Itse tehty ketsuppi

Kysyttiin itse tehdyn ketsupin/tomaattikastikkeen ohjetta. Tämä syntyy nopeasti omista, makeista tomaateista. Jos niitä ei puutarhasta löydy, laadukas tomaattimurskasäilyke (esim. Mutti) käy myös.

Ketsuppi

Ketsuppia on hyvin helppo tehdä, ja maku on ihan toista luokkaa kuin kaupan ketsupeissa. Itse tehden pystyy myös säätelemään sokerin määrää, maustamaan ketsupin mieleisekseen ja välttämään lisäaineet. Pullo itse tehtyä ketsuppia on myös kiva ja persoonallinen tuliainen grillijuhliin. 

1 iso sipuli

puolikas fenkoli

1 punainen paprika

1 rkl öljyä

peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä

2 valkosipulin kynttä

puolikas chili

½ tl jauhettua neilikkaa

½ tl rouhittua mustapippuria

ripaus jauhettua maustepippuria

1tl korianterin siemeniä

½ tl sinappijauhetta

1 tl suolaa

1/2-1 dl ruokosokeria

1 dl punaviinietikkaa

1 kg kypsiä tomaatteja, kannat poistettuina ja lohkottuina

Kuori ja lohko sipuli, paloittele fenkoli ja paprika, josta on poistettu kanta ja siemenet. Kuullota vihanneksia hetki kattilassa. Kuori ja paloittele valkosipulin kynnet ja inkivääri, pilko chili.

Lisää ne kattilaan yhdessä mausteiden kanssa ja pyörittele hetki.

Lisää sokeri, viinietikka ja lohkotut tomaatit. Anna kiehua noin puoli tuntia. 

Soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Kuumenna ketsuppi ja anna kiehua hiljakseen toiset puoli tuntia sekoitellen, kunnes ketsuppi on sopivan paksua.

Kaada ketsuppi puhtaisiin pulloihin, jäähdytä ja laita jääkaappiin. Ketsuppi säilyy kylmässä viikkoja.

Melkein itse tehdyt nachot

Leikkaa maissitortillat kahdeksaan osaan, sivele öljyllä ja ripottele päälle suolaa. Paista uunissa 180 asteessa kunnes reunat ovat kullanruskeat, n. 5-10 minuuttia.

Mitä yhteistä on discolla ja tomaatilla?

Edellisessä postauksessa kerroin tämän kesän runkotomaateistani kasvihuoneessa, nyt ovat vuorossa tälle kesälle valitsemani pensastomaatit, jotka kasvavat meillä pääasiassa lämpimillä seinustoilla ja suojaisissa paikoissa ulkona. Kolmen viikon koleahko jakso juhannuksen jälkeen jarrutti selvästi niiden kehitystä, joten valmiita hedelmiä ei ole ulkoa vielä saatu, mutta raakileita on kehittynyt lupaavasti. Kasvihuoneessa valmiita on maisteltu amppelitomaateista (Bajaja, Donna F1 ja Red Profusion F1) ja runkotomaateista ’Blush’ sekä ’Suncherry Premium’ F1, kaikki herkullisia maultaan. ’Blushin’ ja ’Suncherryn’ kirsikat ovat makeita, jopa etelän hedelmien makuisia, ihan karkkeja.

Monet valittavat, että Kasvusäkki on ruman näköinen puutarhassa. Minä koetan aina kovasti vakuutella, että kolmella taimella se jää kyllä nopeasti peittoon.

Ulkokasvatukseen olen koettanut valita paitsi varhaisia, myös rutolle vastustuskykyisiä pensastomaattien lajikkeita, rutto kun iskee loppukesästä helpoimmin juuri avomaalla kasvaviin tomaatteihin, jotka ovat ruttoitiöitä kuljettavien sateiden ja tuulten armoilla. Tosin varhaisuus ja pensastomaatin luontaiset kasvuominaisuudet tulevat tässäkin avuksi: aikaisten lajikkeiden satokausikin ehtii yleensä päättyä ennen pahinta ruttokautta. 

Amppelitomaatti ´Red Profusion´ F1

Lupaavimmaksi tämän vuoden uusista pensaista on osoittautunut ’Boney M’. Aivan oikein, tämä venäläinen lajike on saanut nimensä 1970-luvun discoyhtyeen mukaan! Miksi, sitä en tiedä, mutta supersatoisa ja terveen oloinen tomaatti tuntuu olevan kyseessä. Olen nähnyt lajikkeen nimeä kirjoitettavan muodossa Boni M, Boni MM ja Bony M, mutta sama tomaatti lienee kyseessä. Hedelmät ovat keskikokoisia tai vähän sitä pienempiä, ja niitä on kehuttu erinomaisiksi. Valmista ei ole saatu vielä maistaa, mutta lupaavalta näyttää, ja ensimmäiset jo hieman vaihtavat väriään.

´Boney M´alkaa jo punertua.

’Tigerette Cherry’, Nelson Gardenin myymä uutuus on kuulemma sattumalta syntynyt mutaatio, jolla on limenvihreät lehdet (sanotaan keltaisiksi, minun mielestäni enemmänkin limet, ja kasvin vanhetessa vaaleanvihreät). Se on noin 40-50 cm korkea pensas. Se on kaunismuotoinen ja upean värinen kasvi, ja raakileitakin on jonkin verran. Mikään huippusatoisa se ei kylläkään vaikuttaisi olevan, vaan enemmänkin kaunis katsella. Jotkut mutaatiot saattavat olla joskus kasvatuksessa enemmän erikoisen ulkonäön puolesta, eivät niinkään sadon osalta. Jokunen vuosi sitten kasvattamani ’Faelan’s First Snow’ on valkokirjavalehtinen, upean näköinen mutaatio ’Cherokee Purple’-lajikkeesta, mutta ei tuottanut meillä yhtäkään valmista hedelmää. Saattoi olla tietysti kylmän ja sateisen kesänkin syytä, pitemmän kesän ja lämpimämmän ilmaston maissa sitä on kehuttu satoisaksi, joskin myöhäiseksi.

Etualalla ´Tigerette Cherry´ja takana ´Chibis´.

Kylmänkestävät tomaatit ovat täällä Pohjolassa aina suosittuja, ja siksi kai aika moni siementuottaja liittää mielellään lajikkeen nimeen sanan ’Siberia’, sillä sieltä tulevat lajikkeet ovat tottuneet sietämään meilläkin usein vastuksina olevaa viileätä säätä ja lyhyttä kesää. Tosin täytyy muistaa, että Siperia on laaja, ja ilmasto vaihtele sielläkin. Ikiroudasta huolimatta Jakutiassa kesän lämpötilat kohoavat jopa +40 asteeseen. Kesä on lyhyt mutta kuuma, joten tomaattienkin täytyy sopeutua monenlaiseen.

´Siberian Date´F1 ehti avomaan tomaateista ensimmäisenä punaiseksi.

Usein nuo siperialaiset ovat nimenomaan pensastomaatteja, jotka kasvutapansa puolesta sopivatkin paremmin lyhyeen kasvukauteen. Niiden sato valmistuu, (tietysti kylvöajasta riippuen) suht varhain heinä-elokuussa ja kerralla 2-3 viikon aikana. Lajikkeita ovat mm. ’Siberian Early’, ’Sibirjak’, ’Sibiria’, ’Siberian’, ’Red Siberian’ – ja sitten kasapäin venäläisin nimin varustettuja ’Sibirskiy’-alkuisia lajikkeita. Siperialaisia lajikkeita on toki paljon muitakin, eikä kaikissa ole tuota Siperiaa mainittuna nimessä. Tänä kesänä meillä avomaalla kasvavat siperialaiset pensaat ’Siberian’ ja ’Siberian Date’ F1. Jälkimmäinen on oma käännos venäjän kielisestä nimestä, en löytänyt sille nimeä luetteloista. Hedelmät ovat taatelin muotoisia ja niitä on runsain mitoin, ja ensimmäiset punertuvat ulkosalla jo. ’Siberian’ on taas makunsa puolesta kovasti kehuttu.

´Maglia Rosa´on saanut nimensä pyöräilykilpailun johtajan vaaleanpunaisesta paidasta. Vaaleanpunaisia näistä siis odotellaan.

Säiden armoilla ulkona kasvavat tänä kesänä myös mm. ’Tsarskaya Vetka’, joka on nimensä mukaan tsaarillista sukua, virolaiset ’Terma’ ja ’Maike’ sekä tšekki ’Oranze’. Sattumalta näytän kylväneen tänä keväänä useampia lajikkeita pitkulaisia, taatelin tai munan muotoisia hedelmiä tekeviä pensastomaatteja. Näitä lajikkeita ovat tuo aiemmin mainittu ’Siberian Date’ F1 (ensimmäinen maistettu, se oli enemmän hapokas kuin makea), ’Raketa’, nokkava ’Chibis’ (Töyhtöhyyppä) sekä ’Maglia Rosa’. Viimeksi mainittua odotan kovasti, huhut kertovat, että se olisi amerikkalaisen ’Blushin’ ”vanhemmista” toinen. Toinen on kuulemma ’Ananas’, siltä ’Blush’ on ilmeisesti perinyt runkotomaatin luonteen, ’Maglia Rosa’ kun on pensas. Lehdet ovat ’Blushin’ tapaan hieman riippuvat, liuskoittuneet ja hentoiset, ja hedelmien muotokin on sama, ovat vain pienempiä kuin ’Blush’. ’Blush’ on tomaateista ihanin, joten ei sen äitikään voi huono olla.

´Raketa´

’Varto’ on virolainen pensastomaatti, joka on jalostettu kehittämään hedelmiä jopa puolivarjossa. Yleensähän tomaatit vaativat paljon valoa ja aurinkoa satoa tuottaakseen, joten pistin ’Varton’ testiin ja istutin sen herukkapensaan varjoon. Ja kyllä, tämä sissi tuntuu tuottavan satoa myös vähemmässä valossa! Tämä on varmaan tervetullut uutinen niille, jotka haluavat kasvattaa tomaattia mutta joiden parveke tai piha on suuren osan päivästä hajavalossa tai suhteellisen varjossa.

Suuren osan tämän kesän pensaslajikkeista hankin keväällä Tallinnan keskustorin eli Keskturgin nurkassa sijaitsevasta siemenkaupasta. Luin hieman huolestuneena, että torin on nyt ostanut sama taho, joka on vastuussa myös Balti jaam-torin uudistuksesta. Balti Jaam on nykyään varsin komea kauppahalli ja katettu tori erikoismyymälöineen ja kahviloineen, mutta samalla tietysti myyntipaikkojen hinnat ovat nousseet niin, että pienillä siemenkauppiailla ei ole sinne mitään asiaa. Pelkään, että Keskturgin suhteen käy samoin. Mistä minä sitten käyn hakemassa venäläisten tomaattilajikkeiden siemeniä? Nettikaupat ovat tietysti erinomaisesti varustettuja ja valikoimaa piisaa, mutta ihan oma viehätyksensä on käsimerkeillä ja muutamalla yhteisellä sanalla vaihdetussa keskustelussa venäläisen myyjärouvan kanssa. En valitettavasti usko, että hänen myymälällään on enää sijaa lattekahviloiden, artesaanileipomoiden ja kalliiden antiikkiliikkeiden puristuksessa. Nyyh.

´Varto´tuottaa hedelmiä myös puolivarjossa.

Raakilevaiheessa tässä tosiaan pääasiassa vielä mennään, joten makuvertailuja lajikkeista joudutte vielä odottelemaan. Mutta jos sää nyt vihdoin suosisi, siihenkin pitäisi päästä 1-3 viikon sisällä.

Heinäkuu lupailee satoa

Tästä näyttää tulleen sellainen kesä, josta puutarha tykkää. Sopivasti lämmintä ja aurinkoa, välissä ollut toki aika viileätäkin, mutta ei ihan älyttömän koleita ja kosteita jaksoja. Hyvä, hyvä!

Kurkut kurkottelevat jo katonrajassa, ja se tarkoittaa noin kolmea metriä.

Härmää on siellä täällä jonkin verran näkynyt, mutta muuten on päästy helpolla, kasvit ovat kukoistaneet ja satoakin on kertynyt. Kaaleissa toki näkyy joitain reikiä, mutta ei mahdottomasti. Tosin harsokin on varmaan auttanut, samoin kuin aasialaisten vihannesten päällä (paksoin, tatsoin, sareptansinapin ja muiden kaalinsukuisten). Muuten olisivat kyllä varmasti joutuneet parempiin suihin.

Amerikkalainen ´Blush´, lempitomaattini. Raakileitahan nämä kaikki vielä tässä vaiheessa ovat, mutta hyvältä näyttää. Sormet ja varpaatkin ristiin, että loppukesä on meille suotuisa!
´Great White´, ihana valkoinen tomaatti on jo raakilevaiheessa vaalea. Tämä yksilö päätti ryhtyä yllättäen determinantiksi ja lopetti pituuskasvun tällaiseen komeaan terttuun. No, onhan sillä siihen oikeus. Sisaret ovat kyllä ihan runkotomaatteja, kuten pitääkin.

Tomaatteja ei voi minun kesästäni puhuttaessa unohtaa. Runkotomaatit kasvavat kaikki kasvihuoneessa, avomaalla eli lämpimillä ja suojaisilla paikoilla ulkona kasvaa sitten pensastomaattia. Mm. vanhat tutut runkotomaatit ’Black Krim’, ’Citrina’, ’Zlatava’, ’Tolstoi’ F1, ’Tigerella’, ’Rugantino’, ’Must Prints’, ’Great White’ ja ’Lemon Boy’ paisuttelevat raakileitaan kasvarissa, ja ’Blush’, ’Red Cherry’ sekä ’Suncherry Premium’ F1 kasvattelevat kirsikkatomaattejaan. Yhtään kypsää en ole vielä runkotomaateista korjannut, oikeastaan amppelilajike ’Red Profusion’ F1 on ainoa, jota on jo päästy maistelemaan. Mutta se onkin hyvin varhainen. Muut rehevät amppelilajikkeet (jotka meillä kyllä kasvavat isoissa ruukuissa, ovat sen verran kookkaita) ovat ’Bajaja’ ja ’Donna’ F1.

´Punaiset viikunat´on oma käännös venäjästä, ja viikunan näköisiähän nuo hedelmät kyllä ovat.
´Kostroma´F1 on uusi tuttavuus, mutta vaikuttaa satoisalta ja terveeltä tomaatilta.

Uusia kokeilussa ovat mm. runkotomaatti ’Kostroma’ F1, joka vaikuttaa hyvin satoisalta ja terveeltä, ’Paola’ F1, ’Pink Wonder’ F1, ’Ruskea sokeri’ ja ’Punaiset viikunat’ (kaksi viimeksi mainittua ovat venäläisiä lajikkeita, joille en löytänyt suomen- tai englannin kielisiä nimiä, nuo ovat suoria käännöksiä). Mielenkiintoisen näköinen ja varhainen on lajike, jonka nimen suora käännös on ’Tytön punastus’, se on perunalehtinen, korkea puolipensas.

´Tytön punastus´tai tarkemmin käännettynä tyttöystävän punastuminen. 🙂 Tällä puolipensaalla on ruttuiset perunalehdet.
´Red Cherry´
´Suncherry Premium´F1

Varsinkin nuo uudet ovat sellaisia, etten millään malttaisi odottaa maistelua. ’Ruskea sokeri’ jo nimenäkin vaikuttaa todella lupaavalta! On kiva kasvattaa erikoisen näköisiä ja harvinaisia lajikkeita, mutta minä kyllä valitsen lajikkeeni maku edellä ja koetan etsiä tietoa parhaimman makuisista, meidän olosuhteissamme toimivista lajikkeista. Ikävä kyllä varsinkin suomalaisilla nettisivustoilla ja blogeissa aika harvoin puhutaan tomaattilajikkeiden mauista, monet harrastajat keskittyvät enemmän suureen satoon ja siihen kilpajuoksuun ensimmäisestä kypsästä tomaatista, mutta mausta puhutaan vähemmän. Jotkut kasvattavat joka kesä jopa yli sataa erilaista tomaattia, mutta ikävä kyllä eivät osaa oikein sanoa niiden mausta paljoakaan, koska eivät maistele lajikkeita erikseen. Kukin tietysti tavallaan, ja toisille on tärkeää kerätä mahdollisimman suuri lajikemäärä, eikä maku kiinnosta niinkään. Harmi, sillä itse ei millään ehdi kokeilla kaikkia tuhansia ja taas tuhansia lajikkeita joten olisi kiva saada vinkkejä erityisen hyvänmakuisista tomaateista.

´Ruskea sokeri´ on kuvauksen mukaan makea, ruskeahedelmäinen lajike. Ainakin näin raakilevaiheessa näyttää aika suloiselta.
´Black Krim´on vanha tuttu, luotettava ja satoisa mahonginruskea herkku.
Tältä näyttää kasvihuoneessa tällä hetkellä. Kaikki rehottaa komeasti.

Pensaslajikkeita meillä on tänä vuonna aika runsaasti. Ne kasvavat pääasiassa suojaisilla seinämillä. Korkeudet vaihtelevat välillä 60-120cm, ja lajikkeet olen valinnut aikaista satoa silmälläpitäen. Suomen olosuhteissa, ilman kasvihuoneen suojaa kasvaviin kannattaakin valita varhaisia ja kylmää sietäviä lajikkeita. Mutta niistä kerron seuraavassa postauksessa, ettei tämä paisu mahdottomuuksiin. Kuka sitä nyt kesällä ehtii lukea pitkiä sepustuksia kerralla!

Puutarhamatka Latviaan

Matkustin Eckerö Linen mukavien puutarharetkeläisten kanssa viikonloppuna Latviaan, ja se olikin todellinen varaslähtö kesään! Reissu suuntautui ensin lahden yli Tallinnaan ja sieltä bussilla Riikaan. Perillä odottikin sitten mukava yllätys: ihana aurinko ja +25 asteen kesäsää!

Nousimme m/s Finlandiaan aamulla, ja laivan lähdettyä klo 9.00 pidin vajaan tunnin tietoiskun erilaisista puutarha-aiheista, mm. uusista innovaatioista kasvualustojen, hyötymikrobien ja lannoitteiden tiimoilta. Olen itse näistä niin innoissani, että olisin voinut puhua ja kertoilla asiasta vielä paljon pitempään, mutta meidän oli jo aika siirtyä runsaalle laiva-aamiaiselle.

Aamiaisen jälkeen oltiinkin jo Tallinnassa, ja bussiin siirryttyä alkoi matka kohti etelää. 

Bussimatkan aikana oli sitten vuorossa yleisiä tietoiskuja eri puutarha-aiheista ja henkilökohtaista puutarhaneuvontaa sitä haluaville. Matka menikin kuin siivillä puutarhajuttuja kuunnellessa ja ongelmia ratkoessa. On todella palkitsevaa koettaa etsiä ja saada löytääkin ratkaisuja erilaisiin puutarhapulmiin joita ihmisillä on, siinä saa itsekin vaivata sopivasti aivojaan koettaessaan tunnistaa kasveja ja vioituksia kertomuksien perusteella. Jokaisen puutarha on hieman erilainen, joten puutarhaklinikalle on aina tarvetta.

Ensimmäinen pysähdys tehtiin Pärnussa, jossa nautittiin kahvit kylpylän terassilla, hiekkarannan tuntumassa ihanassa kesäsäässä. Tunnelma oli kuin Espanjassa, ja kevät komeasti edellä suomalaista.

Riikaan päästyämme vuorossa oli kierros yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa uskomattomine magnolioineen, atsaleoineen ja alppiruusuineen. Käymisen arvoinen paikka!

Päivä päättyi kauniin Riian kiertoajeluun, jonka aikana suomea puhuva paikallisoppaamme kertoi kaupungin mielenkiintoisesta historiasta. Tuntui, että täällä voisi viettää useammankin päivän.

Illallisen ja pitkän päivän jälkeen kaikille maistui uni. Seuraavana aamuna lähdettiin sitten aamiaisen jälkeen kohti Baltezersin taimistoa, joka on valtava, hyvin hoidettu ja valikoimiltaan ehdottomasti yksi Baltian suurimmista. Täällä ”Viljelykasvien nimistö” oli hyvinkin avuksi taimia valitessa. Ja hintataso – se oli tosiaankin kohdillaan! Mukaan lähti mm. hedelmää tuottava kiinanlaikkuköynnös eli minikiivi, 2,50€ ja vaaleanpunainen pensashanhikki, 3€. Kassalla oli pakko katsoa kaksi kertaa, oliko hinta varmasti oikein, sen verran maltillinen oli loppusumma.

Kassit taimia täynnä lähdimme eteenpäin. Viron puolella Pärnun lähellä meitä odotti lämpimässä auringonpaisteessa Maie Aed, joka on vierailijoille avoin upea, englantilaistyyppinen yksityispuutarha. Maie itse oli kuin kaunis puutarhansa, herttainen ja yhtä hymyä. Puutarha oli näin huhtikuun loppupuolella vielä kesän odotuksessa, mutta erilaiset vuokot ja kylmänkukat kukkivat kauniisti, ja tuli tunne, että tänne täytyy tulla kesällä uudestaan. Maiella oli myynnissä oman puutarhan ”ylijäämää”, hyväkuntoisia ja isoja taimia edulliseen hintaan, ja kassit täyttyivät taas hieman lisää…

Erilaisia vuokkoja Maien puutarhassa.

Tallinnassa retkueemme pysähtyi vielä tunniksi Hortesin isossa puutarhamyymälässä, jossa pää menee pyörälle valikoimista. Taimikassien loput raot täytettiin vielä viimeisillä ostoksilla, minä täydensin yrttivalikoimiani komeilla hedelmäsalvioilla, oliiviyrtillä, mesinuppiolla ja hyppykurkulla. Onneksi siemenpussit mahtuivat laukkujen sivutaskuihin ja sinne tänne kassien laidoille pikku rakosiin.

Satamassa jäi vielä tovi ostosaikaa, ja sitten noustiin laivaan. Illallisen jälkeen oltiinkin jo Helsingin päässä. Satamassa toivotettiin kaikille aurinkoista kevään jatkoa ja pikaista kesän tuloa, halattiin ja sanottiin heit.

Tällainen oli reissumme pääpiirteissään ja hyvin lyhyesti kerrottuna. Matkalle oli osunut todella mukavaa ja leppoisaa, huumorintajuista porukkaa, ajatuksia vaihdettiin monenlaisista aiheista puutarhasta ja sen ympäriltä. Jälleen huomasi, kuinka kovin tärkeätä on saada uusia ideoita ja vertaistukea! Ne rikkaruohot ja kirvatkin on helpompi kestää, kun tietää, ettei ole ollenkaan yksin ongelmineen.

Kiitokset kaikille mukana olleille menevät ehkä myös tätä kautta perille, oli hauska ottaa varaslähtö kesään kanssanne tällä aurinkoisella ja antoisalla matkalla. Suuri kiitos myös aurinkoiselle matkanjohtajallemme, Eckerö Linen Pipsa Kyöstiölle, jonka idea koko reissu oli. Ja teille, jotka mietitte, että oi jospa oisin saanut olla mukana: eiköhän näitä järjestetä lisääkin, kun vain pistetään toivomukset vetämään…

Krookusten aikaan

Kevät on hiipinyt meille pikkuhiljaa, ottanut välillä vähän takapakkiakin, mutta kyllä nyt voi jo huokaista ilosta: on se täällä! Krookukset kukkivat ja köynnöspinaattikin on noussut. Kunhan nyt viimeiset hanget vielä pihalta sulaisivat.

Ikkunanlaudalla on toki vihertänyt jo kauan. Tomaatit on koulittukin suurimmaksi osaksi, ja ihanan pehmoiseen Kasvusammaleeseen, johon minä ja kasvit olemme kovasti tykästyneet.

Mutta tänään multaan ja lämpömatolle pääsivät vielä viimeiset tomskujen siemenet. Kävin Kevätmessuilla, ja vaikka sieltä ei muuten juuri ihmeitä tullutkaan hankituksi, amppelitomaatti Donna F1 alkoi houkuttaa. Siitäkin huolimatta, että 10 siemenen pussin hinta oli aika suolainen, 8,50€. Mutta mitäpä sitä ei maksaisi saadakseen jotain uutta, onhan noita siemeniä tilailtu matkojenkin päästä.

Lajikkeitani en ole laskenut, mutta eiköhän niitä se normaali viitisenkymmentä taas ole. Tallinnan torilta löysin venäläisiä, mielenkiintoisia varhaisia pensastomaattilajikkeita, joiden sanottiin kestävän hyvin viileitäkin säitä. Varhainen satoikä vaikuttaa siihenkin, että lajikkeet eivät ole alttiita myöhäiskesän homeille ja taudeille, kun hedelmät on jo poimittu ennen kuin kylmät ja kosteat syksyn säät yllättävät.

Tietysti kasvatuksessa on paljon tuttuja ja uusiakin runkotomaatteja, mm. SunCherry Premium F1, ihanan makea ja halkeilematon, taudeille vastustuskykyinen kirsikkatomaatti, jonka siemenet piti tilata Thompson & Morganilta. Neljä viikkoa siinä toimituksessa meni, ja alkoi jo melkein usko loppua. Vaan nyt ojentelevat taimet potrina lehtiään!

Yrttejä Kevätmessuilla

Ensi sunnuntaina 7.4. olen Eckerö Linen m/s Finlandialla kertomassa puutarha-asioista, yhtenä aiheena vanhan pihan kasvojenkohotus ja toisena ruukkutarhan ilot. Miniristeilylle lähdetään aamulla yhdeksältä, ja Helsinkiin tullaan samana päivänä takaisin. Teen Eckerö Linella myös myöhemmin huhtikuussa, tarkemmin sanottuna 26.-27.4. kahden päivän puutarharetken Latviaan. Tällä retkellä tutustutaan ostosmatkan merkeissä mm. isoon Baltezers-taimistoon. Tervetuloa mukaan!

Muitakin kivoja puutarhajuttuja on luvassa keväälle, mm. Sastamalassa vierailen puutarhamessuilla 28.4. Ja juuri varmistui tomaatti- ja yrttikurssi Lohjalla Cafe Laurissa 8.5. klo 18.30.   

Tomaatintaimien aikaan

Kauan sitä on tässä on odoteltu ja toivottu, pidetty peukkuja ja innostuttu jokaisesta auringonpaisteen pilkahduksesta. Ja nyt se on täällä, kevät. Linnut sirkuttavat ja pyörivät linnunpönttöjen ovensuilla siihen malliin, että jälkeläisiä on tiedossa.

Melkein maltoin tomaattien kylvämisen kanssa maaliskuulle, mutta yksi satsi piti silti laittaa tulemaan jo helmikuun alussa. Ja sehän kostautuu, kun ei niitä tietenkään ole ulos saanut, vaan lykkäävät ressukat kukkaterttuja ikkunanlaudalla. 

Ensimmäinen raakile.

Oikeasti olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että tomaattien kylvöaika on vasta maaliskuusta huhtikuun alkuun saakka. Liian aikaisin kylvetyiltä taimilta loppuu valo ja niiden juurtuminen lopulliselle kasvupaikalle on vaikeampaa, kun taimet ovat paljon yli kahden kuukauden ikäisiä.

Tämän siitä saa, kun ryhtyy kylvöpuuhiin turhan aikaisin…

Viime kesän haasteellisissa olosuhteissa otettiin tosissaan tomaatista mittaa, ja opin taas arvostamaan ruttoa ja harmaahometta paremmin sietäviä lajikkeita. Suhteellisen terveitä ja satoisia viime kesän pimeinä, sateisina ja kylminä kuukausina olivat ’Tolstoi’ F1, ’Blush’, ’Citrina’, ’Black Krim’ ja ’Zlatava’. Toki muitakin hyviä oli, mutta nämä pistivät erityisen sitkeinä silmään. Kaikki ovat runkotomaatteja ja erittäin hyvänmakuisia, joten niitä kasvatan tänä vuonnakin, vaikka toivon tietysti parempaa kesää.

Lisäksi kokeilussa on kehuttu amppelilajike ’Red Profusion’ F1. Viime vuoden amppelitomaattini ’Losetto’ F1 oli kyllä ainakin minulla kaikkea muuta kuin amppeliin sopiva kasvaen korkeaksi hujopiksi vailla amppelitomaatin rentoutta. Ei jatkoon.

Runkotomaatit ’Moneymaker’, ’Red Pear’, ’Lemon Boy’ F1, ’Varto’ ja ’Rugantino’ sekä pensastomaatit ’Maike’ ja ’Amateur’ pääsivät myös kasvatukseen tänä vuonna. Kaikkiaan taimia on nyt kasvamassa lamppujen alla ja ikkunanlaudoilla 80-90, osa omaan käyttöön, osa kavereille. Minut tuntevat ihmettelevät varmaan, miksi lajikkeita on näin vähän, vain 13 kappaletta. Syy on juuri se kurjaakin kurjempi viime kesä. Sen jälkeen halusin pitäytyä pääasiassa vain takuuvarmoissa sorteissa. Tosin tiedän, että jos tässä ehditään vielä käymään Kouvolan puolessa toukokuussa, saattaa sieltä mukaan tarttua muutama (siis muutama kymmenen) sorttia!

Mutta onpa ihanaa, kun pitkän talven päätteeksi aurinko paistaa, kevätkukkijat kukoistavat ja saa taas haistella tomaatinlehtien kesäistä tuoksua!

Euroviisuhuumaa

Kuva: Dewayne Barkley

Tässä blogissa on silloin tällöin kirjoitettu muustakin kuin puutarhasta, kun työ on kuljettanut jonkun mielenkiintoisen äärelle. Niin kuin nyt tällä kertaa.

Moni teistä varmaan tietää, että olen edustanut maatamme Eurovision laulukilpailussa. Sijoituskin oli hyvä, Eläköön elämä ja minä keräsimme loppukilpailussa Göteborgissa pisteitä sen verran, että ne oikeuttivat kunniakkaaseen yhdeksänteen sijaan.

Saksan Euroviisu Fan Club OGAE Germany huomioi minut kunniajäsenyydellä. 🙂

Oma suhtautumiseni musiikkikilpailuihin on aina ollut vähän ristiriitainen, mielestäni musiikissa ei voi kilpailla, makuja kun on yhtä paljon kuin kuulijoitakin ja hyvä niin. Toisaalta sekin on hyväksyttävä, että kilpailut kiinnostavat ja keräävät yleisöä. Ja varsinkin Euroviisut. 🙂

Nämä laulannan euroopanmestaruuskisat ovat saaneet ympärilleen maailmanlaajuisesti ison fanijoukon, joka pitää kunnia-asianaan muistaa käsittämättömän hyvin kaikki esiintyjät kautta aikain, heidän edustussävelmänsä, sijoituksensa ja saamansa pistemäärät. Euroviisufanclubit ympäri Eurooppaa järjestävät säännöllisesti tapaamisia, joissa nähdään konsertteja ja muuta viisujen ympärille kietoutuvaa ohjelmaa.

Kuva: Dewayne Barkley
Fanikuvia otetiin ja nimmareita annettiin illan aikana satoja.

Olen usein saanut kutsuja eurooppalaisten Euroviisufanclubien järjestämiin konserteihin, mutta aikataulut eivät ole koskaan osuneet kohdalleen. Mutta nyt Saksan klubi lähestyi sopivan päivän merkeissä, ja niinpä piipahdin viime lauantaina Münchenissä keikalla. Matka kesti vuorokauden verran, joten kaupunkia en voi kehua nähneeni, mutta kansainväliset viisufanit tulivat kyllä tutuiksi!

Kuva: Dewayne Barkley

Illan konsertissa oli lievästi sanottuna innostunut tunnelma, kun koko salillinen haltioituneita saksalaisia viisufaneja lauloi mukana Eläköön elämää täysin sujuvasti – suomeksi tietenkin! Harvoin on kohdalle osunut niin intohimoisia ihailijoita ja järjettömän pitkiä aplodeja. Tunnelma oli todella sydämellinen.

Kuva: Dewayne Barkley
Lopuksi laulettiin kaikki yhdessä Saksan euroviisuehdokas menneiltä vuosilta. Onneksi muillakin tuntui olevan hieman haastetta saksankielisen tekstin kanssa. 🙂

Konsertissa esiintyi muitakin viisuilijoita: Irlannin herrat Paul Harrington and Charlie McGettigan, jotka voittivat koko kilpailun vuonna 1994 kappaleella Rock ’n’ Roll Kids, Manuela Bravo (Portugalin laulaja vuodelta 1979), Omar Naber (Slovenian edustaja 2005 ja 2017) ja Nathan Trent (Itävalta 2017). Hauska, rento ja lämminhenkinen tilaisuus kaikkiaan!

Uutta puutarhaharrastajille

Biolanilla on tapana näin vuoden alussa ja uuden kasvukauden lähestyessä julkistaa uudet tuotteensa puutarhaharrastajien iloksi. Eilen oli tuo paljastusten päivä Helsingissä ravintola Sue Ellenin tiloissa.

Uusia ravinteita tulee Biolanilta kauppoihin useampiakin: Orkidearavinne, Kesälannoite, Kastelulannoite sekä Tomaatti- ja vihanneslannoite. Olen jo pitkään kaivannut Biolanilta täsmälannoitetta tomaateille, ja nyt se on vihdoin olemassa. Tomaatti- ja vihanneslannoitteen ravinnesuhteet ovat NPK 6-2-9, eli optimaaliset satoa tuottaville tomaateille, kurkuille, chileille, paprikoille ja kesäkurpitsalle.

Itse asiassa pääsin jo viime kesänä testaamaan tätä uutta Tomaatti- ja vihanneslannoitetta, mutta koska tuote oli silloin vasta kokeilussa ja salaisuus, en voinut siitä tässä blogissa inahtaakaan. Mieli kyllä teki! Mutta nyt voin kertoa kokemukseni, ja nehän olivat hyvin myönteiset.

Kuva: Biolan

Annoin ravinteen ohjeen mukaan varastolannoituksena kahteen otteeseen, ensimmäisen kerran istutettaessa ja toisen kasvukauden puolivälissä. Jauhemainen tuote tuntui alkuun oudolta rakeistettuun tottuneelle, mutta yhtä helppoahan tämän käytto oli.

Tein vertailevaa tutkimusta saman lajikkeen samaan aikaan kylvetyillä ja istutetuilla taimilla. Osan lannoitin normaaliin tapaan (varastolannoitus) luotettavaksi havaitsemallani Biolanin kanankakkapohjaisella Luonnonlannoitteella. Toiset saivat uutta tomaattilannosta. Uudella tuotteella ravitut kasvoivat vähintään yhtä rotevina ja terveinä kuin vanhalla tutullakin ruokitut, ja sato oli erinomainen. Syksypuolella uutta lannosta saaneet jaksoivat vielä kypsyttää tertun verran enemmän hedelmiä kuin verrokkiryhmä. Tomaatit kiittivät!

Kuva: Biolan

Kiinnostava uutuus kotipuutarhureille on myös uudenlainen kasvualusta, rahkasammaleesta valmistettu Kasvusammal. Sammal tulee tilaisuudessa puhuneen professori Risto Tahvosen mukaan olemaan tulevaisuuden kasvualusta ammattikäytössä, ja miksei siis meillä kotipuutarhoissakin. Rahkasammal on ilmavaa ja kuohkeata, ja sillä on erityisen hyvä kyky pidättää vettä. Toisin kuin turpeen, sen pinta ei homehdu eikä kuorru, ja se imee kasteluveden hyvin. Rahkasammalta nostetaan muuhun käyttöön kelvottomilta ns. kitusoilta, ja se on nopeasti uusiutuva luonnonvara.

Tilaisuudessa tapetilla oli myös erinomainen tuote, josta olen kirjoittanut aikaisemminkin: Biolanin Istutusmulta on valittu vuoden puutarhatuotteeksi. Onnittelut, ja ansaitut sellaiset! Olen käyttänyt Istutusmultaa jo parin vuoden ajan kasvihuoneessani tomaattien istutuksen yhteydessä, ja olkoon syynä sitten sen sisältämä mykorritsa tai biohiili, mutta kasvit ovat juurtuneet nopeasti ja viihtyneet koko kasvukauden hyvin. Tästä tuotteesta en luovu.

Keskellä kuvassa Istutusmullassa kasvava tomaatti, ja oikeassa laidassa tavallisessa mullassa kasvava. Istutusmultaan istutettu on juurtunut nopeammin, ja on siksi kehityksessä edellä.

Mukavia uutuuksia (ja vanhoja tuttujakin) siis luvassa meille viherpeukaloille kunhan puutarhakausi pääsee alkuun!

Hyvää alkanutta vuotta 2018!

 

Luonto on ollut ihmeissään ainakin täällä Etelä-Suomessa, kun säät ovat vaihdelleet lämpöasteiden, sateiden ja muutaman pakkasasteen välillä jo pari kuukautta. Köynnöspinaatti luulee selvästi, että on jo toukokuu.

Kasvimaan kahdessa köynnöspinaatissa ovat versot jo punaisina nuppuina pinnassa. Koetin niitä vähän peitellä, mutta kyllähän pakkanen ne taitaa jossain vaiheessa viedä. Toivottavasti ainoastaan maanpäälliset osat.

Myös muutaman vuoden ikäiset köynnöspinaatin taimet ruukuissaan olivat heräilleet, yhdessä jopa lehti jo! Vein niitä kiirellä kasvihuoneeseen suojaan, täytyy varmaankin peitellä nuppuset talvipeitteellä. Tai sitten on otettava ne kylmälle kuistille nukkumaan puolitehoista talviunta.

Köynnöspinaatti versoo keskellä talvea.

Kasvien ennenaikainen herääminen joko sisällä talvetettaessa tai ulkona tuntuu olevan nykyisen säätyyppimme ongelma. Mitä tehdä monivuotiselle kasville, joka selvästi on jo virittäytymässä kasvuun, vaikka varsinaiset pakkaset ovat vielä edessä? Mitä kestävämpi, suomalaisempi ja vanhempaa kantaa oleva kasvi on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se selviää ainakin puutarhassa leudon alkutalven aiheuttamasta hämmennyksestä pelkällä säikähdyksellä. Ainakin jos vesi ei jää seisomaan juuristoon.

Sisätiloissa talvetettavat aremmat yrtit ovat sitten haasteellisempia. Harvalla on noin +10 asteen (tai viileämpääkin) tilaa, jossa kasvit voisivat rauhassa horrostaa. Sitruunaverbena taisi tänäkin vuonna heittää henkensä, ainakin se innostui jo joulukuun alussa pukkaamaan uutta lehteä, mutta pudotettuaan ne joulun tienoilla uutta ei ole ilmaantunut. Runkobasilika African Blue sinnittelee vielä ikkunanlaudalla, mutta uudet lehdet ovat aika valjuja. Persikkasalvia pärjäilee kyllä, se ei tunnu loukkaantuvan lämpimästä ja pimeästä olohuoneesta.

Mutta kohta päästään taas kylvöpuuhiin! Puutarhurin talvi on lyhyt ja kuluu siemenluetteloita selatessa, itsekin olen jo ensimmäiset siemenpussit tilannut viime vuoden puolella. Ja ensimmäisen puutarhakurssinikin pidän jo tammikuun 25. päivänä Annalassa, aiheena on kasvihuone. Sinne vain mukaan kaikki, jotka suunnittelevat kasvihuoneen hankintaa tai joilla jo sellainen on. Neuvoja ja hyväksi havaittuja niksejä, kasvivinkkejä ja kasvihuoneen hoito-ohjeita sekä puutarhanhoitoa helpottavaa tietoa luvassa!

Talvista maa-artisokkaa

Uskomattoman sateinen syksy on pitänyt minut poissa puutarhasta. Kurainen maa ja litisevän märät nurmikot eivät oikein kyllä kävelyäkään kestä tiivistymättä ja rikkoontumatta, joten parempi pysytelläkin astinkivillä ja poluilla. Kylmä syyssade ei myöskään houkuta puutarhahommiin, joten puutarha on saanut olla vaihtelevien säiden armoilla pääasiassa omillaan. Nythän sadetta on ollut tarjolla kaikissa muodoissaan: tänään taas vaihteeksi vettä, eilen vihmoi räntää ja sitä edellisenä päivänä lunta. Eipä ainakaan ole yksitoikkoista!

Okakokeilustani kirjoitin keväällä, ja näyttää kyllä siltä, että tuo kasvi ei ihan meidän ilmastoomme ilman suojausta passaa. Pikku pakkanen yllätti jo lokakuussa ja vei okien maanpäälliset osat, ja ilmeisesti kasvu päättyi siihen. Joulukuussa nostin ”sadon”: muutama herneenkokoinen nappula. Taitaa olla enemmän kasvihuonetavaraa tämä mukulakasvi.

Okasato ei ollut häävinen.

Maa-artisokat sen sijaan ovat pulskistuneet syksyn mittaan maassa komeiksi, ja maan ollessa aivan sula mukuloita saattaa saada suoraan puutarhasta vielä joulupöytäänkin. Tänään nostetut valkeat mukulat päätyvät uuniin paahtumaan, ja ah, miten hyviä ne ovat.

Pulskia maa-artisokkia.

Joku valitteli röpeliäisten maa-artisokkien kuorimisen vaikeutta, mutta eihän niissä mitään kuorimista ole. Juuresharjalla vain puhtaaksi ja mukulat kypsymään, vastanostettujen artisokkien kuorihan on ihan olematon. Jos jonkun nystyrän mutkaan jää multaa, nystyrän voi taittaa irti ja silloin taipeenkin saa puhtaaksi.

Joulutunnelma on nyt sateessa hieman hakusessa, mutta toivotaan silti kaikille hyvää joulunodotusta. Ja kukapa tietää, säiden ollessa näin vaihtelevat saattaa jo huomenna olla taas maa valkoinen!