Hyvää uutta vuotta!

Talvinen yrtti-iiso

”Joulu loppuu vaikkei kenkään sois…” Lapsena mietin ankarasti noita laulun sanoja: miten on mahdollista, että kenkä soisi, ja miten se liittyy jouluun? Noloa. Onneksi tuli vuosia lisää, ja suomen kielenkin monimuotoisuus siinä samalla avautui.

Jouluaattona olin muutaman tunnin vapaaehtoisena laulamassa joululauluja hoivakodissa muutamalla osastolla. Vähän erilainen tapa viettää aattoa, ja sen takia joulupöytä ei illalla ollut ehkä niin viimeisen päälle laitettu kuin yleensä. Mutta mieli oli kyllä kiitollinen ja hyvä, kun sai vihdoin istuutua rakkaittensa kanssa pöytään kynttilöiden loisteessa. Päivän hyvä työ ja silleen.

Omenapuun oksat 1

Toinen hyvä työ tuli tehdyksi ihan vahingossa. Tai olikohan se edes hyvä? Myöhään syksyllä pehtoori kaatoi pihalta vanhan omenapuun. Runko laitettiin paloiksi, mutta oksat jäivät niille sijoilleen odottamaan silppuamista savustuspuruksi, Omenapuusta tulee erinomainen savustuspuru, joka antaa pehmeän, makeahkon savun maun. Vanhan vuoden viimeisenä päivänä vilkaisin ikkunasta ulos, ja näin pihan perällä maassa aavemaisen näyn, kuin kasan valkeita luita. Omenapuun oksathan ne siellä, mutta citykanit ja kollegansa olivat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen! Oksista oli jyrsitty kuori siististi ja tarkkaan kuin koneella joka paikasta, minne nököhampaat olivat yltäneet. Vastalahjaksi oli sitten jätetty hervoton kasa papanoita oksien ympärille.

Omenapuun oksat 2

Täytyy sanoa, että tunnelma on ristiriitainen. Olenko nyt huomaamattani ruokkinut kaneja niin, että ne jättävät muut kasvit rauhaan, vai olenko vain saanut ne kiinnostumaan puutarhastamme entistä enemmän? Ja mitä sitten, kun oksista loppuu jyrsittävä kuori? Mitä sitten syödään?

Omenapuulla savustettu lohi. Nam!

Omenapuulla savustettu lohi. Nam!

Täytyy toivoa vähälumista talvea, se kuulemma hillitsee kani-invaasiota. Toisaalta puutarhalle lumeton maa ja nyt ennustettu paukkuva pakkanen ovat kova koettelemus. Toistaiseksi on vielä säästytty hangilta, mutta meteorologit ovat lupailleet lumitöitä tänne eteläänkin.

Hyvää alkanutta vuotta, olkoon se satoisa, menestyksekäs ja vähäkaniininen meille kaikille!

Amaryllis

4 kommenttia

  1. Kiva kun löysin blogisi Sonja. Kauniita kuvia, hyvää asiaa. Toivotus vähäkaniinisesta talvesta on hyvä ja voin yhtyä siihen täysin sydämin. Viime talvena jänikset söivät ainoan omenapuumme! Se harmitti, ja ihan oma vikahan se oli, kun en ollut huomannut että jänikset pääsivät omenapuuhun käsiksi verkon ylitse, kun lunta oli niin paljon. Toivotaan, että tästä tulee hyvä puutarhavuosi.

    Vastaa

    1. Hei Anneli! Juuri vilkaisin pihamaalle, ja mikäs siellä kaartoi portiltamme pihalle?! No, vemmelsäären serkkupoika tietysti. Täällä pääkaupunkiseudulla villiintyneet kanit ovat lisääntyneet riesaksi asti. Vaikka eläinrakas olenkin, liika on liikaa. Ja lumi täytyy tosiaan tampata matalaksi verkotettujen puiden ja pensaiden ympäriltä, sen opin kantapään kautta muutama talvi sitten. Ne roikaleet kun käyttävät hankia hyväkseen!

      Vastaa

  2. Tie tänne löytyi sattumalta! Mukavaa alkavaa vuotta! Meillä ei citykaneja olekaan, ihan tavallisia rusakoita ja kauriinta vain. Kaikki mahdollinen on suojattu paitsi metsäkärhöt, se on onneksi se viimeinen herkku jos muuta ei ole syötäväksi!

    Ihana tuo kerrottu amaryllys!

    Vastaa

    1. Hei Saila! Kiva kun löysit tänne. Meillä on onneksi säästytty kauriiden höykkäyksiltä, kaikki muu onkin sitten koettu. 😉
      Hyvää alkanutta vuotta!

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *