Terapian tarpeessa

Tämän hyytävän sään, räntäsateiden ja raekuurojen jatkuessa aina vaan ainakin minä alan olla terapian tarpeessa. Nimittäin lämpö-, kesä- ja väriterapian. Ihan pakko kaivaa viime vuoden kesäisiä kuvia esiin, että edes jonkunlainen usko ilmojen lämpenemiseen ja tuleviin kesäpäiviin säilyisi!

Suosittelen kaikille muillekin tässä vaiheessa lohduksi menneiden muistelua, se antaa uskoa. Jos ei nyt vielä huomiseen,niin ainakin tulevaan. Kyllä se lämpö ja kesä sieltä tulee aikanaan.

Lauantaina ja sunnuntaina olen Kokkolan Erä- ja puutarhamessuilla kertomassa yrteistä ja kesäkukista. Siellä taitaa olla vielä hieman lunta maassa ja vappuaatoksi eli sunnuntaiksi sinne on luvattu räntäsadetta. Mutta siinäpä onkin oiva syy lähteä messuille haistemaan mullantuoksua ja katselemaan kukkasia!

Näillä kuvilla ja tunnelmilla ainakin minä pääsen pahimman yli. Rusinaista simaa ja hauskaa vappua kaikille!

Kuu kiurunkannuksesta kesään

Varsinkin näin hitaasti etenevänä ja viileänä keväänä tulee kytänneeksi silmä kovana jokaista merkkiä päivien lämpenemisestä. Jokaista uutta kukkijaa on tervehditty ilolla, niin myös yhtä lemppariani, vaatimatonta pystykiurunkannusta. Kun ensimmäinen kiurunkannus avautuu, olen joka kevät yhtä lääpälläni sen minikokoista hyasinttia muistuttavien kukintojen edessä, ja rähmälläni nurmikolla ihailemassa pikkuisia kukkaterttuja ihan läheltä. Pystykiurunkannus kukkii vain lyhyen tovin, mutta sen  muodostama sininen matto yhdessä scillojen kanssa on niin kaunis!

Taimien kouliminen on sitten tavattoman mukavaa puuhaa! Aina siihen ryhtyminen on näin peruslaiskalle vähän työlästä, mutta kun kerran alkuun pääsee, se on hyvin rentouttavaa ja samalla pää tyhjenee turhista murheista.

Tomerina lehtiään ojentelevien taimien ruukuttaminen uudestaan, valkoisten juurien hipelöinti ja valmiiden ruukkujen latominen kasvatustarjottimelle antaa suurta tyydytystä. Kunnes sitten tajuaa, ettei saa kaikkia ruukkuja millään mahtumaan ikkunanlaudoille, pöydille ja kasvatushyllyyn. Ilmatkin ovat niin kylmät, että lämmittämätön kuisti on vielä öisin aika viileä taimille. Tosin se taitaa olla ainoa vaihtoehto tässä tilanpuutteessa, joten patteri vain yöksi päälle.

Huhtikuun lisääntynyt luonnonvalo on tanakoittanut taimia nopeasti, vaikka tietysti keinovalotkin ovat olleet välttämättömät. Maaliskuun loppupuolella kylvetyt tomaatit ovat kirineet kolme viikkoa aikaisemmin kylvetyt kiinni, niin siinä aina käy. Maaliskuun alussa kun valoa on vielä niukasti, mutta nyt on jo toinen meininki.

Kääpiösamettikukat itivät lämpömaton päällä parissa päivässä, mutta niiden kouliminen on kyllä aika hermoja kysyvää puuhaa! Pikkuruiset taimet katkeilevat helposti, ja yleensä onkin varminta odottaa, että kokoa on tullut vähän enemmän. Olen ennenkin miettinyt, miksi kääpiösamettikukkia ei saa valmiina taimina, sillä minä ostaisin heti. Mutta todennäköisesti juuri nuo herkästi katkeilevat versot tekevät siitä aika hankalan taimistotuotteen.

Vapuksi on luvattu lämpimämpää, saas nähdä. Odottelen, että lämpenisi sen verran, että saisin viriteltyä kasvariin sisälle pienemmän suojan ja taimet sinne oleilemaan, sillä siitä ne tykkäävät!

Kotiviinille kyytiä

Jo viime kesänä päätin, että kasvihuoneeseen täytyy saada enemmän tilaa tomaateille. Onhan sitä tietysti kohtalaisen mukavasti jo nytkin, mutta aina se kuitenkin loppuu kesken. Koska isompaa huonetta tai toista kasvaria ei kaupunkitontille voi ajatella, täytyy tilankäyttöä järkevöittää tässä jo olemassa olevassa.

´Zilga´

Päätin siis kirvelevin mielin antaa kenkää viineille. Kolmisen vuotta sitten heivasin kasvarista pihalle ’Zilgan’, joka kasvoi siellä ihan hillittömästi ja valtasi koko ajan isompaa aluetta leikkauksista huolimatta. Nyt se tuottaa satoa ja kukoistaa siirrettynä talon eteläseinustalle.

Jotenkin ajattelin, että aito viini arempana olisi hillitympi, ja laitoin kasvariin Zilgan tilalle jalompaa lajia. ’Bianca’ siellä jo oli, ja nyt istutin vielä  ’Muscat Bleun’. Viiniköynnösten myyjä vakuutti niiden olevan hyvänmakuisia ja makoisia naposteltavaksi sellaisenaan.

´Bianca´

Mutta ei ja ei. Ei ollut sen hillitympi, ja makukin on ehkä sittenkin parempi viiniin. Varsinkin ’Bianca’ on kasvanut kasvihuoneessa hillittömiin mittasuhteisiin, ja satoisakin se kyllä on. Vihreät pienehköt rypäleet eivät ainakaan minun suussani ole oikein tuoreina maistuneet. Ja kun kotiviiniä en valmista, rypäleet ovat yleensä jääneet käyttämättä. ’Muscat Blue’ ei ole oikein koskaan päässyt kunnon kasvuun, on vain kituuttanut ja tuottanut muutaman onnettoman rypäleen.

Joten nyt päätimme Pehtoorin kanssa antaa viineille kyytiä. ’Bianca’ harasi vastaan paksuilla juurillaan, jotka oli sitten vain yksinkertaisesti poikkaistava, niin kauaksi ne luikersivat kasvarin ulkopuolellekin. Kasvihuoneen alla on kallio, joten juuret ovat hakeutuneet sen myötäisesti metrien päähän. Pientä väkivaltaa käyttäen köynnös kuitenkin irrotettiin paikaltaan ja laitettiin reilusti leikattuna isoon saaviin. Saapa nähdä, toipuuko.

’Muscat Blue’ nousi mullasta melkein nykäisemällä, jostain syystä sen juuristo taas oli jäänyt pieneksi. No, siinäpä tietysti syy huonoon kasvuun ja satoon.

Mutta nyt tuli reilusti lisää tilaa kasvihuoneeseen, ja ilta-aurinkokin pääsee paistamaan, kun isot viininlehdet eivät varjosta. Viiniköynnös oli kauniin ja eksoottisen näköinen, mutta kieltämättä aikamoinen tilanviejä. Toivottavasti se kuitenkin kotiutuu pihan perälle.

Itse tehdyt viininlehväkääryleet ovat kyllä niin herkullisia.

Viini taitaa muuten olla niitä harvoja hyötykasveja, jonka hedelmä ja kasvi eivät kulje samalla nimellä. Tomaattihan on myös tomaattikasvi, samoin mansikka, luumu, mustaherukka ja monet muut. Mutta viinin kohdalla se kasvi on viini tai viiniköynnös, ei viinirypäle, joka on tietysti se hedelmä. Jopa jossain hiljattain ilmestyneessä puutarhakirjassa olivat termit hukassa, ja puhuttiin ”viinirypäleen” hoidosta ja istutuksesta. :)) Samassa teoksessa puhuttiin myös tarhajuolukkaviinistä – jota ei tietenkään ole olemassakaan, vaan tarkoitettiin varmaankin tarhaojukkaviiniä. Vähän näin tietokirjailijana harmittaa, kyllä lukijan pitäisi pystyä luottamaan puutarhakirjan tietoihin.

Kylvöjen ja taimien juhlaa

Olen usein todennut, että tämä vaihe puutarhakaudesta on yksi lemppareistani. Suunnitelmat ja ajatukset myllertävät päässä, ja koko tuleva kesä on yhtä suurta optiota. Kaikki on vielä mahdollista!

Kylvöjä on tietysti tehty pitkin kevättä, mutta vielä on monta ihanuutta pussissa odottamassa. Vaikka puutarhanhoito ei olekaan mitään välineurheilua, yhdestä en tingi. Kylvömullan täytyy aina olla parasta, mitä markkinoilta löytyy. Kuohkeaan ja keveään, puhtaaseen pussimultaan on ihana työntää näppinsä ja samalla tietää antavansa siemenille ja taimille parhaat mahdolliset eväät kasvuun.

Siksi ilostuin kovasti viime keväänä, kun kokeilin ensimmäistä kertaa Biolanin uudistettua Kylvö- ja taimimultaa. Olen sitä ylistänyt näillä sivuilla aikaisemminkin, ja tänä keväänä en edes muuta harkinnut. Eikä tavara kyllä pettänyt tälläkään kertaa! Jokaisessa neljässä tomaattikylvössä ensimmäiset vihreät silmukat nousivat pintaan kolmessa vuorokaudessa, ja sirkkalehdet ponnahtivat auki seuraavan vuorokauden aikana.

1.4. kylvetyt tomaatit ovat 11.4. tässä vaiheessa, juuristoa muodostamassa jo hyvää vauhtia.

On se kylväjällekin palkitsevaa, kun siementen itämistä ei tarvitse odottaa viikkotolkulla. Mutta ennen kaikkea koko taimikasvatusaika on lyhyempi ja kylvöt on helpompi ajoittaa, kun tietää siementen itävän nopeasti ja varmasti.

Taikasanat Biolanin Kylvö- ja taimimullassa ovat uudet tehoaineet, Gliocladium ja mykorritsa. Ne ovat luonnon omia tuotteita kasvua kiihdyttämään, kuinkas muutenkaan, onhan koko multakin luomua. Gliocladium-hyötymikrobit edistävät taimettumista ja juurten kasvua, parantavat taimien stressinsietokykyä ja antavat taimille paremman vastustuskyvyn. Mykorritsa on sienijuuri, jossa kasvin juuri ja sieni muodostavat symbioosin, ja mykorritsan avulla taimet saavat mullasta helpommin vettä ja ravinteita. Taimivaiheessa muodostunut sienijuuri jatkaa kasvuaan ja säilyy kasvin koko eliniän eli mykorritsa myös suojaa kasvin juurta erilaisilta taudinaiheuttajilta sitten myöhemminkin, kun kasvi siirretään kylvömultaa vähemmän puhtaaseen puutarhamaahan. Ammattiviljelijät ovat käyttäneet näitä luonnon apukeinoja jo pitempään, ja mahtavaa, että tällaisia tuotteita on nyt tarjolla meille kotipuutarhureillekin!

Ensimmäiset tomaatit ovat koulintavaiheessa. Kunhan ovat juurtuneet koulimisen jälkeen viikon, pari, upotan taimen koosta riippuen multaan ruukun reunaan ½-1 Biolanin Luonnonravinnepuikkoa. Kastelulannoitekin tietysti toimii, mutta tykkään tästä varastolannoituksesta, se on niin huoleton.

Nyt kylvöön pääsevät ruusupavut, kesäkurpitsat (vähän ajoissa, mutta menevät sitten toukokuun puolivälissä katettuun lavaan) ja rohto- sekä kääpiösamettikukat (vähän myöhässä, mutta kokemuksen mukaan ehtivät hyvin). Persiljan kylvän suoraan ulos nyt, mutta ajattelin laittaa sillekin siemeniä ympäröimään kerroksen Kylvö- ja taimimultaa. Ei se ainakaan pahaa voi tehdä! Saattaapa lyhentää persiljan pitkää itämisaikaa, liotettunakin siemenet itävät yleensä tuskastuttavan hitaasti.

Ihana koulia ja tehdä kylvöjä kevätauringon lämmittäessä selkää!

Messuilla Tukholmassa

Päätimme sittenkin Pehtoorin kanssa ottaa torstaipäivän vapaaksi ja lähteä Tukholmaan Nordiska Trädgårdar-puutarhamessuille. Autolla tietysti, muutenhan ostokset jäisivät tekemättä (Pehtoori on riski mies, mutta tuliaiset ovat yleensä ylittäneet hänenkin kantokapasiteettinsa).

Ihanat messut, paljon katsottavaa ja ostettavaa. Kasveja oli runsaasti, entistä enemmän tomaatti- ja chilitaimia, ja siemenkauppiaisiin (Nelson ja Impecta) oli liittynyt Seklos. Jälleen kerran täytyy kiitellä messujen neuvontakatua, siellä sai hyviä vinkkejä mm. pelargoni-, omena-, kaktus- ja daalia- ja chiliyhdistyksiltä. Bongattiinpa muutama suomalainenkin yritys, Pionien koti, Blomqvistin taimisto ja Biolan olivat pystyttäneet omat osastonsa.

Varttamiskurssi meneillään.

 

Messuilla näkyivät tämän hetken trendit ruotsalaisessa puutarhanhoidossa. Hyötykasvi-innostus ei näytä laantumisen merkkejä, päinvastoin. Omavaraisuus ja ekoajattelu sekä luomu ovat suosiossa, ja vaikka ei nyt omaa tilaa omistaisikaan, syötävää voi kasvattaa vaikkapa parvekkeella. Parvekkeet olivat hyvin näytillä ja tilaa säästävät, ikkunoihin ja seinille kiinnitettävät ratkaisut olivat monenlaiset.

Kukkien väreissä ei nyt näkynyt yhtä sävyä ylitse muiden, vaan iloinen värikkyys ja runsaus loistivat kasvimaailmassa. Myös puutarhan möngertävät ja lentävät otukset olivat hyvin esillä. Yleensä trendit ovat tulleet meille Ruotsin kautta, joten samaa lienee odotettavissa meilläkin.

Pönttö lepakolle

Onneksi sain hillityksi itseni, ja ostoksia ei tarvinnut käydä välillä kuin kerran viemässä autoon!

Viimeiset tomaatit multaan

No höh! Krookukset ja lumikellot olivat jo kevään kunniaksi nostaneet päänsä – ja sitten satoi uudet lumet! Toivottavasti ne kestävät tämän yllättävän käänteen nuupahtamatta.

 

Vielä ehtii kylvää, jos mielii kasvattaa omat tomaatit siemenestä saakka. Kahdeksan viikkoa on sopiva esikasvatusaika, ja sen ehtii saada sopivasti juuri touko-kesäkuun vaihteeseen, jolloin tomskut voi istuttaa ulos.

Sorsatkin odottavat jo kevättä.

Tiedän, että monilla ovat jo taimet isoja ja kasvatus pitkällä, mutta kylvöjä on tässä keväällä niin runsaasti, että on pakko hieman jaksottaa. Onneksi on olemassa tämä Kylvö- ja taimimulta (Biolanin), jolla tomaatit nousevat hetkessä. Aikaisemminkin olen tätä hehkuttanut, eikä se kyllä petä. Gliocladium-hyötymikrobeja ja mykorritsaa sisältävä kasvualusta idätti tällä kertaa siemenet huippunopeasti, vihreätä pilkotti jo 2,5 vuorokauden kuluttua kylvöstä! Alla oli lämpömatto, tietysti kylppärin lattialämpö antaa saman efektin.

Kolme vuorokautta kylvöstä.

Tomaatti!-kirjani on nyt saatavana Suomalaisessa Kirjakaupassa, Akateemisessa, lukuisissa nettikaupoissa sekä joissakin Sokoksissa. Tässä vielä vähän maistiaisia kirjan sivuilta.

Siementen keräämisestä ja säilyttämisestä kirjassa on pari aukeamaa.

Lähestulkoon kaikki kuvat on otettu omassa puutarhassa.

Itse kasvatetut tomaatit maistuvat tietysti lapsillekin ihan toisella lailla kuin marketin hedelmät.