Kirjoittanut: Sonja

Sonja Lumme on laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä sekä puutarhatoimittaja ja -kirjailija. Mukana puutarhahommissa hääräilevät Pehtoori Arne Nylander ja Aino-kissa

Tomaatintaimien aikaan

Kauan sitä on tässä on odoteltu ja toivottu, pidetty peukkuja ja innostuttu jokaisesta auringonpaisteen pilkahduksesta. Ja nyt se on täällä, kevät. Linnut sirkuttavat ja pyörivät linnunpönttöjen ovensuilla siihen malliin, että jälkeläisiä on tiedossa.

Melkein maltoin tomaattien kylvämisen kanssa maaliskuulle, mutta yksi satsi piti silti laittaa tulemaan jo helmikuun alussa. Ja sehän kostautuu, kun ei niitä tietenkään ole ulos saanut, vaan lykkäävät ressukat kukkaterttuja ikkunanlaudalla. 

Ensimmäinen raakile.

Oikeasti olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että tomaattien kylvöaika on vasta maaliskuusta huhtikuun alkuun saakka. Liian aikaisin kylvetyiltä taimilta loppuu valo ja niiden juurtuminen lopulliselle kasvupaikalle on vaikeampaa, kun taimet ovat paljon yli kahden kuukauden ikäisiä.

Tämän siitä saa, kun ryhtyy kylvöpuuhiin turhan aikaisin…

Viime kesän haasteellisissa olosuhteissa otettiin tosissaan tomaatista mittaa, ja opin taas arvostamaan ruttoa ja harmaahometta paremmin sietäviä lajikkeita. Suhteellisen terveitä ja satoisia viime kesän pimeinä, sateisina ja kylminä kuukausina olivat ’Tolstoi’ F1, ’Blush’, ’Citrina’, ’Black Krim’ ja ’Zlatava’. Toki muitakin hyviä oli, mutta nämä pistivät erityisen sitkeinä silmään. Kaikki ovat runkotomaatteja ja erittäin hyvänmakuisia, joten niitä kasvatan tänä vuonnakin, vaikka toivon tietysti parempaa kesää.

Lisäksi kokeilussa on kehuttu amppelilajike ’Red Profusion’ F1. Viime vuoden amppelitomaattini ’Losetto’ F1 oli kyllä ainakin minulla kaikkea muuta kuin amppeliin sopiva kasvaen korkeaksi hujopiksi vailla amppelitomaatin rentoutta. Ei jatkoon.

Runkotomaatit ’Moneymaker’, ’Red Pear’, ’Lemon Boy’ F1, ’Varto’ ja ’Rugantino’ sekä pensastomaatit ’Maike’ ja ’Amateur’ pääsivät myös kasvatukseen tänä vuonna. Kaikkiaan taimia on nyt kasvamassa lamppujen alla ja ikkunanlaudoilla 80-90, osa omaan käyttöön, osa kavereille. Minut tuntevat ihmettelevät varmaan, miksi lajikkeita on näin vähän, vain 13 kappaletta. Syy on juuri se kurjaakin kurjempi viime kesä. Sen jälkeen halusin pitäytyä pääasiassa vain takuuvarmoissa sorteissa. Tosin tiedän, että jos tässä ehditään vielä käymään Kouvolan puolessa toukokuussa, saattaa sieltä mukaan tarttua muutama (siis muutama kymmenen) sorttia!

Mutta onpa ihanaa, kun pitkän talven päätteeksi aurinko paistaa, kevätkukkijat kukoistavat ja saa taas haistella tomaatinlehtien kesäistä tuoksua!

Euroviisuhuumaa

Kuva: Dewayne Barkley

Tässä blogissa on silloin tällöin kirjoitettu muustakin kuin puutarhasta, kun työ on kuljettanut jonkun mielenkiintoisen äärelle. Niin kuin nyt tällä kertaa.

Moni teistä varmaan tietää, että olen edustanut maatamme Eurovision laulukilpailussa. Sijoituskin oli hyvä, Eläköön elämä ja minä keräsimme loppukilpailussa Göteborgissa pisteitä sen verran, että ne oikeuttivat kunniakkaaseen yhdeksänteen sijaan.

Saksan Euroviisu Fan Club OGAE Germany huomioi minut kunniajäsenyydellä. 🙂

Oma suhtautumiseni musiikkikilpailuihin on aina ollut vähän ristiriitainen, mielestäni musiikissa ei voi kilpailla, makuja kun on yhtä paljon kuin kuulijoitakin ja hyvä niin. Toisaalta sekin on hyväksyttävä, että kilpailut kiinnostavat ja keräävät yleisöä. Ja varsinkin Euroviisut. 🙂

Nämä laulannan euroopanmestaruuskisat ovat saaneet ympärilleen maailmanlaajuisesti ison fanijoukon, joka pitää kunnia-asianaan muistaa käsittämättömän hyvin kaikki esiintyjät kautta aikain, heidän edustussävelmänsä, sijoituksensa ja saamansa pistemäärät. Euroviisufanclubit ympäri Eurooppaa järjestävät säännöllisesti tapaamisia, joissa nähdään konsertteja ja muuta viisujen ympärille kietoutuvaa ohjelmaa.

Kuva: Dewayne Barkley
Fanikuvia otetiin ja nimmareita annettiin illan aikana satoja.

Olen usein saanut kutsuja eurooppalaisten Euroviisufanclubien järjestämiin konserteihin, mutta aikataulut eivät ole koskaan osuneet kohdalleen. Mutta nyt Saksan klubi lähestyi sopivan päivän merkeissä, ja niinpä piipahdin viime lauantaina Münchenissä keikalla. Matka kesti vuorokauden verran, joten kaupunkia en voi kehua nähneeni, mutta kansainväliset viisufanit tulivat kyllä tutuiksi!

Kuva: Dewayne Barkley

Illan konsertissa oli lievästi sanottuna innostunut tunnelma, kun koko salillinen haltioituneita saksalaisia viisufaneja lauloi mukana Eläköön elämää täysin sujuvasti – suomeksi tietenkin! Harvoin on kohdalle osunut niin intohimoisia ihailijoita ja järjettömän pitkiä aplodeja. Tunnelma oli todella sydämellinen.

Kuva: Dewayne Barkley
Lopuksi laulettiin kaikki yhdessä Saksan euroviisuehdokas menneiltä vuosilta. Onneksi muillakin tuntui olevan hieman haastetta saksankielisen tekstin kanssa. 🙂

Konsertissa esiintyi muitakin viisuilijoita: Irlannin herrat Paul Harrington and Charlie McGettigan, jotka voittivat koko kilpailun vuonna 1994 kappaleella Rock ’n’ Roll Kids, Manuela Bravo (Portugalin laulaja vuodelta 1979), Omar Naber (Slovenian edustaja 2005 ja 2017) ja Nathan Trent (Itävalta 2017). Hauska, rento ja lämminhenkinen tilaisuus kaikkiaan!

Uutta puutarhaharrastajille

Biolanilla on tapana näin vuoden alussa ja uuden kasvukauden lähestyessä julkistaa uudet tuotteensa puutarhaharrastajien iloksi. Eilen oli tuo paljastusten päivä Helsingissä ravintola Sue Ellenin tiloissa.

Uusia ravinteita tulee Biolanilta kauppoihin useampiakin: Orkidearavinne, Kesälannoite, Kastelulannoite sekä Tomaatti- ja vihanneslannoite. Olen jo pitkään kaivannut Biolanilta täsmälannoitetta tomaateille, ja nyt se on vihdoin olemassa. Tomaatti- ja vihanneslannoitteen ravinnesuhteet ovat NPK 6-2-9, eli optimaaliset satoa tuottaville tomaateille, kurkuille, chileille, paprikoille ja kesäkurpitsalle.

Itse asiassa pääsin jo viime kesänä testaamaan tätä uutta Tomaatti- ja vihanneslannoitetta, mutta koska tuote oli silloin vasta kokeilussa ja salaisuus, en voinut siitä tässä blogissa inahtaakaan. Mieli kyllä teki! Mutta nyt voin kertoa kokemukseni, ja nehän olivat hyvin myönteiset.

Kuva: Biolan

Annoin ravinteen ohjeen mukaan varastolannoituksena kahteen otteeseen, ensimmäisen kerran istutettaessa ja toisen kasvukauden puolivälissä. Jauhemainen tuote tuntui alkuun oudolta rakeistettuun tottuneelle, mutta yhtä helppoahan tämän käytto oli.

Tein vertailevaa tutkimusta saman lajikkeen samaan aikaan kylvetyillä ja istutetuilla taimilla. Osan lannoitin normaaliin tapaan (varastolannoitus) luotettavaksi havaitsemallani Biolanin kanankakkapohjaisella Luonnonlannoitteella. Toiset saivat uutta tomaattilannosta. Uudella tuotteella ravitut kasvoivat vähintään yhtä rotevina ja terveinä kuin vanhalla tutullakin ruokitut, ja sato oli erinomainen. Syksypuolella uutta lannosta saaneet jaksoivat vielä kypsyttää tertun verran enemmän hedelmiä kuin verrokkiryhmä. Tomaatit kiittivät!

Kuva: Biolan

Kiinnostava uutuus kotipuutarhureille on myös uudenlainen kasvualusta, rahkasammaleesta valmistettu Kasvusammal. Sammal tulee tilaisuudessa puhuneen professori Risto Tahvosen mukaan olemaan tulevaisuuden kasvualusta ammattikäytössä, ja miksei siis meillä kotipuutarhoissakin. Rahkasammal on ilmavaa ja kuohkeata, ja sillä on erityisen hyvä kyky pidättää vettä. Toisin kuin turpeen, sen pinta ei homehdu eikä kuorru, ja se imee kasteluveden hyvin. Rahkasammalta nostetaan muuhun käyttöön kelvottomilta ns. kitusoilta, ja se on nopeasti uusiutuva luonnonvara.

Tilaisuudessa tapetilla oli myös erinomainen tuote, josta olen kirjoittanut aikaisemminkin: Biolanin Istutusmulta on valittu vuoden puutarhatuotteeksi. Onnittelut, ja ansaitut sellaiset! Olen käyttänyt Istutusmultaa jo parin vuoden ajan kasvihuoneessani tomaattien istutuksen yhteydessä, ja olkoon syynä sitten sen sisältämä mykorritsa tai biohiili, mutta kasvit ovat juurtuneet nopeasti ja viihtyneet koko kasvukauden hyvin. Tästä tuotteesta en luovu.

Keskellä kuvassa Istutusmullassa kasvava tomaatti, ja oikeassa laidassa tavallisessa mullassa kasvava. Istutusmultaan istutettu on juurtunut nopeammin, ja on siksi kehityksessä edellä.

Mukavia uutuuksia (ja vanhoja tuttujakin) siis luvassa meille viherpeukaloille kunhan puutarhakausi pääsee alkuun!

Hyvää alkanutta vuotta 2018!

 

Luonto on ollut ihmeissään ainakin täällä Etelä-Suomessa, kun säät ovat vaihdelleet lämpöasteiden, sateiden ja muutaman pakkasasteen välillä jo pari kuukautta. Köynnöspinaatti luulee selvästi, että on jo toukokuu.

Kasvimaan kahdessa köynnöspinaatissa ovat versot jo punaisina nuppuina pinnassa. Koetin niitä vähän peitellä, mutta kyllähän pakkanen ne taitaa jossain vaiheessa viedä. Toivottavasti ainoastaan maanpäälliset osat.

Myös muutaman vuoden ikäiset köynnöspinaatin taimet ruukuissaan olivat heräilleet, yhdessä jopa lehti jo! Vein niitä kiirellä kasvihuoneeseen suojaan, täytyy varmaankin peitellä nuppuset talvipeitteellä. Tai sitten on otettava ne kylmälle kuistille nukkumaan puolitehoista talviunta.

Köynnöspinaatti versoo keskellä talvea.

Kasvien ennenaikainen herääminen joko sisällä talvetettaessa tai ulkona tuntuu olevan nykyisen säätyyppimme ongelma. Mitä tehdä monivuotiselle kasville, joka selvästi on jo virittäytymässä kasvuun, vaikka varsinaiset pakkaset ovat vielä edessä? Mitä kestävämpi, suomalaisempi ja vanhempaa kantaa oleva kasvi on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se selviää ainakin puutarhassa leudon alkutalven aiheuttamasta hämmennyksestä pelkällä säikähdyksellä. Ainakin jos vesi ei jää seisomaan juuristoon.

Sisätiloissa talvetettavat aremmat yrtit ovat sitten haasteellisempia. Harvalla on noin +10 asteen (tai viileämpääkin) tilaa, jossa kasvit voisivat rauhassa horrostaa. Sitruunaverbena taisi tänäkin vuonna heittää henkensä, ainakin se innostui jo joulukuun alussa pukkaamaan uutta lehteä, mutta pudotettuaan ne joulun tienoilla uutta ei ole ilmaantunut. Runkobasilika African Blue sinnittelee vielä ikkunanlaudalla, mutta uudet lehdet ovat aika valjuja. Persikkasalvia pärjäilee kyllä, se ei tunnu loukkaantuvan lämpimästä ja pimeästä olohuoneesta.

Mutta kohta päästään taas kylvöpuuhiin! Puutarhurin talvi on lyhyt ja kuluu siemenluetteloita selatessa, itsekin olen jo ensimmäiset siemenpussit tilannut viime vuoden puolella. Ja ensimmäisen puutarhakurssinikin pidän jo tammikuun 25. päivänä Annalassa, aiheena on kasvihuone. Sinne vain mukaan kaikki, jotka suunnittelevat kasvihuoneen hankintaa tai joilla jo sellainen on. Neuvoja ja hyväksi havaittuja niksejä, kasvivinkkejä ja kasvihuoneen hoito-ohjeita sekä puutarhanhoitoa helpottavaa tietoa luvassa!

Talvista maa-artisokkaa

Uskomattoman sateinen syksy on pitänyt minut poissa puutarhasta. Kurainen maa ja litisevän märät nurmikot eivät oikein kyllä kävelyäkään kestä tiivistymättä ja rikkoontumatta, joten parempi pysytelläkin astinkivillä ja poluilla. Kylmä syyssade ei myöskään houkuta puutarhahommiin, joten puutarha on saanut olla vaihtelevien säiden armoilla pääasiassa omillaan. Nythän sadetta on ollut tarjolla kaikissa muodoissaan: tänään taas vaihteeksi vettä, eilen vihmoi räntää ja sitä edellisenä päivänä lunta. Eipä ainakaan ole yksitoikkoista!

Okakokeilustani kirjoitin keväällä, ja näyttää kyllä siltä, että tuo kasvi ei ihan meidän ilmastoomme ilman suojausta passaa. Pikku pakkanen yllätti jo lokakuussa ja vei okien maanpäälliset osat, ja ilmeisesti kasvu päättyi siihen. Joulukuussa nostin ”sadon”: muutama herneenkokoinen nappula. Taitaa olla enemmän kasvihuonetavaraa tämä mukulakasvi.

Okasato ei ollut häävinen.

Maa-artisokat sen sijaan ovat pulskistuneet syksyn mittaan maassa komeiksi, ja maan ollessa aivan sula mukuloita saattaa saada suoraan puutarhasta vielä joulupöytäänkin. Tänään nostetut valkeat mukulat päätyvät uuniin paahtumaan, ja ah, miten hyviä ne ovat.

Pulskia maa-artisokkia.

Joku valitteli röpeliäisten maa-artisokkien kuorimisen vaikeutta, mutta eihän niissä mitään kuorimista ole. Juuresharjalla vain puhtaaksi ja mukulat kypsymään, vastanostettujen artisokkien kuorihan on ihan olematon. Jos jonkun nystyrän mutkaan jää multaa, nystyrän voi taittaa irti ja silloin taipeenkin saa puhtaaksi.

Joulutunnelma on nyt sateessa hieman hakusessa, mutta toivotaan silti kaikille hyvää joulunodotusta. Ja kukapa tietää, säiden ollessa näin vaihtelevat saattaa jo huomenna olla taas maa valkoinen!

Kasvukauden päättäjäiset

No niin, kasvukausi on sitten virallisesti ohi. Viikonloppuna tyhjennettiin ja siivottiin kasvihuone taas vähän haikein mielin. Kastelujärjestelmä pestiin ja laitettiin odottamaan kevättä, se on palvellut hyvin jo kymmenen vuotta. Luukunavaajien sylinterit irrottettiin, osa noista avaajista on ollut käytössä jopa yli kymmenen vuotta. Hyvällä huollolla nämä lisävarusteet kestävät siis vuosia, joten hankintahinta tulee kyllä kuoletetuksi. Maksavat siis itsensä takaisin ja puutarhurilla on kesällä pari asiaa vähemmän hoidettavana.

 

Kennolevyien kasvihuone on kiva siinä mielessä, että sinne voi laittaa talvivarastoon kaikki puutarhakalusteet, työvälineet ja lannoitteet. Levy ei näy selvästi läpi, joten tavarat ovat katseilta suojassa. Varastotila on ainakin meidän pihassa kortilla, joten tällainen talvisuoja on tervetullut lisä.

Talvetan kasvihuoneessa myös perennoja, joille ei ole löytynyt paikkaa puutarhassa edellisenä kesänä. Köynnöspinaattien ruukuissa olevat taimet pääsevät sinne myös. Ja viinit! Siirsin aikaisin keväällä pari viiniköynnöstä pois kasvarista ruukkuihin, yllättäen ne selvisivät aika brutaalista juurien katkomisesta ja rankasta operaatiosta hyvin. Ne ovat kasvaneet ruukuissaan koko kesän, ja nyt katsotaan, josko ne selviävät ruukuissa talven yli. Ei ole kyllä aavistustakaan, minne ne ensi kesänä istuttaisi, eivät ole oikein talvenkestäviä lajikkeita.

Ja sitten pari sanaa toisesta rakkaasta puuhasta ja työstä. Nyt syksyllä aikaa ovat puutarhahommirn lisäksi vieneet monet erilaiset konsertit ja niiden harjoitukset. Ensi viikolla olen mukana kollegani Meiju Suvaksen 35-vuotistaiteilijajuhlaa viettämässä Martinus-salissa, konserttia säestää Vantaan viihdeorkesterin 20-miehinen ensemble. Mukana ovat myös Eini ja Virve Rosti sekä Noora Karma. Luvassa on siis magiaakin… Jaso Big Bandin kanssa teen konsertteja ensi kuussa muutaman, ja työn alla on myös Kodinkynttilät-lauluyhtyeen joulukonserttiohjelmisto. Lauluyhtye on hieno, mutta vaativa instrumentti, ja harjoituksissa raikuvat naurun lisäksi välillä ärräpäät, hah!

Tomaatit lokakuussa

Lämpötilat ovat öisin hiipineet jo lähelle nollaa, ja puutarhassa alkavat perennapenkit loistaa keltaisina. Yrttimaalla timjamit ja kyntelit kukoistavat, ne ovat jaksaneet rehottaa tällaisenakin kesänä. Kasvihuoneen tomaatit alkavat vedellä viimeisiään, mutta kyllähän satoa vielä syntyy.

Kävin poimimassa kuutisen kiloa kypsiä ja kypsytettäviä. Tässä vaiheessa on hyvä tehdä inventaariota siitä, mitkä lajikkeet kestävät surkeitakin oloja. Ne, jotka kuluneesta kesästä ovat voittajina selvinneet, ovat kyllä sitten taatusti kestäviä.

’Citrinaa’ olen ylistänyt kirjassani Tomaatti! satoisaksi ja kestäväksi, ja sitä se kyllä onkin. Tuossa kuvassa on tänään poimittuja hedelmiä, osa kypsiä, osa vielä raakileita. Nämä kaikki ovat yhdestä ainoasta tertusta! Ei siis vain yhdestä kasvista, vaan yksi tertunranka kannatteli tuollaista määrää. Kaikkiaan yksi ’Citrina’ teki tänä vuonna kolme samanlaista terttua, joten siinä tomaatteja riitti huonosta kesästä huolimatta. Maultaan tämä venäläinen perinnelajike on erinomainen, hieman sitrusarominen.

´Citrina´, nämä yhdestä tertusta. Hedelmä on keskikokoinen tomaatti.

’Tolstoi’ F1 on erittäin hyvänmakuinen, satoisa ja terve hybridilajike, kuvassa tänään kerättyä satoa. Harmi, että siemeniä ei oikein kannata kerätä, hybridin siemenestä kasvatettu kun ei ole takuuvarmasti vanhempansa kaltainen. Ainahan sitä voi kokeilla, mahdollisuus on fifty/fifty, mutta mielestäni tomaatin kasvatusaika on turhan pitkä moiseen lottoon.

´Tolstoi´ F1 on osoittautunut terveeksi ja tuottoisaksi.

’Blush’ on myös vastustuskykyiseksi ja satoisaksi osoittautunut. Sitä olen kasvattanut siemenestä, jonka toin New Yorkin matkalta, Euroopassa en ole tätä lajiketta nähnyt. Se on erittäin herkullinen ja hurmaavan kaunis, ison taatelin kokoinen punaraitainen keltainen tomaatti.

´Blush´ on Amerikan tuliainen.

Juuri sen kohdalla tein tänä kesänä kokeen. Olen aina ollut sitä mieltä, että tomaattien latvominen ei kypsytä hedelmiä yhtään sen nopeammin, ja siksi jätän sen tekemättä. Latvominen ja leikkaaminen yleensä altistavat kasvin homeille ja sienitaudeille, kun taudit pääsevät haavapinnan kautta kasvin solukkoon. Tänä kesänä kokeilin kahdella vierekkäin kasvavalla ’Blushilla’ teoriani paikkansapitävyyttä.

Kasvit olivat täsmälleen saman kokoisia ja niissä oli saman verran terttuja elokuun puolivälissä, kun latvoin niistä toisen. Toiseen jäi raakileiden lisäksi vielä kukkaterttukin. Latvotun hedelmät eivät kypsyneet yhtään sen nopeammin kuin toisenkaan, melkeinpä päinvastoin. Jossain vaiheessa latvottuun kasviin iski harmaahome, ja nyt se lyyhistynyt taudin alla. Latvomattomasta sen sijaan olen korjannut satoa koko ajan, tänään nämä kuvan hedelmät, ja kasvi on edelleen terve. Onpa se jaksanut tehdä niistä elokuun kukista vielä raakileetkin, jotka todennäköisesti kypsyttelen keittiön pöydällä.

Eli satoa latvomattomasta saa ihan yhtä aikaisin kuin latvotustakin, jopa enemmän ja kasvi myös pysyi terveempänä. Kotikutoinen kokeeni ei tietenkään täytä minkään valtakunnan sääntöjä, mutta itselleni se on ainakin jonkinlainen vahvistus siitä minkä olen aikaisemminkin havainnut.

´Rambling Red Striped´

Nyt alkavat päivät pimetä ja valo olla sen verran vähissä, että loputkin hedelmät otan tällä viikolla  sisälle kypsymään, ja sitten laitetaan kasvihuone talviteloille.

Ei siis mennyt ihan kuin Strömsössä säiden puolesta tämä satokausi, mutta puutarhuri ei olisi puutarhuri, jos ei jo seuraavaa kevättä tähyilisi. Ja siihen liittyen: tomaattiasiaa on luvassa kurssillani Helsingissä Annalassa (Hämeentie 154) maaliskuussa 2018. Sitä ennen helmikuussa on vuorossa yrttikurssi ja jo tammikuun lopulla käsitellään kasvihuoneasioita kasveista kasvihuoneen valintaan ja huoltoon. Kurssit järjestää Hyötykasviyhdistys, ja niille voi ilmoittautua heidän sivujensa kautta kunhan kurssit sinne ilmestyvät.

Aurinkoa sateen keskelle

Ei näin paljon voi sataa! Tai voihan, märkänä lilluva puutarhamaa on siitä todiste. Nurmikko vihertää ja maa-artisokat kasvavat kohta taivaaseen eli jotain hyvää tässä veden tulossa on. Tomaattejakin kypsyy joka päivä, joten siinä mielessä ei voi valittaa, mutta kyllä olisi kiva olla välillä ulkonakin eikä koko ajan sisällä sadetta paossa.

Täytyy siis koettaa piristyä kuvilla auinkoisemmista maisemista eteläisestä Espanjasta parin viikon takaa. Näistä otoksista saa vähän aurinkohoitoa!

Upeat orkideat Espanjassa

Laitetaanpa nyt vielä tänne bloginkin puolelle tämä pari viikkoa sitten Facebookissa julkaistu postaus Esteponan Orkideapuistosta. Espanjassa kun tuo netti ei antanut laittaa materiaalia näille sivuille.

Viehättävästä pikkukaupungista Esteponasta Espanjan etelärannikolla olen kertonut aikaisemminkin, ja tänään kohteenani oli sen hieno orkidarium.

Yli 1300 erilaista orkideaa ja 5000 kasvia pieteetillä rakennetussa ympäristössä – kai sitä voisi luonnehtia kasvitieteelliseksi puutarhaksi, vaikka sisätiloissa onkin. Isoa hallia hallitsee komea vesiputous, ja aika kosteana ilma pysyisi muutenkin, siitä huolehtivat säännölliset sumusuihkut.

Kasvit on sijoitettu vertikaalisiin seinäpuutarhoihin, puiden oksille ja kasvualtaisiin. Kukkivat kasvit on huomaavaisesti merkitty punaisin lapuin, jotkut orkideathan ovat niin pieniä tai kukinnaltaan huomaamattomia, ettei niitä tulisi muuten katsoneeksi. Ja minipuutarhakin siellä on, pikkuruisista orkideoista tehty. Sen luona on katsojille suurennuslaseja, että miniatyyrikasveja pääsee tarkastelemaan lähemminkin.

Tällaiselle vähemmän orkideoja kasvattaneellekin puisto oli elämys, ja varmasti asian harrastaja on täällä onnensa kukkuloilla. Isossa rakennuksessa tuli jopa vähän futuristinen olo, tältä voisi kuvitella näyttävän tulevaisuuden puutarhoissa.

Orkidarium sijaitsee Esteponan keskustassa, eikä isoa rakennusta ja sitä ympäröivää puistoa ja suihkulähteitä ole vaikea löytää. Kuumana päivänä Espanjan auringossa paikka on todellinen keidas.

Estepona Orchidarium, Calle Terrazza 86, Estepona, Spain

Suloinen suopayrtti

 

Suopayrtti on perenna, joka kukkii pihallamme sen kummempaa hoitoa vaatimatta. Itse asiassa se ei kasva edes kukkapenkissä, vaan nurmikon laidassa melkein kalliolla, todella vaatimattomissa olosuhteissa. Se on ollut tässä puutarhassa olemassa jo ennen minua, varmasti joskus se on kasvanut ihan perennapenkissäkin, mutta nyt yksilöitä on hajallaan siellä täällä. Olen antanut niiden olla niin, siinäkin on oma viehätyksensä, että ne pullahtelevat ylös milloin missäkin. Välillä kasvi on ollut melkein kadoksissa, mutta sitten seuraavana vuotena kukkavarsia on noussut taas uusiin paikkoihin.

Suopayrtti on sitkeä uustulokas suomalaisessa puutarhassa, ja historiassa sitä on käytetty monenlaisiin tarkoituksiin, muun muassa nimensä mukaisesti saippuana. Hylättyjen torppien ja talojen puutarhoissakin sitä näkee kukkimassa valkoisin tai hennon vaaleanpunaisin kukin. Siinä on jotain viehättävää luonnonkukan vaatimattomuutta, ja muistan lapsena ihastelleeni suopayrttiä niityllä metsän reunassa, jonne se oli karannut varmaan jostain vanhasta puutarhasta.

Tänä vuonna taidan ottaa siemenet talteen ja istuttaa suopayrttiä jonnekin puutarhaan isomman rykelmän ihan kunnon perennapenkkiin. Vaikka saattaapa olla, että se haluaakin kasvaa juuri noin,  vaatimattomissa olosuhteissa sinnitellen eikä kuohkeassa mullassa ja hyvin ravitussa perennapenkissä.