Etana, etana, näytä sarves

Kuunlilja Alba

Näin keskikesällä on korkea aika luoda katsaus kuluvaan suveen ja puutarhan asukkien elämään sen keskellä.

Kesän keskeisin puheenaihe on ollut tietysti sade. Tuntuu siltä, että täysin sateettomat päivät ovat olleet laskettavissa yhden käden sormilla, ja pahoin pelkään, että tuo tunne on täysin oikea. Ainakin meidän mäellämme on satanut lähes joka päivä lukuunottamatta niitä kolmea hellepäivää. Hyvä juttu on se, että kaikki kasvaa rehottaa ilman vesijohtovettä, mutta eikö nyt tosiaankaan voisi olla edes yhtä ihan kuivaa päivää?

Kotilo

Kotilot pitävät kosteasta, ja niitä onkin saanut vahdata silmä kovana. Ainoaksi toimivaksi keinoksi niiden kanssa olen havainnut rautafosfaatin. Mainostaa ei saisi, mutta menköön tiedotuksen piikkiin: aineen kauppanimike on Ferramol. Noita sininisiä pikku jyväsiä kun sirottelee oikeisiin paikkoihin kotiloiden syötäväksi  aikaisin keväällä ja pari kertaa kesällä, pääsee aika mukavasti ainakin  harventamaan kantaa. Niksi on riittävässä määrässä rautafosfaattia ja riittävän monessa toistossa, sillä saadaan uudet sukupolvet kiikkiin. Rautafosfaatti on tuhoisaa kotiloille, ja ne painuvat maan alle kuolemaan.

Siili on uupunut päivän aherruksesta

Siili on uupunut päivän aherruksesta

Parasta aineessa on tietysti se, että se on vaaratonta linnuille, kissoille ja siileille, eikä puutarhamaakaan kärsi sinisten jyvästen levittelystä. Kasvimaallakin sitä voi käyttää huoletta. Sade ei onneksi haittaa syötin toimintaa, kotilot syövät yhtä mielellään kastuneita rakeita. Ainakin olen saanut kuunliljani ja nauhukseni pelastetuksi näillä keinoin. Mutta älkää ostako niitä puolen kilon rasioita, ne maksavat mansikoita! Kymmenen kilon säkki on suhteessa paljon edullisempi, ja jos rakeita jää tänä kesänä yli, ne voi käyttää seuraavana keväänä.

Puutarhassa saattaa toki möngertää muitakin särvipäitä. Viime viikolla törmäsi ensimmäistä kertaa elämässäni ukkoetanaan. Ja nyt varoitus: silmät kiinni, jos todella iso etana inhottaa!

Ukkoetana on nimensä veroinen jötikkä

Ukkoetana on nimensä veroinen jötikkä

Tätä veijaria ei saa sekoittaa siihen pahamaineiseen espanjansiruetanaan, sillä tämä on puutarhalle vaaraton otus. Ukkoetana viihtyy metsissä lahoa puuta ja sieniä syöden, ja on aika harvinainen vieras puutarhassa. Lienee varmaan eksynyt puutarhan puolelle aidan takaisesta metsiköstä. Aikamoinen jötkäle se oli, pituutta varmaan vajaat 20 cm, eli ihan nuoresta otuksesta ei ollut kyse. Ukko laskettiin takaisin metsään jatkamaan taivaltaan, toivottavasti elelee siellä vielä pitkään.

Yksi vinkki kotiloista vielä: taimivaihtoa tehdessänne ravistelkaa multa pois ja vaikka huuhtokaa juuristo ennen istutusta. Näin estyy mahdollisten etananmunien leviäminen omaan puutarhaan.

Etanan munia

Tiistaiaamun kesäpuutarhurin hommassa huomenna aion puhua mm. kotilotorjunnasta, perennojen jakamisesta, lannoituksesta ja luonnonmukaisesta tuholaistorjunnasta. Käytännön konkreettisia puutarhapuuhia siis. Taidan olla itse aika käytännönläheinen, ehkä siinä mielessä vähän tylsäkin, mutta onneksi meitä vihervillejä on monta sorttia. Mukaan mahtuu niin ruusuportin kasvattajaa kuin hyötykasvihurahtaneita. Mutta siis niitä käytännön vinkkejä ja mm. nokkosveden tekoa sitten tiistaiaamuna Ylen Ykköseltä klo 8.45.

[soliloquy id=”294″]

Sonja

Sonja

Sonja Lumme on laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä sekä puutarhatoimittaja ja -kirjailija. Mukana puutarhahommissa hääräilevät Pehtoori Arne Nylander ja Aino-kissa
Sonja

Latest posts by Sonja (see all)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *