Maaliskuun viimeinen viikko käyntiin ja arvonnan voittajat

Näin pyörähti maaliskuun viimeinen viikko käyntiin! Uskomatonta, että ollaan kevässä jo näin pitkällä. Eilinen föhn-tuulikin sulatteli mukavasti pihalta lunta sekä jäätä, ja ensimmäiset lumikellot jo kurkistelevat.

Tomaatti!-kirjan arvonta on nyt suoritettu ja tällä kertaa onni potki nimimerkkiä

Kivipellon Saila

Koska kivoja kommentteja ja osallistujia oli niin paljon, päätin arpoa vielä lohdutuspalkinnon eli kolme pussia tomaatinsiemeniä. Tämä palkinto meni nimimerkille

Päivi

Laittaisitteko osoitteitanne tulemaan (blogin Ota yhteyttä-sivun kautta), niin pistän palkinnot pikimmiten postiin, ovathan ne nyt kovin ajankohtaiset. 🙂

Lämpimät ja tomaatintuoksuiset onnittelut voittajille!

Uusi hyötykasvi puutarhaan ja muistutus arvonnasta

Tämän kevään muotiväri on kuulemma vihreä. Meille mullassa möyryävillehän se on ollut muotiväri joka kevät, kesä, syksy ja hieman talvellakin, mutta mukava kuulla, että ollaan kerrankin kuumimmassa muodissa mukana!

Puutarhuri ei olisi puutarhuri, jos ei kaikki uusi kiinnostaisi. Siksipä olin erityisen iloinen, kun Rekolan puutarhalta tuli lähetys, joka sisälsi okan mukuloita (Oxalis tuberosa). Koskaan en ole tätä Andelta peräisin olevaa kasvia aikaisemmin kasvattanut, mutta nyt lähtevät okat ruukkuun. Kasvi vaatii pitkän kasvukauden, joten esikasvatus on aloitettava nyt, ja satoa korjataan vasta talven kynnyksellä.

Rekolan puutarha toivoo kasvattajilta kokemuksia, ja on siksi lähettänyt mukuloita muutamille onnellisille kokeiltavaksi. Ensi vuonna okaa tulee heiltä toivottavasti myyntiin saakka.

Raportoin teille kokemuksiani ja toimenpiteitä kasvatuksen edistyessä, tässä sitä ollaan ikään kuin kaikki ensi kertaa asialla. Hienoa kasvattaa jotain täysin uutta. Tosin täytyy nyt ensin opiskella ja perehtyä aiheeseen huolella, ettei tule möhlineeksi harvinaisten mukuloiden kanssa. Sormet syyhyävät…

Vielä ehtii osallistua kirja-arvontaan! Uunituore kirjani Tomaatti! on arvonnan palkintona, ja aikaa osallistua on vielä sunnuntaihin 26.3. klo 17.00 saakka. Arvonnan tarkemmat tiedot löytyvät edellisestä postauksesta.

Tomaatti! -kirja ja arvonta

Vihdoinkin! Uunituore Tomaatti!-kirja tulla tupsahti painosta viime viikon lopulla, ja muutama päivä tässä on mennyt tulokasta ihmetellessä. Julkaisu meni hieman yliajalle, sillä lapsukaisen laskettu aika ylittyi Porvoon painon pienoisten koneongelmien takia. Mutta tuossa se nyt on, 240 sivua tomaattiasiaa, reseptejä, lajikkeita ja kasvatusvinkkejä.

Haluamme Pehtoorin kanssa jakaa muutamia hehkeitä kuvia kirjasta ja maailman kauneimmasta hedelmästä. Kuvat ovat Pehtoorin ottamia, ja itse luonnollisesti hääräsin niitä suunnittelemassa.

Kuvauskohteet ovat tietysti itse kasvatettuja, kuinkas muuten. Ei kun ei sittenkään ihan kaikki – luvussa ”Kaiken maailman tomaatit” ollaan toreilla eri puolella maailmaa.

Pehtoori oli erityisen iloinen siitä, että sai kuvauksen päätteeksi syödä reseptiosuuden kuvattavat.

Uuden tulokkaan kunniaksi on tietysti myös iloisia uutisia: nyt on luvassa Tomaatti!-kirjan arvonta!

Yhden arvan saa jättämällä kommentin tähän postaukseen.

Toisen arvan saa tykkäämällä postauksesta blogin facebookissa, ja kolmas arpa on plakkarissa jakamalla postausta.

Kirjan mukaan laitan myös kolme pussia kiinnostavia tomaattisiemeniä, jotta oppeja pääsee kokeilemaan heti. Huhtikuun alussakin ehtii vielä kylvöpuuhiin.

´Chocoladnoye Chudo´

Arvonta päättyy 26.3.2017 klo 17.00.

Onnea arvontaan!

Ensimmäiset, vaan ei viimeiset kylvöt

Takatalvi! Tämä se tästä vielä puuttui! Näytti jo niin mukavan keväiseltä, mutta sitten alkoi taivaalta tulla uutta lunta ihan lumitöiksi asti. Onneksi on kuitenkin luvattu ensi viikolle lämpimämpää. Lienee jo tullut selväksi, etten ole talvi-ihminen hitusenkaan vertaa, joten tämä saisi minun puolestani jo piisata.

Tintit tekevät innolla pesää päärynäpuun pönttöön, niidenkin takia kevät saisi jo tulla. Vähän sydäntä kylmäsi, kun kettu hiippaili eilisiltana puun alla, täytyy yrittää pitää se loitolla tulevasta poikueesta.

Olen toitottanut, kuinka tomaattien kylvöpuuhiin ei kannata ryhtyä liian aikaisin, mutta enpä voinut siemenlaatikon kutsulle minäkään mitään! Kylvin ensimmäiset tomaatit 4.3., ja nyt lampun alla sirkkalehdet jo ojentelevat heleänvihreinä. Turhan aikaista, tiedän, mutta kun kylvöjä odottavan aika on pitkä. Mites muilla, oletteko jo antaneet houkutuksille periksi?

Nyt viikonloppuna perjantaista sunnuntaihin olen Jyväskylässä rakennusmessuilla kertomassa yrttien ja tomaattien kasvatuksesta, tervetuloa keskisuomalaiset viherpeukalot paikalle. Ja perjantaina on luvattu Tomaatti!-kirja tulevaksi painosta, joten uunituore teoskin pitäisi olla sitten viikonvaihteessa kädessä.

Tomaattikurssille Annalaan 21.3. mahtuu vielä jokunen osallistuja, joten sieltä hakemaan vertaistukea ja vinkkejä koukuttavaan puuhaan!

Vietnamilainen korianteri

Lehtikorianterista voisi sanoa, että se on yrttimaailman sinihomejuusto. Se totisesti jakaa mielipiteet. Toiset inhoavat sitä yli kaiken ja toiset eivät voi ajatella aasialaista ruokaa ilman sitä.

Korianterin (Coriandrum sativum) voimakas tuoksu on se, joka saa sen vihaajat takajaloilleen. Kieltämättä se on aika erikoinen. Onko joku muukin saanut lapsena metsäluteen suuhunsa marjametsässä tai ketunleipiä syödessään? Sillä siltä korianteri tuoksuu – tai haisee, kuten sanovat monet.

Korianteri ´Confetti`

Itse asiassa tämän ovat huomanneet jo ne kuuluisat muinaiset kreikkalaisetkin aikoinaan, sillä korianterin nimi tulee kreikan kielen sanasta koris, joka merkitsee – juuri niin, metsäludetta. Siemenet ovat sitten ihan toista maata, niissä on hedelmäinen maku, jossa ei ole muistumaakaan lehtikorianterin aromista.

Viime vuonna kasvatin ensimmäistä kertaa vietnamilaista korianteria. Se ei ole sukuakaan korianterille, vaan aivan toisenlainen yrtti. Se toinen nimi on vihannestatar, ja tatarta se muistuttaakin kasvutavaltaan ja lehdiltään. Maku on vähän raikkaampi ja miedompi kuin lehtikorianterilla, joten vietnamilainen korianteri on hyvä yrtti korianteriin totuttelijalle.

Kasvimaalla vietnamilainen korianteri kasvoi kuin heinä! Maahan istutettuna sen versot kasvoivat noin 70-senttisiksi, ja puskasta tuli yhtä leveä. Sen versot eivät juurikaan haaro, vaan niitä nousee kasvin tyvestä koko ajan uusia. Pakkasyö vei syksyllä vietnamilaisen korianterin heti, mutta siihen asti se tuotti satoa valtavasti käytännössä ilman mitään hoitoa.

Viikko sitten löysin marketin yrttihyllystä vietnamilaista korianteria, joten ilmeisesti yrttiviljelijätkin ovat huomanneet kasvin elinvoimaisuuden. Ostin sen pois kuleksimasta, ja istutin isompaan ruukkuun. Se vaikuttaa hanakalta juurtumaan, joten täytyy laittaa jokunen verso vesilasiinkin niin nähdään, kuinka käy.

Ihana hulluus

Tulipahan taas todistetuksi, että kun johonkin hullaantuu, siitä harvemmin paranee. Nyt on siis kyse tomaattikahjoudesta. Miksi ihmeessä niitä pitää olla maailmassa niin paljon!? Ja miksi ihmeessä poloisen puutarhurin pitää yrittää haalia lajikkeita älyttömät määrät, vaikka tietää, että kaikkia maailman tomaatteja ei kuitenkaan voi millään kasvattaa?

Viime kesänä löysin netistä eurooppalaisen siemenkaupan, joka on erikoistunut tomaatteihin, lähinnä venäläisiin, itäeurooppalaisiin ja amerikkalaisiin perinnelajikkeisiin. Nythän on niin, että EU kieltää tuomasta USA:sta siemeniä, joita ei mainita EU:n lajikeluettelossa, ja siksi amerikkalaiset perinnelajikkeet ovat olleet pääasiassa eurooppalaisten kasvattajien ulottumattomissa.

Vaan nyt ihana TomatoEden myy siis niitäkin! Pääasiassa toki niitä venäläisiä, tšekkiläisiä ja muita itäeurooppalaisia, mutta joukossa on amerikkalaisiakin. Olen viime kesästä saakka nautiskellut ajatuksesta, että laitan tilauksen vetämään, ja vähän niin kuin säästellytkin sitä valitsemisen nautintoa. Ei ole tervejärkisen puuhaa tämä…

Siemenlaatikossa on siis jo tomaattisiemeniä satoja erilaisia, mutta eilen lähti kuitenkin vielä tilaus Puolaan. En uskaltanut katsoa tarkkaan, montako sorttia tilaukseen oli ruksattu, mutta lähes 90 niitä oli. Ja lähes saman tien tuli ystävällinen vastaus, että tilaukseni oli käsitelty, terveisin Zbigniew Pawluczuk. Nyt vain odottelen käsi ojossa postilaatikon vieressä.

Ja looginen kysymys tietysti on, missä nämä kaikki tomaatit kasvatetaan. Pakko vastata, ettei ole harmainta hajua. Mutta onhan olemassa ihana tieto siitä, että siemeniä eli optio niiden kaikkien kasvattamiseen on olemassa. Toiset harrastavat golfia ja laskettelua, suotakoon minulle tämä hulluus.

Ja sitten: tervetuloa kaikki jakamaan tätä iloa Tomaatti-iltaan 21.3.2017 Hyötykasviyhdistyksen tiloihin Helsingin Annalan kartanoon (Hämeentie 154) klo 18-20. Siellä kerron tomaattikasvatuksesta, erilaisista lajikkeista, tautitorjunnasta ja kaikesta muustakin tomaatteihin liittyvästä. Myynnissä on Hyötykasviyhdistyksen tomaattisiemeniä ja tietysti siellä on myös kahvio auki. Maaliskuun lopulla on vielä oikein hyvä aika kylvää tomaatit kesää varten, joten tervetuloa hakemaan vinkit ja vertaistukea. :)) Mukaan mahtuu 30 ensimmäistä, ja viime vuonna tilaisuus myytiin loppuun hyvin nopeasti. Ilmoittautumiset ja lisätietoa tästä.

Ihmepavut

Marraskuussa Thaimaassa kävimme paljon ruokatoreilla ihmettelemässä erilaisia munakoisoja, monia kummia kurkuntapaisia, eksoottisia hedelmiä, tuttuja ja tuntemattomia yrttejä sekä mereneläviä. Pöydillä syyttävästi tuijottaneet kokonaiset sianpäät jätän tässä nyt vähemmälle käsittelylle.

Yhden kojun orressa roikkui jättimäisiä papupalkoja. Yhteistä kieltä myyjän kanssa ei niin paljon ollut, että olisin saanut selville palot kasvattaneen kasvin nimen, mutta ostin nipun kuitenkin matkaan.

Toin ne Suomeen, ja nyt ne ovat kuivuneet keittiön naulassa. Ajattelin kokeilla, josko näistä saisi jotain kasvatetuksi ensi kesänä, mutta mietin tietysti vähän huolissani, millainen jättikasvi tällaiset palot on mahtanut kasvattaa. Jos papu itää, peittyykö koko talo syksyyn mennessä tuon palkokasvin alle?

Mahtaakohan kukaan olla viisaampi? Onko jonkun tielle osunut tällainen hervoton palko? Pavut eivät itsessään ole mitenkään poikkeuksellisen isoja, mutta niiden kotina toimiva palko on hervoton! Pistää miettimään, olisiko sittenkin kyseessä oikein joku puu eikä palkokasvi ollenkaan? Miten mukavaa, että maailmassa on niin paljon kaikenlaista kummaa, josta pitää ottaa selvää.

Lupailee jo kevättä…

Tammikuu on alkanut niin kiireisenä, etten ole edes blogia ehtinyt päivittää! Tulevan kirjan tekstin ja kuvien toimittaminen on mukavaa puuhaa, mutta vie yllättävän paljon aikaa.

Kuvia pähkäillään luonnollisesti yhdessä Pehtoorin kanssa, ja hänenkin tiukka aikataulunsa on ollut hieman haasteellinen. Siipalle tuli yllättäen alkuvuodesta pikakutsu Kotkan Kaupunginteatteriin vierailemaan esitykseen, jonka harjoitukset ovat jo käynnissä. Samaan aikaan olivat meneillään vielä Aarresaaren esitykset Helsingissä, joten miestä ei paljon kotona ole tänä vuonna nähty. Ai niin, Kotkassa ensi-iltaan on siis tulossa Ronja Ryövärintytär. Ison miehen rooleja, merirosvosta rosvopäälliköksi.

Alkuvuoden lämpötilat ovat olleet puutarhan kannalta vähän turhankin vaihtelevat. Suojasää ja pakkanen vuorotellen pistävät luonnon koville, mutta kauniita jääkiteitä siitä muodostuu.

Vajan ikkunaan oli tullut kuurankukkia, vai olisikohan tämä kuuransammalta?

Mutta kevät on todistetusti tulossa! Sitruunaverbena, joka pudotti lehtensä syyspuolella ja asettui ainakin jonkinlaiseen talvilepoon, on herännyt eloon. Vaaleanvihreät lehdet ilmaantuivat jo loppiaisena. Viime vuonna sitruunaverbena heräsi vasta tammikuun lopulla, mutta silloin se olikin oleillut viileässä. Tämän talven kasvi on saanut olla lähes kastelematta huoneenlämmössä.

Kovin ilahduttavaksi huonekasviksi on osoittautunut persikkasalvia (Salvia dorisiana). Kuten kerroin viime vuoden puolella, ihanan tuoksuinen, isolehtinen kasvi tuoksuu hedelmiltä, ja kun lehtiä hipelöi, koko huoneeseen leviää raikas, persikkainen tuoksu. Kasvi on jaksanut rehottaa komeasti limenvihreänä talven niukassa valossa ikkunanlaudalla, ja voi melkein paremmin kuin kesällä puutarhassa. Kirjallisuus lupailee siihen kukkiakin keväällä, ja maltan tuskin odottaa!

Onnellista uutta vuotta!

Vuodenvaihde lähestyy, vanhaa vuotta ei ole enää montakaan tuntia jäljellä. Miten nopeasti vuosi 2016 kuluikin, vasta äskenhän sen tuloa juhlittiin!

Nyt on hyvä aika luoda vielä silmäys kuluneeseen vuoteen. Ainakin tammikuun lopussa satovat ennätyslumet – ja Pehtoori oli Fär-saarilla teatteria tekemässä peräti pari kuukautta, joten kasvihuoneen katon lumen pudottelut ja muutkin lumityöt jäivät kotiväen eli minun ja kissan kontolle. Kissa ei muuten paljon lunta lapioinut, yllätys, yllätys.

Hankien keskelläkin oli ajateltava tulevaa, ja esikasvatus aloitettiin maaliskuussa.

Sipulikukat toivat kevään, ja niitä odottelen jo nytkin.

Kesäkuu ei ollut paras mahdollinen säiden puolesta, mutta eihän se ole sitä viime vuosina ollut. Ilmastonmuutosta? Heinäkuun alussa olimme risteilemässä Moskovasta Pietariin.

Syksy oli pitkä, leuto ja satoisa, omia tomaatteja poimittiin vielä lokakuun lopulla, ja viimeiset tuoreet syötiin joulupöydässä.

Marraskuun alussa talvi yritti tehdä tuloa, mutta pari, kolmen lumisen pakkasviikon jälkeen yritykseksi jäi. Kuun lopussa ihmettelimme kasvillisuutta Thaimaassa.

Ja nyt on jo joulukin takana, mutta kuusi saa kyllä könöttää paikallaan loppiaiseen, en raaski sitä vielä pois viedä. Imuroidaan sitten tammikuun puolella neulasia…

Mutta joka vanhoja muistaa, sitä tikulla ja niin eespäin. Raotetaanpa siis vähän tulevaakin. Uusi puutarhakirjani ”Tomaatti!” menee ihan kohta painoon, ja ilmestyy helmi-maaliskuun vaihteessa. Ihanaa, vaikka vähän jänskättää. Vaikka kyseessä on jo neljäs puutarhakirjani, aina jännittää yhtä paljon. Miltä teksti ja kuvat näyttävät painettuna, löytääkö yleisö kirjan. Suhteellisen varmaa on, että toista näin laajaa kirjaa rakkaasta tomaatista ei ihan heti kirjoiteta.

Uuden vuoden kynnyksellä täytyy tietysti tehdä myös uudenvuodenlupaus. Me puutarhurit elämme koko ajan vähän kuin tulevaisuutta odotellen. Suunnitellaan seuraavaa kesää, kasvatellaan taimia ja tähdätään tulevaan, sitten odotellaan kukintaa ja satoa. Näin pitääkin, mutta huomaan ainakin itse välillä unohtavani tämän hetken tulevaa odotellessa. Se olkoon siis lupaukseni: tulevana vuonna lupaan muistaa nauttia ja olla kiitollinen jokaisesta juuri nyt kohdalla olevasta päivästä ja hetkestä.

Ja nyt on tullut aika kiittää kuluneesta vuodesta teitä, rakkaat lukijat. Kiitos ihanista kommenteista ja mielenkiinnosta, toivottavasti viihdytte sivulla myös tulevana vuonna. Vuodenvaihteen myötä blogini palaa takaisin tänne, vanhaan tuttuun osoitteeseen. Facebookissa jatketaan tietysti entiseen malliin.

Onnellista uutta vuotta ja menestystä meille kaikille tulevalle puutarhakaudelle 2017!

Uuteen osoitteeseen

SP_Tulppaanit

Lupailin viime vuoden puolella uusia kujeita tulevaan, ja paljastetaan ne nyt. Tällä blogilla on nyt muutto edessä!  A-lehdet ja Suomen suurin puutarhalehti Viherpiha ehdottivat yhteistyötä blogin merkeissä, ja mielelläni siihen kivan porukan kanssa lähdinkin. Sen myötä Sonjan puutarha siirtyy nyt ihan uuteen, mielenkiintoiseen kodin ja asumisen portaaliin.

Portaalin nimi on meilläkotona.fi, ja blogi löytyy siellä osoitteesta blogit.meillakotona.fi/sonjanpuutarhassa. Jos kaikki menee kuin Strömsössä, myös blogin vanha osoite ohjaa automaattisesti sinne, ettekä (toivottavasti :D) joudu hakoteille.

Meillakotona.fin:n avajaiset ovat 20.1.2016 eli sivusto on toiminnassa viimeistään silloin. Tervetuloa silloin kaikki, tutustutaan uuteen paikkaan yhdessä!