Kirjoittanut: Sonja

Sonja Lumme on laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä sekä puutarhatoimittaja ja -kirjailija. Mukana puutarhahommissa hääräilevät Pehtoori Arne Nylander ja Aino-kissa

Nostalgiaa

Mikä on sen nostalgisempaa kuin paluu lapsuutensa kotikaupunkiin? Lapsuusmaisemissaan edelleen aikuisenakin asustavat eivät samalla tavalla sitä muisteluretkeä voi tehdä, mutta meitä muualle muuttaneita on kuitenkin myös iso joukko, ja meille vierailu vuosikymmenien takaisiin kotimaisemiin tuo monenlaisia tunteita.

Tämä tuli mieleen, kun kävin sunnuntaina synnyinkaupungissani Kristiinankaupungissa. Pieni, unelias rannikkokaupunki herää eloon kesätapahtumien ajaksi, ja viime viikonvaihteessa siellä järjestettiin Avoimet portit-tapahtuma. Kristiinankaupungille ovat ominaisia idylliset, portein suljetut pikkukaupunkipihat, ja yhtenä viikonloppuna ne avataan kaikelle kansalle. Kirppiksiä, pihakahviloita, musisointia ja tapahtumaa riittää pienessä kaupungissa koko lauantain ja sunnuntain ajalle.

Puutarhat liittyvät tietysti olennaisesti pihoihin, ja kävinkin Kristiinankaupungissa juuri puutarha-asioissa. Sunnuntain aikana rakensimme Pehtoorin kanssa työnäytöksenä yrttiympyrän, pidin luennon satavuotiaan Suomen puutarhahistoriasta ja järjestimme hyönteishotelli-workshopin, jossa sai tulla rakentamaan oman keinopesän pihan hyönteisille.

Lapset ja aikuiset rakentamassa pörriäisille pesiä. Samalla on hyvä tilaisuus kertoa hieman luonnon monimuotoisuudesta ja hyönteisten tarpeellisuudesta.

Päivä oli siis tosi kiireinen, eikä nostalgiatrippailulle juuri aikaa jäänyt. Pikkukaupungissa tosin ehtii katsella myös lapsuutensa maisemia vaikka ei erityisesti sitä lähtisi tekemäänkään, kaikki tutut paikat ovat melkein reitin varrella joka tapauksessa. Koulutien varsi ei pikkukaupungissa ole juurikaan muuttunut, rippikirkko on edelleen paikallaan ja Pitkänsillan kivinen silhuetti tuo aina mieleen ne talviaamut, jolloin vastatuulessa puskettiin läpi viiman ja tuiskun yläasteelle. Silloin ei koulukyyti kuljettanut sitä kolmen kilometrin matkaa.

´Magic Mountain´-basilika menossa yrttiympyrään.

Vähän katkeransuloinenkin paluu lapsuusmaisemiin aina on, kaikki muistot eivät voi olla pelkkää päivänpaistetta ja poutapilveä. Entistä kotitaloani en ole käynyt katsomassa vanhempieni poismenon jälkeen, se nostattaa tunteita vieläkin, 13 vuoden jälkeen.

Mutta kauniita puutarhoja, puutalokaupungin idylliä ja merellistä tunnelmaa kelpaa aina ihastella! Kaupungissa asuessaan kapeita kujia, puutalojen vinoja nurkkia ja ruutuikkunoita ei osannut nähdä mitenkään ihmeellisinä, mutta nyt niiden viehätyksen huomaa ihan uusin silmin.

Suomi 100 näkyy vähän joka paikassa tänä vuonna, ja hyvä niin.

 

Tiistaina 20.6. aamulla on taas vuorossa Ylen Aamu-tv:ssä ’Lumpeen kukat’ klo 8.45. Säätiedotus lupaa sadetta, joten sisällä studiossa ollaan. Se ei kyllä haittaa yhtään, sillä aiheena ovat juhannusviikon kunniaksi yrtit, ja ne kulkevat mukana ruukuissa. Yritän ehtiä tekemään marketin yrtistä istutuksen ja ehkä pistokkaankin, ja joka tapauksessa käsitellään uusia ja kiinnostavia yrttejä. Aamulla siis tv:n ääreen, ja on se lähetys nähtävissä sitten Yle Areenassakin.

Kielot kukassa ja karhut laukalla

Ihana, valkosipulin makuinen karhunlaukka kukkii kuin heikkopäinen kasvihuoneen seinustalla.

 

Melkein samanlaiset lehdet ovat kieloilla, jotka nekin availevat tuoksuvia kellojaan. Laukkojen vieressä herkistelee vaaleanpunainen versio, se on Vakka-Taimen aarteita.

Mahtava tuoksujen sinfonia tässä penkissä, valkosipulia ja kielontuoksua, heh. Ihanaa aikaa!

Tiistaina 13.6. Ylen Aamu-tv:ssä ’Lumpeen kukat’ klo 8.45, aiheena on kesäkukkien valinta ja hoito.

Se on sitten kesä

Kyllä vanha kansa vissiin tietää! Kesä tuli Kustaan päivänä 6.6., ja sehän on se päivä, jonka jälkeen perimätiedon mukaan halloja ei enää ole. Ulkotomaatit pääsivät pihalle, en muista milloin niitä olisin vasta tällä päivämäärällä istutellut. Vaan aikaisemmin ei kertakaikkiaan uskaltanut. Mutta nyt kukkivat omenapuut valtoimenaan ja voikukkien keltaiset auringot täplittävät nurmikkojen vihreyttä, ja sehän on kesän merkki!

Kustaan päivänä alkoi myös Ylen Aamu-tv:ssä oma joka tiistai esitettävä puutarhaosioni Lumpeen kukat. Ei siis Lumpeenkukka, niin kuin erheellisesti tiedotin, keksivät Ylellä nimen, joten en ollut ihan varmaksi siitä selvillä. Osuus alkaa varttia ennen aamuyhdeksän uutisia, ja ensimmäisen aiheena olivat tomaatit. Ensi viikolla kerron kesäkukista, ja juhannusviikolla käsittelyyn pääsevät tietysti yrtit, eivät kuitenkaan tyynyn alla vaan puutarhassa.

Suorassa lähetyksessä on aina oma tunnelmansa, ja kun en koskaan puhuessani papereita käytä, saattaa juttu rönsyillä välillä kuin puutarha ikään. Toimittajalle ohjaamosta tietysti kerrotaan käytettävissä olevat minuutit korvanappiin, mutta minä vain yritän aihetta käsitellessäni arvioida, miten pitkään on aikaa jäljellä. Vartti tuntuu ajatuksena lyhyeltä, mutta kyllä siihen yllättävän paljon juttua tarvitaan ja mahtuu, kun se on koko ajan puhetta eikä välillä näytetä musiikin säestämiä maisemakuvia. Niitähän nauhoitetuissa puutarhaohjelmissa taas on paljon. Kaupallisen eli mainoskanavan puolen tunnin ohjelman nettokesto ilman mainoksia on noin 22 minuuttia, joten Lumpeen kukat on jo kaksi kolmasosaa siitä.

Paljon kysellään, onko tulossa uutta puutarhaohjelmaa. Eipä suomalaisia puutarhaohjelmia nykyään juuri ole, ja siihen on oikeastaan vain yksi syy: tv-kanavat ja mainostajat haluavat tehdä ohjelmia nuorille. Puutarhaohjelmia pidetään ”profiililtaan” liian vanhoina. Ei auta, vaikka kuinka kertoo puutarhanhoidon kiinnostavan myös nuorempia tai keski-ikäisten olevan hyvää ja mainostajia kiinnostavaa kuluttajaryhmää. Aikoinaan tv-tuottajille on tehty joku kummallinen aivopesu, jonka perusteella ainoa kiinnostava katsojakunta ovat 18-28-vuotiaat, ja ohjelmat suunnitellaan heille. Se on siis syy, miksi meillä on ainoina vaihtoehtoina TIS tai Posse. Tai siis ei onneksi ole, kun on siirtynyt kokonaan kaapelikanaville niin kuin me. Suomen kanavilta meillä katsotaan vain ajankohtaiset ja uutisohjelmat.

Pitäisi siis ryhtyä kapinaan, ja vaatia televisioon puutarhaohjelmia painokkaasti ja jatkuvasti. Sillä tavalla ne asioista päättävät ehkä saataisiin ymmärtämään, että istutuskauhan varressa on aktiivinen, runsas ja eläväinen joukko potentiaalisia kuluttajia. Ruotsalaiset ja englantilaiset ohjelmat ovat toki ihania ja isolla rahalla tehtyjä, mutta niiden ohjeet eivät aina päde meillä. Mutta ennen kuin kokonaisia puutarhaohjelmia taas jonain päivänä Suomessa tehdään, lupaan tehdä Lumpeen kukkia täysipainoisesti ja intohimolla koko kesän. Nyt on muuten myös hyvä tilaisuus ehdottaa kiinnostavia aiheita ja aihealueita ohjelmassa käsiteltäväksi!

Istutusurakka

Rakkaat lukijat! Blogin kävijämäärä yllätti kiireisen mullantonkijan, ja siitä johtuen sivustolle ei päässyt toukokuun viimeisinä hetkinä. Pahoittelut siitä! Nyt kaiken pitäisi taas toimia normaaliin tapaan.

Kasvihuone on pesty ja huollettu, kastelujärjestelmä kytketty ja luukunavaajat paikallaan. Kasvari odottelee puhtoisena taimia. Kasvualusta vaihdettiin viime vuonna, joten nyt sitä ei tehdä, lisätään vain vähän uutta multaa päälle ja istutuskuoppiin.

´Bajaja´ ja taustalla pari muuta lajiketta.

Etualalla kirjavalehtinen ´Faelans First Snow´.

Kasvihuoneesta häädön saaneet viinit lykkäävät paljuissaan lehtiä. Täytyy tunnustaa, että ehkä jossain syvällä sielussani toivoin, että ne eivät siirrosta selviäisi. Ovat nimittäin sen verran isoja, että niille voi olla vaikea löytää sopiva paikka, mutta kai se on sitten etsittävä. Sitkeä yritys täytyy palkita.

Viini ei ollut siirrrosta moksiskaan.

Operaatio tomaattien istutus on jokakeväinen urakka, josta ei ihan tunnissa selviä. Olisin toivonut saavani taimet lopulliselle paikalleen jo aikaisemmin, mutta kevät on ollut niin kylmä, etten ole aikaisemmin uskaltanut niitä istuttaa. Toisaalta, tänään satoi rakeita ja mittari näyttää kuutta plusastetta, joten ei tässä nyt kiirettäkään ole ollut.

Kesän lämpimiä säitä odotellessa…

Kasvihuoneeseen mahtuu noin 50-60 runkotomaatin tainta (nyt kun viinit ovat poissa tilaa viemästä), ja muutama kymmenen pensasta menee ulos ja ruukkuihin. Helppoahan se olisi, jos vain kaivaisi kuopan ja istuttaisi, mutta operaatioon kuuluu tietysti myös tuentanarujen kiinnittäminen, nimiliuskojen kirjoittaminen ja kiinnittäminen, varastolannoituksen teko ja kauhein kaikista: valinta.

Niin kuin ei olisi ollut jo tarpeeksi vaikea valita kylvövaiheessa lajikkeita. Nyt joutuu taas miettimään, mitkä näistä pääsevät kasvihuoneen lämpöön ja mitkä joutuvat ulos suomalaisen suven armoille. Jälleen täytyy kerrata kaikkien lajikkeiden ominaisuudet ja korkeudet. Ja koska haluan katsella kaunista satoa, täytyy lajikkeet sijoitella niin, että vierekkäisissä taimissa on sitten loppukesästä erivärisiä ja -muotoisia hedelmiä. Vaan onhan tämä ihan oma valinta. 🙂

Istutin alkuviikosta Keski-Suomessa asuvan ystävän kasvihuoneeseen 24 tomaatintainta. Pakkanen oli yllättänyt yöllä, ja kaikki paleltuivat. Eipä olisi uskonut enää kesäkuussa moista tapahtuvan, mutta nyt ei auta kuin istuttaa uudet taimet. Kerrankin voi olla iloinen, että on ylimääräisiä.

Tiistaina 6.6. klo 8.45 alkaa Ylen Aamu-tv:ssä puutarhaohjelmani, joka jatkuu koko kesän ajan joka tiistaiaamu. Hauskan nimenkin ovat ohjelmalle keksineet: Lumpeenkukka. Ensimmäisen jakson aiheena on, kuinkas ollakaan – tomaatti!

Kukkivat puut

 

On se aina niin häkellyttävä tämä uuden kasvun ihme! Muutama lämmin päivä riitti herättämään luonnon. Viileää riitti niin pitkään, että kasvit ovat ilmeisesti oikein odotelleet aurinkoa ja lämpöä, ja nyt ne purskauttavat kaikki yhtäaikaa koko elinvoimansa ihailtavaksi.

Luumupuut kukkivat valkoisenaan, ja päärynä Pepi aloittelee samaan aikaan. Pepin piti olla kääpiöivää sorttia, mutta ilmeisesti kukaan ei kertonut sitä sille.

Päärynä Pepi aloittelee kukintaansa.

Omenapuut tulevat kukkaan vähän myöhemmin, mutta nupulla ovat nekin. Onneksi on niin lämmin, että pölyttäjätkin ovat liikkeellä. Hassua, tuntuu että vain viikko sitten katseltiin pieniä hiirenkorvia, ja nyt on täysi kesä.

Olin viime viikonlopun asiantuntijavieraana ja messuemäntänä Haapajärven Puutarha, Piha ja Vapaa-ajan messuilla jo kolmatta kertaa. Sympaattiset ja mukavat messut, ja ihania ihmisiä niin järjestäjinä, näytteilleasettajina kuin vierailemassa messuilla. Pohjoisempana sen huomaa selvästi, miten vaikea Suomessa on antaa yhteneväisiä viljelyohjeita: siellä ei vielä ollut hiirenkorvaakaan näkyvissä, ja Oulussa oli merenlahti jäässä. Mutta eiköhän se kesä sinnekin nyt tule, ja minkä pohjoisemmassa häviävät kesän pituudessa, sen ottavat kiinni päivän mitassa!

Mullalla on väliä

Kaupan multahyllyjen välissä tuntuu välillä pää sekoavan. Erilaisia pusseja erilaisiin tarkoituksiin on vaikka kuinka, ja väkisinkin alkaa miettiä, onko sillä nyt niin väliä missä kasvinsa kasvattaa. Multa kuin multa.

Mutta sepä ei olekaan ihan niin. Pussien sisältö saattaa olla hyvinkin erityyppistä ja laatu vaihtelee paljonkin. Minä en tarvitse puutarhani multaan lisää hiekkaa, niinpä jätän suosiolla yhden tietyn valmistajan pussit kauppaan, niiden sisältö kun ovat aika hiekkapitoista. Suosin luonnonmukaista, joten jotkut mullat jäävät pois, kun eivät sitä vaatimusta täytä.

Sitten ovat vielä erikoismullat, joita on tullut markkinoille meidän harrastajien iloksi. Viime keväänä oli aika vaihtaa kasvihuoneen multa. Kokeilija kun olen, laitoin yhteen osaan kasvuallasta uutta Biolanin Istutusmultaa, joka sisältää biohiiltä ja mykorritsaa. Biohiili sitoo itseensä vettä ja luovuttaa sitä hitaasti kasvien käyttöön estäen myös mullan tiivistymistä. Ilmavassa mullassa kasvi juurtuu paremmin ja nopeammin. Mykorritsa eli sienijuuri taas tehostaa kasvin ravinteiden- ja vedenottoa,  lisää vastustuskykyä ja suojaa näin taudeilta.

Olin vähän epäileväinen enkä suoraan sanoen odottanut näkeväni mitään näkyvää eroa taimissa.

Siksi yllätyinkin, kun kesäkuun puolenvälin jälkeen tomaattien ollessa noin metrin mittaisia ero oli selvä. Istutusmullassa kasvavat taimit olivat noin 15-20 cm korkeampia kuin ympärillä kasvavat, tavalliseen turvemultaan istutetut kaverinsa! Samoja lajikkeitakin niissä oli, joten ero ei voi johtua lajikkeiden eroista.

Vasemmanpuoleinen tomaatti kasvaa istutusmullassa, oikeanpuoleinen tavallisessa.

Ilmeisesti mullan hiili ja mykorritsa saivat aikaan sen, että tomaatit juurtuivat nopeammin ja saivat siksi etumatkaa kasvuun. Ja sehän on tervetullutta meidän lyhyehkössä kasvukaudessamme. Tänä vuonna aion vuorata jokaisen istutuskuopan reilulla kerroksella Istutusmultaa, saas nähdä onko vaikutus sama. Tulevaisuudessa mullissa ja lannoitehyllyillä tullaan varmaan näkemään yhä enemmän kasvua parantavia ja kasveja suojelevia luonnonmukaisia apuaineita.

Tässä kuvassa eron näkee vielä selvemmin.

Mullalla siis on kuin onkin väliä. Kunnollista multaa saa joskus edullisesti useamman säkin tarjouksessa, mutta kyllä laadusta kannattaa maksaakin. Millaisia multakokemuksia teillä on ollut?

Köynnöspinaatti kasvussa

Tuskastuttavan hitaasti etenee kevät, mutta eteneepä kuitenkin. Kasvimaalla köynnöspinaatti nousi jo muutama viikko sitten, mutta eipä kovasti venytä vartta näillä lämpötiloilla. Viime vuonna kylvääntyneitä, yhden kesän ja talven vanhoja siementaimia löytyy taas sieltä täältä emokasvien ympäriltä, täytyy nostella ne ruukkuihin, kun eivät vielä ole lähteneet köynnöstelemään.

Köynnöspinaatin versot ovat jo näin pitkällä tässä emokasvissa.

Köynnöspinaatti (Hablitzia tamnoides) on korkeaksi ja tuuheaksi kasvava monivuotinen syötävä köynnös, josta olen kirjoittanut aikaisemminkin täällä ja täällä. Koska lisäys on vähän haasteellista, kasvi on meillä aika harvinainen. Nimestään huolimatta se ei ole pinaatti vaan enemmänkin revonhäntiin kuuluva, mutta sitä käytetään samaan tapaan kuin pinaattia.

Itsestään kylväytynyt köynnöspinaatti on talvehtinut viereisen laatikon nurkassa, ja nyt sillä alkaa siis toinen kesä.

Viime keväänä yksi siemen oli itänyt viereisessä valkosipulipenkissä, jossa tietysti oli valkosipulien tarpeiden mukainen vahva lannoitus. En raaskinut ottaa käenpoikaa poiskaan, kun se oli varkain päässyt siihen kasvamaan, mutta sen kasvuvauhti oli aivan järkyttävä! Se teki heti ensimmäisenä vuotenaan monen metrin versot ja vielä kukkikin. Olin ihan varma, että tuo lannoituksen määrä ja sen mukanaan tuoma hillitön kasvu aiheuttaisi sen, että kasvi ei talvehdi. Vaan mitä vielä! Sieltä se on noussut tänä keväänä isona ja rehevänä.

Tällaiseksi pehkoksi kasvoi karkulainen jo ensimmäisenä kesänään. Nyt se saa siirron, ja ympärille nousseet valkosipuliversot (miten lienevät jääneetkään penkkiin) istutetaan uudestaan.

Koska kasvi ei ole meillä kovin yleinen, köynnöspinaatin lannoitus on ollut aina vähän arvoitus. Itsekään en ole uskaltanut juuri tehdä kokeiluja vaan pysynyt hyvin maltillisissa ravinnemäärissä,  kun sen talvehtiminen parina ensimmäisenä vuotena on yleensä vähän herrassaan. Mutta näyttäisi siis siltä, että muheva multa ja reilu lannoitus olisikin köynnöspinaatille hyväksi. Taidanpa tehdä nyt nostamillani taimilla vähän ravinnekokeilua.

Tältä se näytti nostettuna! Juuret hieman katkeilivat tuossa rytäkässä, ne kun ovat puolimetriset ja ylikin. Köynnöspinaattia ei voi jakaa, vaan ainakin emokasvi kuolee siinä puuhassa.

Reilun lannoituksen puolesta puhuisi kyllä tietysti myös kasvin luontainen kasvutapa. Köynnöspinaatti on rehevä ja lehtevä kasvi, ja syksyn tullen lehtimassa putoaa köynnöksen juurille. Siinä maatuessaan se varmasti myös lannoittaa kasvia reilusti.

Viime syksynä varisseet siemenet ovat jo osin itäneet pinaattien alla, siemenet siis itävät keväällä reilusti myöhemmin kuin emokasvit lähtevät kasvuun.

Tänä keväänä itäneet viime syksyn siemenet.

Tomaatintaimet ovat huvittavia, kun eri lajikkeilla on niin erilainen ulkomuoto. Ja kasvuvauhtikin! Samana päivänä samaan multaan kylvetyt saattavat olla ihan eri korkuisia. Erilaiset ja eriväriset lehdet erottuvat näin taimivaiheessa hyvin.

´Blush´ ja ´Citrina´, kovin erinäköiset lehdiltään.

Pensastomaatit ´Siniy´ ja ´Maglia Rosa´. Jälkimmäinen on ´Blushin´ vanhemmista toinen, minkä voi huomata lehden muodosta. Toista vanhempaa ei tietenkään ole paljastettu…

Samana päivänä kylvetyt ´Bajajan´ taimet ovat varttuneet kovin eri tahtiin. ´Bajaja´ tulee isossa ruukussa kookkaakksi patiotomaatiksi, ja kasvaa pienemmässä hillitymmin. Sen kirsikkatomaatit ovat ihania kypsennettyinä.

Onneksi kylvin tomskut vasta maaliskuun lopulla, näin kylmänä keväänä olisin tämän taimimäärän kanssa helisemässä, jos taimet olisivat nyt isompia. Kasvihuoneeseen on nyt kuitenkin rakennettu pienempi huone eli kuplamuoviviritys ja taimet pääsevät/joutuvat sinne, vaikka tulisi rakeita ja pakkasöitä. Pikkuisten on aika lentää pesästä.

Kelta-ansa pyydystää tehokkaasti harsosääskiä.

Olen muuten Espoon Entressen kirjastossa kertomassa tomaattikasvatuksesta ja kasvihuoneasioista tiistaina 16.5. klo 18.00, tervetuloa sinne. Otan noita erilaisia taimiakin mukaan näytille. 🙂 Tilaisuus on maksuton.

Osa tämän kevään kasvateista.

Terapian tarpeessa

Tämän hyytävän sään, räntäsateiden ja raekuurojen jatkuessa aina vaan ainakin minä alan olla terapian tarpeessa. Nimittäin lämpö-, kesä- ja väriterapian. Ihan pakko kaivaa viime vuoden kesäisiä kuvia esiin, että edes jonkunlainen usko ilmojen lämpenemiseen ja tuleviin kesäpäiviin säilyisi!

Suosittelen kaikille muillekin tässä vaiheessa lohduksi menneiden muistelua, se antaa uskoa. Jos ei nyt vielä huomiseen,niin ainakin tulevaan. Kyllä se lämpö ja kesä sieltä tulee aikanaan.

Lauantaina ja sunnuntaina olen Kokkolan Erä- ja puutarhamessuilla kertomassa yrteistä ja kesäkukista. Siellä taitaa olla vielä hieman lunta maassa ja vappuaatoksi eli sunnuntaiksi sinne on luvattu räntäsadetta. Mutta siinäpä onkin oiva syy lähteä messuille haistemaan mullantuoksua ja katselemaan kukkasia!

Näillä kuvilla ja tunnelmilla ainakin minä pääsen pahimman yli. Rusinaista simaa ja hauskaa vappua kaikille!

Kuu kiurunkannuksesta kesään

Varsinkin näin hitaasti etenevänä ja viileänä keväänä tulee kytänneeksi silmä kovana jokaista merkkiä päivien lämpenemisestä. Jokaista uutta kukkijaa on tervehditty ilolla, niin myös yhtä lemppariani, vaatimatonta pystykiurunkannusta. Kun ensimmäinen kiurunkannus avautuu, olen joka kevät yhtä lääpälläni sen minikokoista hyasinttia muistuttavien kukintojen edessä, ja rähmälläni nurmikolla ihailemassa pikkuisia kukkaterttuja ihan läheltä. Pystykiurunkannus kukkii vain lyhyen tovin, mutta sen  muodostama sininen matto yhdessä scillojen kanssa on niin kaunis!

Taimien kouliminen on sitten tavattoman mukavaa puuhaa! Aina siihen ryhtyminen on näin peruslaiskalle vähän työlästä, mutta kun kerran alkuun pääsee, se on hyvin rentouttavaa ja samalla pää tyhjenee turhista murheista.

Tomerina lehtiään ojentelevien taimien ruukuttaminen uudestaan, valkoisten juurien hipelöinti ja valmiiden ruukkujen latominen kasvatustarjottimelle antaa suurta tyydytystä. Kunnes sitten tajuaa, ettei saa kaikkia ruukkuja millään mahtumaan ikkunanlaudoille, pöydille ja kasvatushyllyyn. Ilmatkin ovat niin kylmät, että lämmittämätön kuisti on vielä öisin aika viileä taimille. Tosin se taitaa olla ainoa vaihtoehto tässä tilanpuutteessa, joten patteri vain yöksi päälle.

Huhtikuun lisääntynyt luonnonvalo on tanakoittanut taimia nopeasti, vaikka tietysti keinovalotkin ovat olleet välttämättömät. Maaliskuun loppupuolella kylvetyt tomaatit ovat kirineet kolme viikkoa aikaisemmin kylvetyt kiinni, niin siinä aina käy. Maaliskuun alussa kun valoa on vielä niukasti, mutta nyt on jo toinen meininki.

Kääpiösamettikukat itivät lämpömaton päällä parissa päivässä, mutta niiden kouliminen on kyllä aika hermoja kysyvää puuhaa! Pikkuruiset taimet katkeilevat helposti, ja yleensä onkin varminta odottaa, että kokoa on tullut vähän enemmän. Olen ennenkin miettinyt, miksi kääpiösamettikukkia ei saa valmiina taimina, sillä minä ostaisin heti. Mutta todennäköisesti juuri nuo herkästi katkeilevat versot tekevät siitä aika hankalan taimistotuotteen.

Vapuksi on luvattu lämpimämpää, saas nähdä. Odottelen, että lämpenisi sen verran, että saisin viriteltyä kasvariin sisälle pienemmän suojan ja taimet sinne oleilemaan, sillä siitä ne tykkäävät!

Kotiviinille kyytiä

Jo viime kesänä päätin, että kasvihuoneeseen täytyy saada enemmän tilaa tomaateille. Onhan sitä tietysti kohtalaisen mukavasti jo nytkin, mutta aina se kuitenkin loppuu kesken. Koska isompaa huonetta tai toista kasvaria ei kaupunkitontille voi ajatella, täytyy tilankäyttöä järkevöittää tässä jo olemassa olevassa.

´Zilga´

Päätin siis kirvelevin mielin antaa kenkää viineille. Kolmisen vuotta sitten heivasin kasvarista pihalle ’Zilgan’, joka kasvoi siellä ihan hillittömästi ja valtasi koko ajan isompaa aluetta leikkauksista huolimatta. Nyt se tuottaa satoa ja kukoistaa siirrettynä talon eteläseinustalle.

Jotenkin ajattelin, että aito viini arempana olisi hillitympi, ja laitoin kasvariin Zilgan tilalle jalompaa lajia. ’Bianca’ siellä jo oli, ja nyt istutin vielä  ’Muscat Bleun’. Viiniköynnösten myyjä vakuutti niiden olevan hyvänmakuisia ja makoisia naposteltavaksi sellaisenaan.

´Bianca´

Mutta ei ja ei. Ei ollut sen hillitympi, ja makukin on ehkä sittenkin parempi viiniin. Varsinkin ’Bianca’ on kasvanut kasvihuoneessa hillittömiin mittasuhteisiin, ja satoisakin se kyllä on. Vihreät pienehköt rypäleet eivät ainakaan minun suussani ole oikein tuoreina maistuneet. Ja kun kotiviiniä en valmista, rypäleet ovat yleensä jääneet käyttämättä. ’Muscat Blue’ ei ole oikein koskaan päässyt kunnon kasvuun, on vain kituuttanut ja tuottanut muutaman onnettoman rypäleen.

Joten nyt päätimme Pehtoorin kanssa antaa viineille kyytiä. ’Bianca’ harasi vastaan paksuilla juurillaan, jotka oli sitten vain yksinkertaisesti poikkaistava, niin kauaksi ne luikersivat kasvarin ulkopuolellekin. Kasvihuoneen alla on kallio, joten juuret ovat hakeutuneet sen myötäisesti metrien päähän. Pientä väkivaltaa käyttäen köynnös kuitenkin irrotettiin paikaltaan ja laitettiin reilusti leikattuna isoon saaviin. Saapa nähdä, toipuuko.

’Muscat Blue’ nousi mullasta melkein nykäisemällä, jostain syystä sen juuristo taas oli jäänyt pieneksi. No, siinäpä tietysti syy huonoon kasvuun ja satoon.

Mutta nyt tuli reilusti lisää tilaa kasvihuoneeseen, ja ilta-aurinkokin pääsee paistamaan, kun isot viininlehdet eivät varjosta. Viiniköynnös oli kauniin ja eksoottisen näköinen, mutta kieltämättä aikamoinen tilanviejä. Toivottavasti se kuitenkin kotiutuu pihan perälle.

Itse tehdyt viininlehväkääryleet ovat kyllä niin herkullisia.

Viini taitaa muuten olla niitä harvoja hyötykasveja, jonka hedelmä ja kasvi eivät kulje samalla nimellä. Tomaattihan on myös tomaattikasvi, samoin mansikka, luumu, mustaherukka ja monet muut. Mutta viinin kohdalla se kasvi on viini tai viiniköynnös, ei viinirypäle, joka on tietysti se hedelmä. Jopa jossain hiljattain ilmestyneessä puutarhakirjassa olivat termit hukassa, ja puhuttiin ”viinirypäleen” hoidosta ja istutuksesta. :)) Samassa teoksessa puhuttiin myös tarhajuolukkaviinistä – jota ei tietenkään ole olemassakaan, vaan tarkoitettiin varmaankin tarhaojukkaviiniä. Vähän näin tietokirjailijana harmittaa, kyllä lukijan pitäisi pystyä luottamaan puutarhakirjan tietoihin.