Vietnamilainen korianteri

Lehtikorianterista voisi sanoa, että se on yrttimaailman sinihomejuusto. Se totisesti jakaa mielipiteet. Toiset inhoavat sitä yli kaiken ja toiset eivät voi ajatella aasialaista ruokaa ilman sitä.

Korianterin (Coriandrum sativum) voimakas tuoksu on se, joka saa sen vihaajat takajaloilleen. Kieltämättä se on aika erikoinen. Onko joku muukin saanut lapsena metsäluteen suuhunsa marjametsässä tai ketunleipiä syödessään? Sillä siltä korianteri tuoksuu – tai haisee, kuten sanovat monet.

Korianteri ´Confetti`

Itse asiassa tämän ovat huomanneet jo ne kuuluisat muinaiset kreikkalaisetkin aikoinaan, sillä korianterin nimi tulee kreikan kielen sanasta koris, joka merkitsee – juuri niin, metsäludetta. Siemenet ovat sitten ihan toista maata, niissä on hedelmäinen maku, jossa ei ole muistumaakaan lehtikorianterin aromista.

Viime vuonna kasvatin ensimmäistä kertaa vietnamilaista korianteria. Se ei ole sukuakaan korianterille, vaan aivan toisenlainen yrtti. Se toinen nimi on vihannestatar, ja tatarta se muistuttaakin kasvutavaltaan ja lehdiltään. Maku on vähän raikkaampi ja miedompi kuin lehtikorianterilla, joten vietnamilainen korianteri on hyvä yrtti korianteriin totuttelijalle.

Kasvimaalla vietnamilainen korianteri kasvoi kuin heinä! Maahan istutettuna sen versot kasvoivat noin 70-senttisiksi, ja puskasta tuli yhtä leveä. Sen versot eivät juurikaan haaro, vaan niitä nousee kasvin tyvestä koko ajan uusia. Pakkasyö vei syksyllä vietnamilaisen korianterin heti, mutta siihen asti se tuotti satoa valtavasti käytännössä ilman mitään hoitoa.

Viikko sitten löysin marketin yrttihyllystä vietnamilaista korianteria, joten ilmeisesti yrttiviljelijätkin ovat huomanneet kasvin elinvoimaisuuden. Ostin sen pois kuleksimasta, ja istutin isompaan ruukkuun. Se vaikuttaa hanakalta juurtumaan, joten täytyy laittaa jokunen verso vesilasiinkin niin nähdään, kuinka käy.

Ihana hulluus

Tulipahan taas todistetuksi, että kun johonkin hullaantuu, siitä harvemmin paranee. Nyt on siis kyse tomaattikahjoudesta. Miksi ihmeessä niitä pitää olla maailmassa niin paljon!? Ja miksi ihmeessä poloisen puutarhurin pitää yrittää haalia lajikkeita älyttömät määrät, vaikka tietää, että kaikkia maailman tomaatteja ei kuitenkaan voi millään kasvattaa?

Viime kesänä löysin netistä eurooppalaisen siemenkaupan, joka on erikoistunut tomaatteihin, lähinnä venäläisiin, itäeurooppalaisiin ja amerikkalaisiin perinnelajikkeisiin. Nythän on niin, että EU kieltää tuomasta USA:sta siemeniä, joita ei mainita EU:n lajikeluettelossa, ja siksi amerikkalaiset perinnelajikkeet ovat olleet pääasiassa eurooppalaisten kasvattajien ulottumattomissa.

Vaan nyt ihana TomatoEden myy siis niitäkin! Pääasiassa toki niitä venäläisiä, tšekkiläisiä ja muita itäeurooppalaisia, mutta joukossa on amerikkalaisiakin. Olen viime kesästä saakka nautiskellut ajatuksesta, että laitan tilauksen vetämään, ja vähän niin kuin säästellytkin sitä valitsemisen nautintoa. Ei ole tervejärkisen puuhaa tämä…

Siemenlaatikossa on siis jo tomaattisiemeniä satoja erilaisia, mutta eilen lähti kuitenkin vielä tilaus Puolaan. En uskaltanut katsoa tarkkaan, montako sorttia tilaukseen oli ruksattu, mutta lähes 90 niitä oli. Ja lähes saman tien tuli ystävällinen vastaus, että tilaukseni oli käsitelty, terveisin Zbigniew Pawluczuk. Nyt vain odottelen käsi ojossa postilaatikon vieressä.

Ja looginen kysymys tietysti on, missä nämä kaikki tomaatit kasvatetaan. Pakko vastata, ettei ole harmainta hajua. Mutta onhan olemassa ihana tieto siitä, että siemeniä eli optio niiden kaikkien kasvattamiseen on olemassa. Toiset harrastavat golfia ja laskettelua, suotakoon minulle tämä hulluus.

Ja sitten: tervetuloa kaikki jakamaan tätä iloa Tomaatti-iltaan 21.3.2017 Hyötykasviyhdistyksen tiloihin Helsingin Annalan kartanoon (Hämeentie 154) klo 18-20. Siellä kerron tomaattikasvatuksesta, erilaisista lajikkeista, tautitorjunnasta ja kaikesta muustakin tomaatteihin liittyvästä. Myynnissä on Hyötykasviyhdistyksen tomaattisiemeniä ja tietysti siellä on myös kahvio auki. Maaliskuun lopulla on vielä oikein hyvä aika kylvää tomaatit kesää varten, joten tervetuloa hakemaan vinkit ja vertaistukea. :)) Mukaan mahtuu 30 ensimmäistä, ja viime vuonna tilaisuus myytiin loppuun hyvin nopeasti. Ilmoittautumiset ja lisätietoa tästä.

Ihmepavut

Marraskuussa Thaimaassa kävimme paljon ruokatoreilla ihmettelemässä erilaisia munakoisoja, monia kummia kurkuntapaisia, eksoottisia hedelmiä, tuttuja ja tuntemattomia yrttejä sekä mereneläviä. Pöydillä syyttävästi tuijottaneet kokonaiset sianpäät jätän tässä nyt vähemmälle käsittelylle.

Yhden kojun orressa roikkui jättimäisiä papupalkoja. Yhteistä kieltä myyjän kanssa ei niin paljon ollut, että olisin saanut selville palot kasvattaneen kasvin nimen, mutta ostin nipun kuitenkin matkaan.

Toin ne Suomeen, ja nyt ne ovat kuivuneet keittiön naulassa. Ajattelin kokeilla, josko näistä saisi jotain kasvatetuksi ensi kesänä, mutta mietin tietysti vähän huolissani, millainen jättikasvi tällaiset palot on mahtanut kasvattaa. Jos papu itää, peittyykö koko talo syksyyn mennessä tuon palkokasvin alle?

Mahtaakohan kukaan olla viisaampi? Onko jonkun tielle osunut tällainen hervoton palko? Pavut eivät itsessään ole mitenkään poikkeuksellisen isoja, mutta niiden kotina toimiva palko on hervoton! Pistää miettimään, olisiko sittenkin kyseessä oikein joku puu eikä palkokasvi ollenkaan? Miten mukavaa, että maailmassa on niin paljon kaikenlaista kummaa, josta pitää ottaa selvää.

Lupailee jo kevättä…

Tammikuu on alkanut niin kiireisenä, etten ole edes blogia ehtinyt päivittää! Tulevan kirjan tekstin ja kuvien toimittaminen on mukavaa puuhaa, mutta vie yllättävän paljon aikaa.

Kuvia pähkäillään luonnollisesti yhdessä Pehtoorin kanssa, ja hänenkin tiukka aikataulunsa on ollut hieman haasteellinen. Siipalle tuli yllättäen alkuvuodesta pikakutsu Kotkan Kaupunginteatteriin vierailemaan esitykseen, jonka harjoitukset ovat jo käynnissä. Samaan aikaan olivat meneillään vielä Aarresaaren esitykset Helsingissä, joten miestä ei paljon kotona ole tänä vuonna nähty. Ai niin, Kotkassa ensi-iltaan on siis tulossa Ronja Ryövärintytär. Ison miehen rooleja, merirosvosta rosvopäälliköksi.

Alkuvuoden lämpötilat ovat olleet puutarhan kannalta vähän turhankin vaihtelevat. Suojasää ja pakkanen vuorotellen pistävät luonnon koville, mutta kauniita jääkiteitä siitä muodostuu.

Vajan ikkunaan oli tullut kuurankukkia, vai olisikohan tämä kuuransammalta?

Mutta kevät on todistetusti tulossa! Sitruunaverbena, joka pudotti lehtensä syyspuolella ja asettui ainakin jonkinlaiseen talvilepoon, on herännyt eloon. Vaaleanvihreät lehdet ilmaantuivat jo loppiaisena. Viime vuonna sitruunaverbena heräsi vasta tammikuun lopulla, mutta silloin se olikin oleillut viileässä. Tämän talven kasvi on saanut olla lähes kastelematta huoneenlämmössä.

Kovin ilahduttavaksi huonekasviksi on osoittautunut persikkasalvia (Salvia dorisiana). Kuten kerroin viime vuoden puolella, ihanan tuoksuinen, isolehtinen kasvi tuoksuu hedelmiltä, ja kun lehtiä hipelöi, koko huoneeseen leviää raikas, persikkainen tuoksu. Kasvi on jaksanut rehottaa komeasti limenvihreänä talven niukassa valossa ikkunanlaudalla, ja voi melkein paremmin kuin kesällä puutarhassa. Kirjallisuus lupailee siihen kukkiakin keväällä, ja maltan tuskin odottaa!

Onnellista uutta vuotta!

Vuodenvaihde lähestyy, vanhaa vuotta ei ole enää montakaan tuntia jäljellä. Miten nopeasti vuosi 2016 kuluikin, vasta äskenhän sen tuloa juhlittiin!

Nyt on hyvä aika luoda vielä silmäys kuluneeseen vuoteen. Ainakin tammikuun lopussa satovat ennätyslumet – ja Pehtoori oli Fär-saarilla teatteria tekemässä peräti pari kuukautta, joten kasvihuoneen katon lumen pudottelut ja muutkin lumityöt jäivät kotiväen eli minun ja kissan kontolle. Kissa ei muuten paljon lunta lapioinut, yllätys, yllätys.

Hankien keskelläkin oli ajateltava tulevaa, ja esikasvatus aloitettiin maaliskuussa.

Sipulikukat toivat kevään, ja niitä odottelen jo nytkin.

Kesäkuu ei ollut paras mahdollinen säiden puolesta, mutta eihän se ole sitä viime vuosina ollut. Ilmastonmuutosta? Heinäkuun alussa olimme risteilemässä Moskovasta Pietariin.

Syksy oli pitkä, leuto ja satoisa, omia tomaatteja poimittiin vielä lokakuun lopulla, ja viimeiset tuoreet syötiin joulupöydässä.

Marraskuun alussa talvi yritti tehdä tuloa, mutta pari, kolmen lumisen pakkasviikon jälkeen yritykseksi jäi. Kuun lopussa ihmettelimme kasvillisuutta Thaimaassa.

Ja nyt on jo joulukin takana, mutta kuusi saa kyllä könöttää paikallaan loppiaiseen, en raaski sitä vielä pois viedä. Imuroidaan sitten tammikuun puolella neulasia…

Mutta joka vanhoja muistaa, sitä tikulla ja niin eespäin. Raotetaanpa siis vähän tulevaakin. Uusi puutarhakirjani ”Tomaatti!” menee ihan kohta painoon, ja ilmestyy helmi-maaliskuun vaihteessa. Ihanaa, vaikka vähän jänskättää. Vaikka kyseessä on jo neljäs puutarhakirjani, aina jännittää yhtä paljon. Miltä teksti ja kuvat näyttävät painettuna, löytääkö yleisö kirjan. Suhteellisen varmaa on, että toista näin laajaa kirjaa rakkaasta tomaatista ei ihan heti kirjoiteta.

Uuden vuoden kynnyksellä täytyy tietysti tehdä myös uudenvuodenlupaus. Me puutarhurit elämme koko ajan vähän kuin tulevaisuutta odotellen. Suunnitellaan seuraavaa kesää, kasvatellaan taimia ja tähdätään tulevaan, sitten odotellaan kukintaa ja satoa. Näin pitääkin, mutta huomaan ainakin itse välillä unohtavani tämän hetken tulevaa odotellessa. Se olkoon siis lupaukseni: tulevana vuonna lupaan muistaa nauttia ja olla kiitollinen jokaisesta juuri nyt kohdalla olevasta päivästä ja hetkestä.

Ja nyt on tullut aika kiittää kuluneesta vuodesta teitä, rakkaat lukijat. Kiitos ihanista kommenteista ja mielenkiinnosta, toivottavasti viihdytte sivulla myös tulevana vuonna. Vuodenvaihteen myötä blogini palaa takaisin tänne, vanhaan tuttuun osoitteeseen. Facebookissa jatketaan tietysti entiseen malliin.

Onnellista uutta vuotta ja menestystä meille kaikille tulevalle puutarhakaudelle 2017!

Uuteen osoitteeseen

SP_Tulppaanit

Lupailin viime vuoden puolella uusia kujeita tulevaan, ja paljastetaan ne nyt. Tällä blogilla on nyt muutto edessä!  A-lehdet ja Suomen suurin puutarhalehti Viherpiha ehdottivat yhteistyötä blogin merkeissä, ja mielelläni siihen kivan porukan kanssa lähdinkin. Sen myötä Sonjan puutarha siirtyy nyt ihan uuteen, mielenkiintoiseen kodin ja asumisen portaaliin.

Portaalin nimi on meilläkotona.fi, ja blogi löytyy siellä osoitteesta blogit.meillakotona.fi/sonjanpuutarhassa. Jos kaikki menee kuin Strömsössä, myös blogin vanha osoite ohjaa automaattisesti sinne, ettekä (toivottavasti :D) joudu hakoteille.

Meillakotona.fin:n avajaiset ovat 20.1.2016 eli sivusto on toiminnassa viimeistään silloin. Tervetuloa silloin kaikki, tutustutaan uuteen paikkaan yhdessä!

Uutuuksia puutarhaan

SP_talvinen puu

Lunta tulla tupruttaa tänne Etelä-Suomeen, mutta postilaatikosta löytyi kuin löytyikin lohdutusta talven viimaan kyllästyneelle tarhurille. Uudet siemenluettelot ilmestyvät näin tammikuussa kiihottamaan viherpeukaloiden mieliä ja multaan syyhyäviä sormia! Nyt lehteiltävänä on Hyötykasviyhdistyksen ansiokas luettelo, jota selatessa menee helposti tunteja.

Mutta ennen kuin voi hemmotella itseään haaveilemalla kesästä ja kylvösuunnitelmista, täytyy hoitaa kasvihuoneharrastajan talviset velvoitteet. Lumet on siis käytävä pudottamassa kasvihuoneen katolta. Olen kirjoittanut kirjan nimeltä Kotipihan kasvihuone, ja siinäkin muistuttanut (suorastaan jankuttanut, myönnetään) tästä tärkeästä asiasta. Liian moni kasvihuone sortuu talvella lumikuormansa alle, ja liian moni aloitteleva kasvihuoneharrastaja luopuu harrastuksesta sen takia.

Talvinen kasvari pari vuotta sitten.

Talvinen kasvari pari vuotta sitten.

Hyvä kikka on myös laittaa kasvihuoneeseen hetkeksi auton sisätilalämmitin puhaltamaan. Pienempi kasvari lämpiää muutamissa minuuteissa niin tehokkaasti, että lumet putoavat katolta ihan itsekseen.

SP_lumenluonti kasvarista2

Mutta sitten uutuussiemeniin ja yrttiosastolle ensimmäiseksi! Lakritsikasvia tekisi mieli kokeilla, tosin se on talvenarka, ja olen vähän huono talvettaja. Huiskuvuoriminttua täytyy saada jo ihan hurmaavan nimen takia! Missähän sijaitsee Huiskuvuori? Limettibasilikaa pitää hankkia eksotiikan takia. Nukulaakaan en ole kasvattanut aikaisemmin ja uusi, kullankeltainen sitruunamelissa ’Gold Leaf’ kuulostaa ihanalta.

Tomaatti-intoilijalle on lajikkeita paljon, tosin täytyy tunnustaa, että omista varastoista löytyy jo niin monta sorttia, ettei uusia enää paljon paranisi hankkia. Suurin osa siemenluettelon lajikkeista onkin jo olemassa, mutta uutuus ’Sibirjak’ vaikuttaisi lupaavalta meidän epävakaaseen kesäämme. Yleensäkin Suomen olosuhteisiin tuntuvat sopivan erityisen hyvin lajikkeet, joiden nimissä mainitaan ”Arctic” tai ”Siperia”. Mistähän mahtaa johtua… Mutta ehkäpä ensin pitäisi tosiaan tehdä inventaario jo varastossa olevista tomskujen siemenistä. ;)) Onneksi tomaatinsiementen itävyys säilyy tosi pitkään.

Olisihan näitä jo kylliksi, mutta...

Olisihan näitä jo kylliksi, mutta…

Mitä ihanuuksia te, rakkaat lukijat, olette kaavailleet kasvattavanne ensi kesänä?

SP_tomaatinsiemenet2

Ja kauniiksi lopuksi: kuten olen uhkaillut, blogi saattaa joskus pitää sisällään myös puutarhaan kuulumattomia aineksia. Niin nytkin, sillä Helsingin Savoy-teatterissa nähdään tulevalla viikolla konsertti, josta en malta olla mainitsematta.

Naisenergiaa kantrihengessä!

Naisenergiaa kantrihengessä!

Laulaja ja lauluntekijä Dolly Parton täyttää 70 vuotta 19.1.2016, ja sitä juhlistetaan täällä meilläkin konsertilla tuona kyseisenä päivänä klo 19.00. Dollyn musiikille omistetussa konsertissa nähdään lavalla allekirjoittaneen lisäksi Erin, Johanna Iivanainen ja Uncle John Band. Luvassa countrymusiikin parhaita kappaleita ja ihania hittejä vuosien varrelta. Nyt siis tupeeraus törrölleen ja hakemaan Savoy-teatterista piristystä talveen ja kantrin kaipuuseen!

Hyvää uutta vuotta!

Talvinen yrtti-iiso

”Joulu loppuu vaikkei kenkään sois…” Lapsena mietin ankarasti noita laulun sanoja: miten on mahdollista, että kenkä soisi, ja miten se liittyy jouluun? Noloa. Onneksi tuli vuosia lisää, ja suomen kielenkin monimuotoisuus siinä samalla avautui.

Jouluaattona olin muutaman tunnin vapaaehtoisena laulamassa joululauluja hoivakodissa muutamalla osastolla. Vähän erilainen tapa viettää aattoa, ja sen takia joulupöytä ei illalla ollut ehkä niin viimeisen päälle laitettu kuin yleensä. Mutta mieli oli kyllä kiitollinen ja hyvä, kun sai vihdoin istuutua rakkaittensa kanssa pöytään kynttilöiden loisteessa. Päivän hyvä työ ja silleen.

Omenapuun oksat 1

Toinen hyvä työ tuli tehdyksi ihan vahingossa. Tai olikohan se edes hyvä? Myöhään syksyllä pehtoori kaatoi pihalta vanhan omenapuun. Runko laitettiin paloiksi, mutta oksat jäivät niille sijoilleen odottamaan silppuamista savustuspuruksi, Omenapuusta tulee erinomainen savustuspuru, joka antaa pehmeän, makeahkon savun maun. Vanhan vuoden viimeisenä päivänä vilkaisin ikkunasta ulos, ja näin pihan perällä maassa aavemaisen näyn, kuin kasan valkeita luita. Omenapuun oksathan ne siellä, mutta citykanit ja kollegansa olivat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen! Oksista oli jyrsitty kuori siististi ja tarkkaan kuin koneella joka paikasta, minne nököhampaat olivat yltäneet. Vastalahjaksi oli sitten jätetty hervoton kasa papanoita oksien ympärille.

Omenapuun oksat 2

Täytyy sanoa, että tunnelma on ristiriitainen. Olenko nyt huomaamattani ruokkinut kaneja niin, että ne jättävät muut kasvit rauhaan, vai olenko vain saanut ne kiinnostumaan puutarhastamme entistä enemmän? Ja mitä sitten, kun oksista loppuu jyrsittävä kuori? Mitä sitten syödään?

Omenapuulla savustettu lohi. Nam!

Omenapuulla savustettu lohi. Nam!

Täytyy toivoa vähälumista talvea, se kuulemma hillitsee kani-invaasiota. Toisaalta puutarhalle lumeton maa ja nyt ennustettu paukkuva pakkanen ovat kova koettelemus. Toistaiseksi on vielä säästytty hangilta, mutta meteorologit ovat lupailleet lumitöitä tänne eteläänkin.

Hyvää alkanutta vuotta, olkoon se satoisa, menestyksekäs ja vähäkaniininen meille kaikille!

Amaryllis

Niiskutusta

SP_Joulutonttu pulkkamäessä

Nyt se sitten iski. Flunssa. Kauan se on antanut itsestään pieniä merkkejä, kurkkua ärsyttävää köhää ja aivastelua, mutta en minä siihen siltikään uskonut. Laitoin pienet oireet influenssapiikin syyksi. Vaan nyt on pakko myöntää, kipeä kurkku valvotti viime yön, ja kissakin säikähtää aivastuksia. Tämän vuoden ensimmäinen ja kaiketi viimeinen flunssa on täällä – ja juuri joulun alla!

SP_Lyhty

Ei muuten, mutta oli tietysti tarkoitus siivoilla, leipoa ja laitella kotia jouluisaksi, tehdä kaikenlaista kotoista. Onhan se sängyssä niiskuttaminenkin tavallaan kotoista, mutta kukas nyt imeltää perunalaatikon ja nostelee joulukoristeet esille? Pehtoori osaa kaikenlaista, mutta meidän jouluumme kuuluvan, jo kymmeniä aattoja nähneen rekvisiitan asetteluun hänestä ei ole.

SP_Joulutonttu

Taidan olla aika kaavoihini kangistunut joulun suhteen. Samat joulukoristeet kaivetaan joka vuosi vintiltä, taitavat olla samoissa ikivanhoissa pahvilaatikoissakin. Joka joulun jälkeen vain lisätään taas uusi kerros pakkausteippiä laatikon ympärille, kun tavarat pakataan odottamaan seuraavaa vuotta. Samat kuusenkoristeet, samat kuusenkynttilät ja sama vanha, kulahtanut kuusenalusmatto. Mutta onhan niillä jo oma tarinansa, ja kuinka monta joulua ne ovat nähneet!

Joulukukkakin pitää olla aina samanlainen, sininen hyasintti. Se oli äitini ehdoton suosikki, ja niin vain huomaan itsekin nostavani ostoskoriin juuri ne pulleimmat siniset, sulotuoksuiset kukkaset.

SP_Hyasintti

Mutta nyt siis ongelma, koska flunssa. Parantua pitäisi, ja puutarhuri kääntyy tietysti tässäkin puutarhan puoleen. Timjami on vanha tuttu yskänlääkeyrtti, sen sisältämä eteerinen öljy, tymoli desinfioi kurkkua ja irrottaa limaa. Timjamitee valmistuu kätevästi, ja raaka-aine löytyy maustekaapista.

Timjamitee

2 tl kuivattua timjamia

5 dl kiehuvaa vettä

(hunajaa tai sokeria)

Yrttejä haudutetaan kuumassa vedessä 20-30 minuuttia, maustetaan haluttaessa hunajalla tai sokerilla. Nautitaan päivän mittaan. Ja sairastaminen on ainakin hieman helpompaa.

SP_Timjamitee

Ensimmäinen adventti

Diablo

Aika erikoiset olivat tämän vuoden ensimmäisen adventin puuhastelut: löysin muutaman istuttamatta jääneen kukkasipulipussin, ja pistelin ne adventtiaamuna puutarhan multiin. Saapa nähdä, mitä keväällä nousee, vai nouseeko mitään. Maa oli joka tapauksessa aivan sula, joten toivottavasti noistakin muutama krookus pintaan kurkota sitten keväämmällä.

Kukkasipulit

kukkasipulin istutus

Yrttien sitkeydestä puhuin jo aikaisemmin, eikä esim. talvikynteli ole vieläkään antautunut. Pihlaja-angervo sen sijaan on sitä mieltä, että nythän on jo kevät. Siinä on runsaasti vihreitä silmuja, ja pari lehteä on jo puhjennutkin! Pihlaja-angervohan on kevään ensimmäisiä herääjiä, ja tuleentuu aikaisin syksyllä, joten ilmeisesti se katsoo talvileponsa olevan nyt ohi. Ja keväisethän nuo lämpötilat ovatkin, vaikka valo puuttuu. No, toivotaan, että luonto hoitaa asian, ja pihlaja-angervokin tajuaa, että kannattaisi uinailla vielä 4-5 kuukautta.

Joka vuosi asiantuntijoilta kysellään, miten kasvit kestävät, jos ne virittäytyvät ennenaikaisesti kasvuun tällaisena leutona syksynä. Onneksi kasveilla on yleensä oma sisäinen ja tehokas kellonsa, joka ei näistä syyspuolen keväisistä lämpötiloista hätkähdä, mutta poikkeuksiakin on. Niin kuin nyt tämä pihlaja-angervomme.

chilintaimet

Joulukuu tässä on vielä kärsittävä ilman viherpuuhia, mutta tammikuussa päästään taas asiaan! Chilien kylvö on silloin edessä, ja niitä ajattelinkin pistää useampaa lajiketta tulemaan. Chileissä on muuten aivan ihania, miedompia lajikkeita, joissa on vain pieni tulinen puraisu, mutta runsaasti hedelmäistä makeutta. Kannattaa kokeilla esimerkiksi ’Championia’ ja ’Turbo Pubea’.

´Champion´

´Champion´

´Rocoto Turbo Pube´

´Rocoto Turbo Pube´

Ensi vuonna ajattelin aikaistaa hieman tomaattien kasvatusta. Normaalisti siemenet on pistetty multiin maaliskuussa, jotta taimet eivät ehdi liian suuriksi ennen toukokuuta, jolloin saan ne kasvihuoneeseen. Nyt kokeilen ainakin muutamalla aikaisella lajikkeella, josko aikaisempi kylvö tuottaisi aikaisempaa satoa.

Jos helmikuussa näyttäisi tältä...

Jos helmikuussa näyttäisi tältä…

... kesäkuussa toivottavasti näyttäisi tältä!

… kesäkuussa toivottavasti näyttäisi tältä!

Aikaisemmista kokeiluista on kylläkin tullut sellainen tuntu, että Suomen kesässä tomaattisato valmistuu aina samaan aikaan, riippumatta kylvöajasta. Käytännössä siis aika myöhään ja vielä myöhempään. Aikaisemmin kylvetyt siis odottelevat ja myöhemmin maahan laitetut kirivät ne kiinni kesän aikana. Mystinen juttu. Lämmittämättömässä kausikasvihuoneessa tomskut ovat ilmeisesti sittenkin niin Suomen viileähkön alkukesän armoilla, että niiden hedelmät kypsyvät sitten kun kypsyvät, riippumatta kylvöajasta. Siis yleensä vasta lämpimän ja aurinkoisen heinäkuun jälkeen.

Mutta yrittänyttä ei laiteta! Muutama tomaatin siemen menee joka tapauksessa multiin jo tammikuussa, täytyyhän ihmisellä olla haastetta elämässään.