Okaa odotellessa

Sonja

Sonja

Sonja Lumme on laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä sekä puutarhatoimittaja ja -kirjailija. Mukana puutarhahommissa hääräilevät Pehtoori Arne Nylander ja Aino-kissa
Sonja

Latest posts by Sonja (see all)

Sain keväällä Rekolan Puutarhalta okan mukuloita kokeiltavaksi. Oka (Oxalis tuberosa) on siis käenkaalin sukuinen kasvi, josta ravinnoksi käytetään maanalaiset mukulat. Sitä on viljelty pitkään Andeilla, ja siellä se on lähes yhtä yleinen kuin peruna. Meillä se on vielä aika tuntematon. Täytyy tunnustaa, etten ole itsekään mukuloita maistanut, joten jännityksellä odottelen sadon valmistumista.

Okat keväällä kasvihuoneessa.

Ja kyllä sitä jonkun tovin odotella saakin, sillä mukulat alkavat pullistua vasta päivien lyhetessä, ja korjuukypsiä ne ovat marras-joulukuussa. Sato korjataan vasta pakkasen jo vietyä maanpäällisen kasvuston.

Okan lehdet näyttävät ihan käenkaalilta eli siltä lapsuuden ketunleivältä, ja siltä ne myös maistuvat. Kasvi sisältää oksaalihappoa, siis sitä samaa, jota on myös raparperissa, suolaheinässä, pinaatissa ja juuri käenkaalissa.

Okaa on olemassa ainakin kahdenlaista lajiketta, punertavamukulaista ja kellertävää. Rekolan okat ovat sitä kellertävää sorttia, ja vertailun vuoksi hankin yhden valmiin taimen, jolla pitäisi olla punaiset mukulat. Se näyttäisi olevan vähän vaaleita rotevampi kasvultaan, tai sitten vain aikaisemmin istutettu.

Kiva, kun on vielä alkutalvestakin jotain jännää luvassa puutarhasta!

Pikkuruinen okan itu pilkisti maasta huhtikuussa.

Kesä kukkii

Sonja

Sonja

Sonja Lumme on laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä sekä puutarhatoimittaja ja -kirjailija. Mukana puutarhahommissa hääräilevät Pehtoori Arne Nylander ja Aino-kissa
Sonja

Latest posts by Sonja (see all)

Kesäkukkia täytyy saada joka kesä! Kun perennapenkissä on hiljaista eikä mikään oikein kuki, kesäkukat pelastavat ja tuovat väriä keskikesän tasaiseen vihreyteen.

Kesäkukkien suhteen on helppo jämähtää aina samoihin runsaasta lajitarjonnasta huolimatta. Toisaalta ne vanhat tutut punaiset pelargonit ovat paitsi ihanan nostalgisia, myös luotettavia ja kestäviä. Miksipä ei siis niitä! Mitä muuta sitten samaan ruukkuun, sitä voi aina vähän vaihdella.

Talon keltaisen värin takia en juurikaan suosi keltaisia kukkia, keltainen keltaisella ei ole paras väritys. Vaaleanpunaiset, ainakin kovin vaaleat, ovat siksi myös vähemmistössä, ja yleensä meillä on satsattu aika vahvoihin punaisiin, violetteihin ja sinisiin, ja valkoista ja hopeisia lehtiä on käytetty asetelmissa keventämässä.

Käytän kesäkukka-astioissa kesäkukkamultaa. Biolanin Kesäkukkamullassa on rakennetta keventämässä kevytsoramurskaa ja kosteutta pidättämässä biohiiltä, joka varastoi itseensä vettä. Näin kasteluväli pitenee eikä kastelun unohtuminen välillä ole katastrofi.

Multaan lisätyn kevytsoran ansiosta ruukun pohjalle ei välttämättä tarvita erillistä salaojitusta. Isoon ruukkuun laitan kuitenkin yleensä kerroksen soraa pohjalle, silloin säästyy multaa ja ruukkua on kevyempi siirrellä. Marttojen niksin mukaan kevytsora laitetaan sukkahousuihin, silloin se ei sekoitu multaan ja sen voi helposti käyttää uudestaan.

Varastolannoitus on mielestäni kätevämpi kuin jokaisella kastelukerralla muistettava kastelulannoite. Varsinkin sateisena kesänä avomaalla ruukku saa sadevedestä sen verran kastelua, ettei lannoituskastelua pääse aina tekemään, vaikka kasvit vaatisivat ravinteita. Silloin on parempi, että lannoite on valmiiksi varastona mullassa.

Tykkään erikoisen muotoisista ja kirjavista lehdistä, niiden avulla saa näyttävää ilman kukkiakin.

Kun piha on kukitettu kesäkukin, ryhdytään vain odottelemaan juhannusta ja kaupungin hiljenemistä. Hääpäiväkin osuu tänä vuonna juhannuksen sunnuntaille, ihan kuin silloin 11 vuotta sitten. Tuplajuhla siis. 😄

Hyvää juhannusta ja yötöntä yötä! Mittumaari se on sateessakin. 😄

Nostalgiaa

Sonja

Sonja

Sonja Lumme on laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä sekä puutarhatoimittaja ja -kirjailija. Mukana puutarhahommissa hääräilevät Pehtoori Arne Nylander ja Aino-kissa
Sonja

Latest posts by Sonja (see all)

Mikä on sen nostalgisempaa kuin paluu lapsuutensa kotikaupunkiin? Lapsuusmaisemissaan edelleen aikuisenakin asustavat eivät samalla tavalla sitä muisteluretkeä voi tehdä, mutta meitä muualle muuttaneita on kuitenkin myös iso joukko, ja meille vierailu vuosikymmenien takaisiin kotimaisemiin tuo monenlaisia tunteita.

Tämä tuli mieleen, kun kävin sunnuntaina synnyinkaupungissani Kristiinankaupungissa. Pieni, unelias rannikkokaupunki herää eloon kesätapahtumien ajaksi, ja viime viikonvaihteessa siellä järjestettiin Avoimet portit-tapahtuma. Kristiinankaupungille ovat ominaisia idylliset, portein suljetut pikkukaupunkipihat, ja yhtenä viikonloppuna ne avataan kaikelle kansalle. Kirppiksiä, pihakahviloita, musisointia ja tapahtumaa riittää pienessä kaupungissa koko lauantain ja sunnuntain ajalle.

Puutarhat liittyvät tietysti olennaisesti pihoihin, ja kävinkin Kristiinankaupungissa juuri puutarha-asioissa. Sunnuntain aikana rakensimme Pehtoorin kanssa työnäytöksenä yrttiympyrän, pidin luennon satavuotiaan Suomen puutarhahistoriasta ja järjestimme hyönteishotelli-workshopin, jossa sai tulla rakentamaan oman keinopesän pihan hyönteisille.

Lapset ja aikuiset rakentamassa pörriäisille pesiä. Samalla on hyvä tilaisuus kertoa hieman luonnon monimuotoisuudesta ja hyönteisten tarpeellisuudesta.

Päivä oli siis tosi kiireinen, eikä nostalgiatrippailulle juuri aikaa jäänyt. Pikkukaupungissa tosin ehtii katsella myös lapsuutensa maisemia vaikka ei erityisesti sitä lähtisi tekemäänkään, kaikki tutut paikat ovat melkein reitin varrella joka tapauksessa. Koulutien varsi ei pikkukaupungissa ole juurikaan muuttunut, rippikirkko on edelleen paikallaan ja Pitkänsillan kivinen silhuetti tuo aina mieleen ne talviaamut, jolloin vastatuulessa puskettiin läpi viiman ja tuiskun yläasteelle. Silloin ei koulukyyti kuljettanut sitä kolmen kilometrin matkaa.

´Magic Mountain´-basilika menossa yrttiympyrään.

Vähän katkeransuloinenkin paluu lapsuusmaisemiin aina on, kaikki muistot eivät voi olla pelkkää päivänpaistetta ja poutapilveä. Entistä kotitaloani en ole käynyt katsomassa vanhempieni poismenon jälkeen, se nostattaa tunteita vieläkin, 13 vuoden jälkeen.

Mutta kauniita puutarhoja, puutalokaupungin idylliä ja merellistä tunnelmaa kelpaa aina ihastella! Kaupungissa asuessaan kapeita kujia, puutalojen vinoja nurkkia ja ruutuikkunoita ei osannut nähdä mitenkään ihmeellisinä, mutta nyt niiden viehätyksen huomaa ihan uusin silmin.

Suomi 100 näkyy vähän joka paikassa tänä vuonna, ja hyvä niin.

 

Tiistaina 20.6. aamulla on taas vuorossa Ylen Aamu-tv:ssä ’Lumpeen kukat’ klo 8.45. Säätiedotus lupaa sadetta, joten sisällä studiossa ollaan. Se ei kyllä haittaa yhtään, sillä aiheena ovat juhannusviikon kunniaksi yrtit, ja ne kulkevat mukana ruukuissa. Yritän ehtiä tekemään marketin yrtistä istutuksen ja ehkä pistokkaankin, ja joka tapauksessa käsitellään uusia ja kiinnostavia yrttejä. Aamulla siis tv:n ääreen, ja on se lähetys nähtävissä sitten Yle Areenassakin.

Kielot kukassa ja karhut laukalla

Sonja

Sonja

Sonja Lumme on laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä sekä puutarhatoimittaja ja -kirjailija. Mukana puutarhahommissa hääräilevät Pehtoori Arne Nylander ja Aino-kissa
Sonja

Latest posts by Sonja (see all)

Ihana, valkosipulin makuinen karhunlaukka kukkii kuin heikkopäinen kasvihuoneen seinustalla.

 

Melkein samanlaiset lehdet ovat kieloilla, jotka nekin availevat tuoksuvia kellojaan. Laukkojen vieressä herkistelee vaaleanpunainen versio, se on Vakka-Taimen aarteita.

Mahtava tuoksujen sinfonia tässä penkissä, valkosipulia ja kielontuoksua, heh. Ihanaa aikaa!

Tiistaina 13.6. Ylen Aamu-tv:ssä ’Lumpeen kukat’ klo 8.45, aiheena on kesäkukkien valinta ja hoito.

Se on sitten kesä

Sonja

Sonja

Sonja Lumme on laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä sekä puutarhatoimittaja ja -kirjailija. Mukana puutarhahommissa hääräilevät Pehtoori Arne Nylander ja Aino-kissa
Sonja

Latest posts by Sonja (see all)

Kyllä vanha kansa vissiin tietää! Kesä tuli Kustaan päivänä 6.6., ja sehän on se päivä, jonka jälkeen perimätiedon mukaan halloja ei enää ole. Ulkotomaatit pääsivät pihalle, en muista milloin niitä olisin vasta tällä päivämäärällä istutellut. Vaan aikaisemmin ei kertakaikkiaan uskaltanut. Mutta nyt kukkivat omenapuut valtoimenaan ja voikukkien keltaiset auringot täplittävät nurmikkojen vihreyttä, ja sehän on kesän merkki!

Kustaan päivänä alkoi myös Ylen Aamu-tv:ssä oma joka tiistai esitettävä puutarhaosioni Lumpeen kukat. Ei siis Lumpeenkukka, niin kuin erheellisesti tiedotin, keksivät Ylellä nimen, joten en ollut ihan varmaksi siitä selvillä. Osuus alkaa varttia ennen aamuyhdeksän uutisia, ja ensimmäisen aiheena olivat tomaatit. Ensi viikolla kerron kesäkukista, ja juhannusviikolla käsittelyyn pääsevät tietysti yrtit, eivät kuitenkaan tyynyn alla vaan puutarhassa.

Suorassa lähetyksessä on aina oma tunnelmansa, ja kun en koskaan puhuessani papereita käytä, saattaa juttu rönsyillä välillä kuin puutarha ikään. Toimittajalle ohjaamosta tietysti kerrotaan käytettävissä olevat minuutit korvanappiin, mutta minä vain yritän aihetta käsitellessäni arvioida, miten pitkään on aikaa jäljellä. Vartti tuntuu ajatuksena lyhyeltä, mutta kyllä siihen yllättävän paljon juttua tarvitaan ja mahtuu, kun se on koko ajan puhetta eikä välillä näytetä musiikin säestämiä maisemakuvia. Niitähän nauhoitetuissa puutarhaohjelmissa taas on paljon. Kaupallisen eli mainoskanavan puolen tunnin ohjelman nettokesto ilman mainoksia on noin 22 minuuttia, joten Lumpeen kukat on jo kaksi kolmasosaa siitä.

Paljon kysellään, onko tulossa uutta puutarhaohjelmaa. Eipä suomalaisia puutarhaohjelmia nykyään juuri ole, ja siihen on oikeastaan vain yksi syy: tv-kanavat ja mainostajat haluavat tehdä ohjelmia nuorille. Puutarhaohjelmia pidetään ”profiililtaan” liian vanhoina. Ei auta, vaikka kuinka kertoo puutarhanhoidon kiinnostavan myös nuorempia tai keski-ikäisten olevan hyvää ja mainostajia kiinnostavaa kuluttajaryhmää. Aikoinaan tv-tuottajille on tehty joku kummallinen aivopesu, jonka perusteella ainoa kiinnostava katsojakunta ovat 18-28-vuotiaat, ja ohjelmat suunnitellaan heille. Se on siis syy, miksi meillä on ainoina vaihtoehtoina TIS tai Posse. Tai siis ei onneksi ole, kun on siirtynyt kokonaan kaapelikanaville niin kuin me. Suomen kanavilta meillä katsotaan vain ajankohtaiset ja uutisohjelmat.

Pitäisi siis ryhtyä kapinaan, ja vaatia televisioon puutarhaohjelmia painokkaasti ja jatkuvasti. Sillä tavalla ne asioista päättävät ehkä saataisiin ymmärtämään, että istutuskauhan varressa on aktiivinen, runsas ja eläväinen joukko potentiaalisia kuluttajia. Ruotsalaiset ja englantilaiset ohjelmat ovat toki ihania ja isolla rahalla tehtyjä, mutta niiden ohjeet eivät aina päde meillä. Mutta ennen kuin kokonaisia puutarhaohjelmia taas jonain päivänä Suomessa tehdään, lupaan tehdä Lumpeen kukkia täysipainoisesti ja intohimolla koko kesän. Nyt on muuten myös hyvä tilaisuus ehdottaa kiinnostavia aiheita ja aihealueita ohjelmassa käsiteltäväksi!

Istutusurakka

Sonja

Sonja

Sonja Lumme on laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä sekä puutarhatoimittaja ja -kirjailija. Mukana puutarhahommissa hääräilevät Pehtoori Arne Nylander ja Aino-kissa
Sonja

Latest posts by Sonja (see all)

Rakkaat lukijat! Blogin kävijämäärä yllätti kiireisen mullantonkijan, ja siitä johtuen sivustolle ei päässyt toukokuun viimeisinä hetkinä. Pahoittelut siitä! Nyt kaiken pitäisi taas toimia normaaliin tapaan.

Kasvihuone on pesty ja huollettu, kastelujärjestelmä kytketty ja luukunavaajat paikallaan. Kasvari odottelee puhtoisena taimia. Kasvualusta vaihdettiin viime vuonna, joten nyt sitä ei tehdä, lisätään vain vähän uutta multaa päälle ja istutuskuoppiin.

´Bajaja´ ja taustalla pari muuta lajiketta.

Etualalla kirjavalehtinen ´Faelans First Snow´.

Kasvihuoneesta häädön saaneet viinit lykkäävät paljuissaan lehtiä. Täytyy tunnustaa, että ehkä jossain syvällä sielussani toivoin, että ne eivät siirrosta selviäisi. Ovat nimittäin sen verran isoja, että niille voi olla vaikea löytää sopiva paikka, mutta kai se on sitten etsittävä. Sitkeä yritys täytyy palkita.

Viini ei ollut siirrrosta moksiskaan.

Operaatio tomaattien istutus on jokakeväinen urakka, josta ei ihan tunnissa selviä. Olisin toivonut saavani taimet lopulliselle paikalleen jo aikaisemmin, mutta kevät on ollut niin kylmä, etten ole aikaisemmin uskaltanut niitä istuttaa. Toisaalta, tänään satoi rakeita ja mittari näyttää kuutta plusastetta, joten ei tässä nyt kiirettäkään ole ollut.

Kesän lämpimiä säitä odotellessa…

Kasvihuoneeseen mahtuu noin 50-60 runkotomaatin tainta (nyt kun viinit ovat poissa tilaa viemästä), ja muutama kymmenen pensasta menee ulos ja ruukkuihin. Helppoahan se olisi, jos vain kaivaisi kuopan ja istuttaisi, mutta operaatioon kuuluu tietysti myös tuentanarujen kiinnittäminen, nimiliuskojen kirjoittaminen ja kiinnittäminen, varastolannoituksen teko ja kauhein kaikista: valinta.

Niin kuin ei olisi ollut jo tarpeeksi vaikea valita kylvövaiheessa lajikkeita. Nyt joutuu taas miettimään, mitkä näistä pääsevät kasvihuoneen lämpöön ja mitkä joutuvat ulos suomalaisen suven armoille. Jälleen täytyy kerrata kaikkien lajikkeiden ominaisuudet ja korkeudet. Ja koska haluan katsella kaunista satoa, täytyy lajikkeet sijoitella niin, että vierekkäisissä taimissa on sitten loppukesästä erivärisiä ja -muotoisia hedelmiä. Vaan onhan tämä ihan oma valinta. 🙂

Istutin alkuviikosta Keski-Suomessa asuvan ystävän kasvihuoneeseen 24 tomaatintainta. Pakkanen oli yllättänyt yöllä, ja kaikki paleltuivat. Eipä olisi uskonut enää kesäkuussa moista tapahtuvan, mutta nyt ei auta kuin istuttaa uudet taimet. Kerrankin voi olla iloinen, että on ylimääräisiä.

Tiistaina 6.6. klo 8.45 alkaa Ylen Aamu-tv:ssä puutarhaohjelmani, joka jatkuu koko kesän ajan joka tiistaiaamu. Hauskan nimenkin ovat ohjelmalle keksineet: Lumpeenkukka. Ensimmäisen jakson aiheena on, kuinkas ollakaan – tomaatti!