Nostalgiaa

Mikä on sen nostalgisempaa kuin paluu lapsuutensa kotikaupunkiin? Lapsuusmaisemissaan edelleen aikuisenakin asustavat eivät samalla tavalla sitä muisteluretkeä voi tehdä, mutta meitä muualle muuttaneita on kuitenkin myös iso joukko, ja meille vierailu vuosikymmenien takaisiin kotimaisemiin tuo monenlaisia tunteita.

Tämä tuli mieleen, kun kävin sunnuntaina synnyinkaupungissani Kristiinankaupungissa. Pieni, unelias rannikkokaupunki herää eloon kesätapahtumien ajaksi, ja viime viikonvaihteessa siellä järjestettiin Avoimet portit-tapahtuma. Kristiinankaupungille ovat ominaisia idylliset, portein suljetut pikkukaupunkipihat, ja yhtenä viikonloppuna ne avataan kaikelle kansalle. Kirppiksiä, pihakahviloita, musisointia ja tapahtumaa riittää pienessä kaupungissa koko lauantain ja sunnuntain ajalle.

Puutarhat liittyvät tietysti olennaisesti pihoihin, ja kävinkin Kristiinankaupungissa juuri puutarha-asioissa. Sunnuntain aikana rakensimme Pehtoorin kanssa työnäytöksenä yrttiympyrän, pidin luennon satavuotiaan Suomen puutarhahistoriasta ja järjestimme hyönteishotelli-workshopin, jossa sai tulla rakentamaan oman keinopesän pihan hyönteisille.

Lapset ja aikuiset rakentamassa pörriäisille pesiä. Samalla on hyvä tilaisuus kertoa hieman luonnon monimuotoisuudesta ja hyönteisten tarpeellisuudesta.

Päivä oli siis tosi kiireinen, eikä nostalgiatrippailulle juuri aikaa jäänyt. Pikkukaupungissa tosin ehtii katsella myös lapsuutensa maisemia vaikka ei erityisesti sitä lähtisi tekemäänkään, kaikki tutut paikat ovat melkein reitin varrella joka tapauksessa. Koulutien varsi ei pikkukaupungissa ole juurikaan muuttunut, rippikirkko on edelleen paikallaan ja Pitkänsillan kivinen silhuetti tuo aina mieleen ne talviaamut, jolloin vastatuulessa puskettiin läpi viiman ja tuiskun yläasteelle. Silloin ei koulukyyti kuljettanut sitä kolmen kilometrin matkaa.

´Magic Mountain´-basilika menossa yrttiympyrään.

Vähän katkeransuloinenkin paluu lapsuusmaisemiin aina on, kaikki muistot eivät voi olla pelkkää päivänpaistetta ja poutapilveä. Entistä kotitaloani en ole käynyt katsomassa vanhempieni poismenon jälkeen, se nostattaa tunteita vieläkin, 13 vuoden jälkeen.

Mutta kauniita puutarhoja, puutalokaupungin idylliä ja merellistä tunnelmaa kelpaa aina ihastella! Kaupungissa asuessaan kapeita kujia, puutalojen vinoja nurkkia ja ruutuikkunoita ei osannut nähdä mitenkään ihmeellisinä, mutta nyt niiden viehätyksen huomaa ihan uusin silmin.

Suomi 100 näkyy vähän joka paikassa tänä vuonna, ja hyvä niin.

 

Tiistaina 20.6. aamulla on taas vuorossa Ylen Aamu-tv:ssä ’Lumpeen kukat’ klo 8.45. Säätiedotus lupaa sadetta, joten sisällä studiossa ollaan. Se ei kyllä haittaa yhtään, sillä aiheena ovat juhannusviikon kunniaksi yrtit, ja ne kulkevat mukana ruukuissa. Yritän ehtiä tekemään marketin yrtistä istutuksen ja ehkä pistokkaankin, ja joka tapauksessa käsitellään uusia ja kiinnostavia yrttejä. Aamulla siis tv:n ääreen, ja on se lähetys nähtävissä sitten Yle Areenassakin.

Sonja

Sonja

Sonja Lumme on laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä sekä puutarhatoimittaja ja -kirjailija. Mukana puutarhahommissa hääräilevät Pehtoori Arne Nylander ja Aino-kissa
Sonja

Latest posts by Sonja (see all)

2 kommenttia

  1. Hitsi! Kristiinankaupungin avoimissa pihoissa olisikin ollut kiva päästä käymään. Täältä Seinäjoelta ei olisi ollut pitkä matka. No, toisaalta minulla oli juuri viikonloppuna menoa, joten vaikka olisin tiennyt tapahtumasta, en olisi siltikään päässyt. Ehkä ensi vuonna sitten. 🙂

    Vastaa

    1. No joo! Eihän sieltä Seinäjoelta tosiaankaan pitkä matka ole, porukkaa oli tullut myös Vaasasta ja kauempaakin. Pohjanmaalla on totuttu liikkumaan pitempiäkin matkoja. 😊 Ensi vuonna Avoimet portit-tapahtuma taitaa juhlia jo kymmenettä vuottaan, joten saattaa olla, että ohjelmaankin sitten satsataan tavallista enemmän.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *