Keijut puutarhassa

Miniatyyripuutarha eli keijupuutarha on ollut suunnitelmissani jo kauan. Ruukkukin on ollut katsottuna ja vain odottanut työhön ryhtymistä, mutta tuo normaalikokoinen puutarha on vaatinut sen verran huomiota ja keskittymistä, että keijujen hortonomia on saanut odottaa.

Ihmeellistä, mitä kaikkea kivistä, jäätelötikuista, askartelumassasta ja maalista saa aikaan. Niin, ja tietysti kasveista.

Mutta nyt päätin ryhtyä vihdoin toimeen. Halusin korkean, kerroksellisen puutarhan, ja siksi valitsin  ison ja korkean ruukun. Jotta puutarhaan tulisi tasoja, ruukkua naputeltiin varovasti kyljestä rikki. Se olikin hieman haasteellista, saviruukku kun ei aina lohkea juuri toivotusta kohdasta. Mutta onnistui se kuitenkin!

Salaojitukseksi ja jotta ruukusta ei tulisi valtavan raskas, laitoin pohjalle runsaasti ruukkusoraa sukkahousuihin tungettuna. Sukkahousuniksien määrä on rajaton, hah! Tässä tapauksessa soran pysyminen pussissaan olikin tarpeen, sillä muuten se olisi valunut rikotun reunan yli.

Käytin istutusmultaa, jossa on biohiiltä kosteutta pidättämään. Kasveiksi valitsin vähällä kastelulla toimeen tulevia minimehikasveja ja puutarhan ”isoksi” puuksi pienikokoisen varjoviikunan, sen pullisteleva juuri on hauskan näköinen ja sopii mainiosti satupuutarhaan.

Kasvien mallailussa meni tovi, joidenkin paikkoja sain vaihdella useampaankin kertaan ennen kuin lopputulos oli toivotun kaltainen. Katteina käytin erilaisia koristekiviä, ja keijujen talon rakensin sammaloituneesta puunoksasta. Metsästä löydetystä käävästä tuli oiva katto.

Keijujen koti.

Vaikka puutarha on pääasiassa luonnonmateriaaleista rakennettu, käytin siellä täällä rekvisiitassa askarteluliikkeen uunissa kovetettavaa polymerimassaa. Siitä tulivat talon ovi ja tietenkin keijunuket. Keijujen muotoilu ja maalaaminen olikin ylivoimaisesti aikaa vievin puuha! Siinä oli aikamoinen näpertely, kun en ole kuvataiteellisesti ollenkaan lahjakas, mutta koska kaupoissa oli heikonlaisesti keijuja tarjolla, päädyin kuitenkin valmistamaan ne itse.

Näyttää nukkekodilta puutarhassa, mutta näiden näpertely ei ole mitään lasten leikkiä. Ainakin allekirjoittaneen tekemänä vierähti tunti jos toinenkin.

Keijupuutarhan askartelu on kivaa ja rauhoittavaa, eikä kaiken tarvitse tulla heti valmiiksi. Aikaa viepää hommaa kaikkine näpertämisineen, mutta palkitsevaa. Ja satumaisemassa riittää katseltavaa, kuva muuttuu kun siirtää vähän katselukulmaa. Pikkuisia yksityiskohtia ja uusia ideoita voi sitten lisätä puutarhan siimekseen mielen mukaan ja vaikka vuodenaikojen mukaan.

Keijutyttö on vain viiden sentin mittainen. Näin pientä leninkiä en olekaan vielä koskaan tehnyt.

Jos omalla kasvimaalla on joskus sadossa toivomisen varaa, tässä puutarhassa kasvikset ovat esimerkillisen kauniita.

 

Talon pohjana toimi pikkuinen linnunpönttö, joka oli mielestäni aika heppoinen varsinaiseen tarkoitukseensa. Jätskitikuilla, askartelumassalla ja maalilla siitä tuli oiva koti keijulle.

Tiistain 25.7. Ykkösen Aamu-tv:n Lumpeen kukissa rakentuneen keijupuutarhan rekvisiitan (aidan, talon, vihannekset, kivipolun, eläimet) askartelin ja maalasin itse massasta. Kissa, pyörä, talikko ja lapio löytyivät valmiina. Aamu-tv:n facebook-sivulla pitäisi olla osoite, johon voi mielellään lähettää myös kuvia omista minipuutarhoista. Palautettakin sinne voi laittaa, niin saadaan sitten lisää puutarhaohjelmaa televisioon. 🙂

Sonja

Sonja

Sonja Lumme on laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä sekä puutarhatoimittaja ja -kirjailija. Mukana puutarhahommissa hääräilevät Pehtoori Arne Nylander ja Aino-kissa
Sonja

Latest posts by Sonja (see all)

11 kommenttia

  1. Aivan uskomattoman kaunis keijupuutarha, olet kyllä tälläkin saralla lahjakas! Ihanat keijut!! Tuota miniätyyritarhaa olen haaveillut, mutta aika on hiukan ollut kortilla – ehkä joskus 😀

    Että upposin edellisen postauksen tomaatteihin täysillä, ihana postaus 😀 Sinulla on jo tulossa satoa, meillä on raakileita tulossa hyvinkin – väritystä ei vielä. Hyvin itivät kaikki teiltä meille muuttaneet siemenet, ’Corleonesen’ kasvutapa on mielenkiintoinen ja ’Blushin’ raakileet niin kauniita.

    Vastaa

    1. Kiitos! 😊 Kuten kirjoitin, miniatyyripuutarha on ollut minullakin suunnitelmissa jo toista vuotta, mutta en ole vain saanut aikaiseksi. Mutta oli kyllä mukavaa puuhaa, kun siihen vihdoin ryhtyi! Tutustuin minimaailmaan upotessani myös englantilaisen Anne Ashberryn 1950-luvulla luomiin pikkupuutarhoihin ja kiinalaiseen penjing-puutarhaan, ja niiden maisemia ei voi kuin ihailla.
      Millainen on Corleonesen mielenkiintoinen kasvutapa? Voisin kuvitella, että sen täytyy sietää kuivuutta ja paahdetta (jota Suomesta ei kyllä ole löytynyt tänä kesänä), onhan se Sisilian tomaatti. Olisi kiva nähdä koko kasvista kuva jossain vaiheessa, jos ehdit laittaa s-postiini tai julkaista blogissasi. Itse en ole vielä päässyt kasvattamaan tätä lajiketta.

      Vastaa

    1. Ainakin saavat hyvälle tuulelle joka kerta kun kuistilla kuljen niiden ohi! 🦋😄🌺

      Vastaa

  2. Voi kuinka kiva miniatyyrijuttu…
    Mulla on yksi ränsistynyt pihaversio katkotun puurungon juurella. Olis ehkä aika päivittää se… 😮

    Vastaa

    1. Voi kuinka ihana olisi minipuutarha puun juurella ulkosalla! Ruukut ovat ihania, mutta tehdessä oli koko ajan tunne, että olisi kiva laajentaa polkuja kulkemaan ja kasvillisuutta rönsyilemään. Ehkä minäkin jonain päivänä saan vielä keijukylän pihaan! 😊

      Vastaa

  3. Aivan ihania nämä sinun ideat ja tuotokset. Olet inspiroinut meitä jo toisen kerran aamutv:ssä. Teimme ötökkähotellin lapsenlastemme kanssa samana päivänä kun sattuivat olemaan meillä. Lähetimme myös kuvia ja lasten ja meidän vanhempiemmekin iloksi näimme kuvat myös tv:ssä nimien kera Elsa 5 v ja Joonas 8v. Toinen innoittamasi idea oli tämä pienoipuutarha jota olemme työstäneet (suunnittelu, tarpeiden hankinta ja toteutus) viimeiset pari viikkoa suurella innolla kolmessa polvessa. Edelleen Elsa ja Joonas innolla mukana. Tämä olikin melkoisen vaativa ja suorastaan koukuttavaa kun muotoilimme vahasta kukkia, kasviksia, eläimiä jne. Laitan kuvia valmiista puutarhasta aamutv:n osoitteeseen kun en tiedä miten saisin kuvat sinulle suoraan. Kiitos vielä kerran että olet antanut meille monia ihania yhteisiä hetkiä ja projekteja lastenlastemme kanssa.

    Vastaa

    1. Voi kiitos kauniista sanoistasi! ❤️ Tämä blogin pitäminen on joskus vähän yksinäistä puuhaa, eikä aina ole varma, onko siellä ketään näitä lukemassa. Ja sama juttu tietysti tv-ohjelmien suhteen. Siksi on ihan superhienoa saada palautetta, ja varsinkin tällaista!
      Muistan hienon ötökkähotellinne! Kiva, että olette innostuneet keijupuutarhasta, se on tosiaan vähän sellaista aikaa vievää näpertämistä, mutta aika ihanaa puuhaa kuitenkin. Upeata kuulla, että touhuatte näitä lasten kanssa, nämä ovat tärkeitä juttuja joista jää muistoja.
      Kiitos itsellenne yhteisten hetkienne jakamisesta! Laitan Sinulle tulemaan osoitteen, johon voit lähettää kuvia suoraan minulle. Lumpeen kukat on nyt loppunut Ylellä, joten voi olla, että en sitä kautta kuvia saa.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *