän katkeransuloinenkin paluu lapsuusmaisemiin aina on, kaikki muistot eivät voi olla pelkkää päivänpaistetta ja poutapilveä. Entistä kotitaloani en ole käynyt katsomassa vanhempieni poismenon jälkeen, se nostattaa tunteita vieläkin, 13 vuoden jälkeen.

Mutta kauniita puutarhoja, puutalokaupungin idylliä ja merellistä tunnelmaa kelpaa aina ihastella! Kaupungissa asuessaan kapeita kujia, puutalojen vinoja nurkkia ja ruutuikkunoita ei osannut nähdä mitenkään ihmeellisinä, mutta nyt niiden viehätyksen huomaa ihan uusin silmin.

Suomi 100 näkyy vähän joka paikassa tänä vuonna, ja hyvä niin.

 

Tiistaina 20.6. aamulla on taas vuorossa Ylen Aamu-tv:ssä ’Lumpeen kukat’ klo 8.45. Säätiedotus lupaa sadetta, joten sisällä studiossa ollaan. Se ei kyllä haittaa yhtään, sillä aiheena ovat juhannusviikon kunniaksi yrtit, ja ne kulkevat mukana ruukuissa. Yritän ehtiä tekemään marketin yrtistä istutuksen ja ehkä pistokkaankin, ja joka tapauksessa käsitellään uusia ja kiinnostavia yrttejä. Aamulla siis tv:n ääreen, ja on se lähetys nähtävissä sitten Yle Areenassakin.

Kielot kukassa ja karhut laukalla

Sonja

Sonja

Sonja Lumme on laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä sekä puutarhatoimittaja ja -kirjailija. Mukana puutarhahommissa hääräilevät Pehtoori Arne Nylander ja Aino-kissa
Sonja

Latest posts by Sonja (see all)

Ihana, valkosipulin makuinen karhunlaukka kukkii kuin heikkopäinen kasvihuoneen seinustalla.

 

Melkein samanlaiset lehdet ovat kieloilla, jotka nekin availevat tuoksuvia kellojaan. Laukkojen vieressä herkistelee vaaleanpunainen versio, se on Vakka-Taimen aarteita.

Mahtava tuoksujen sinfonia tässä penkissä, valkosipulia ja kielontuoksua, heh. Ihanaa aikaa!

Tiistaina 13.6. Ylen Aamu-tv:ssä ’Lumpeen kukat’ klo 8.45, aiheena on kesäkukkien valinta ja hoito.

Se on sitten kesä

Sonja

Sonja

Sonja Lumme on laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä sekä puutarhatoimittaja ja -kirjailija. Mukana puutarhahommissa hääräilevät Pehtoori Arne Nylander ja Aino-kissa
Sonja

Latest posts by Sonja (see all)

Kyllä vanha kansa vissiin tietää! Kesä tuli Kustaan päivänä 6.6., ja sehän on se päivä, jonka jälkeen perimätiedon mukaan halloja ei enää ole. Ulkotomaatit pääsivät pihalle, en muista milloin niitä olisin vasta tällä päivämäärällä istutellut. Vaan aikaisemmin ei kertakaikkiaan uskaltanut. Mutta nyt kukkivat omenapuut valtoimenaan ja voikukkien keltaiset auringot täplittävät nurmikkojen vihreyttä, ja sehän on kesän merkki!

Kustaan päivänä alkoi myös Ylen Aamu-tv:ssä oma joka tiistai esitettävä puutarhaosioni Lumpeen kukat. Ei siis Lumpeenkukka, niin kuin erheellisesti tiedotin, keksivät Ylellä nimen, joten en ollut ihan varmaksi siitä selvillä. Osuus alkaa varttia ennen aamuyhdeksän uutisia, ja ensimmäisen aiheena olivat tomaatit. Ensi viikolla kerron kesäkukista, ja juhannusviikolla käsittelyyn pääsevät tietysti yrtit, eivät kuitenkaan tyynyn alla vaan puutarhassa.

Suorassa lähetyksessä on aina oma tunnelmansa, ja kun en koskaan puhuessani papereita käytä, saattaa juttu rönsyillä välillä kuin puutarha ikään. Toimittajalle ohjaamosta tietysti kerrotaan käytettävissä olevat minuutit korvanappiin, mutta minä vain yritän aihetta käsitellessäni arvioida, miten pitkään on aikaa jäljellä. Vartti tuntuu ajatuksena lyhyeltä, mutta kyllä siihen yllättävän paljon juttua tarvitaan ja mahtuu, kun se on koko ajan puhetta eikä välillä näytetä musiikin säestämiä maisemakuvia. Niitähän nauhoitetuissa puutarhaohjelmissa taas on paljon. Kaupallisen eli mainoskanavan puolen tunnin ohjelman nettokesto ilman mainoksia on noin 22 minuuttia, joten Lumpeen kukat on jo kaksi kolmasosaa siitä.

Paljon kysellään, onko tulossa uutta puutarhaohjelmaa. Eipä suomalaisia puutarhaohjelmia nykyään juuri ole, ja siihen on oikeastaan vain yksi syy: tv-kanavat ja mainostajat haluavat tehdä ohjelmia nuorille. Puutarhaohjelmia pidetään ”profiililtaan” liian vanhoina. Ei auta, vaikka kuinka kertoo puutarhanhoidon kiinnostavan myös nuorempia tai keski-ikäisten olevan hyvää ja mainostajia kiinnostavaa kuluttajaryhmää. Aikoinaan tv-tuottajille on tehty joku kummallinen aivopesu, jonka perusteella ainoa kiinnostava katsojakunta ovat 18-28-vuotiaat, ja ohjelmat suunnitellaan heille. Se on siis syy, miksi meillä on ainoina vaihtoehtoina TIS tai Posse. Tai siis ei onneksi ole, kun on siirtynyt kokonaan kaapelikanaville niin kuin me. Suomen kanavilta meillä katsotaan vain ajankohtaiset ja uutisohjelmat.

Pitäisi siis ryhtyä kapinaan, ja vaatia televisioon puutarhaohjelmia painokkaasti ja jatkuvasti. Sillä tavalla ne asioista päättävät ehkä saataisiin ymmärtämään, että istutuskauhan varressa on aktiivinen, runsas ja eläväinen joukko potentiaalisia kuluttajia. Ruotsalaiset ja englantilaiset ohjelmat ovat toki ihania ja isolla rahalla tehtyjä, mutta niiden ohjeet eivät aina päde meillä. Mutta ennen kuin kokonaisia puutarhaohjelmia taas jonain päivänä Suomessa tehdään, lupaan tehdä Lumpeen kukkia täysipainoisesti ja intohimolla koko kesän. Nyt on muuten myös hyvä tilaisuus ehdottaa kiinnostavia aiheita ja aihealueita ohjelmassa käsiteltäväksi!